Aarteita

(Postaus siirretty vanhasta blogista!)

Kävimme tuossa taannoin viemässä kuormaa kaatopaikalle, kun mies tokaisi tytölle, että kato, äiskän haukankatse etsii aarteita. Niimpä, sellainen minä olen, aarteita etsivä harakka. Eikun haukka. Ja tämä meidän talo ja sen piha, tämä on oikea aarrehaukan onnellinen päiväuni. Kaleidoskoopin lisäksi täältä on löytynyt paljon muutakin kivaa, tässä muutama.

Uusimman aarteen, kotiäitien kestosuosikin, nivea-purkin kannen mies löysi kompostinkaivuupuuhissa ja pelasti sen minulle. Kyllä mies harakkansa tuntee. Nivean alla komeilee viimetalven huippulöytö, vuoden -35 hesari, joita oli käytetty eristeenä yläkerran lattialevyjen alla.

Leikkimökin terassin alta löytyi posliininen pullonkorkki, josta pitkään väänsimme tytön kanssa kättä, että kumpi sen saa. Harakanpoikasen huomion kiinnittyessä toisaalle, salavihkaa piilotin aarteen omaan jemmaani.

Pullonkorkin kuvauspaikkana palveli hemmetin hieno Risto-puhelin jonka veljeni on aikanaan talon vintiltä löytänyt. Mutta kuka osaisi kertoa, että mikä ihmeen Risto??

Ja vielä viimeinen. Keraaminen pylpyrä löytyi pihalta, kukkapenkkikaivauksilta jo viime kesänä. Nyt se palvelee todellisena kierrätyskoruna, ruskea satiininauha on nimittäin ollut joskus kiinni ruskeassa polvisukassa. Tosin kuva korusta käytössä on täysin lavastettu, en voi käyttää sitä, sillä joka kerran kun kumarrun ottamaan tyttöä syliin, mutikka kalahtaa pienen päähän.

Mutta osaako joku kertoa mikä tämä alunperin on ollut? Joku sähkö-nippelikö?

//

Kaikkein paras löytö on kuitenkin vuosien takaa, ja jo uudestaan hukattu. Kikattelevana esiteini-ikäisenä olin ystäväni kanssa aarrejahdissa vintissä, kun  löysimme eristepuruihin haudatun, 70-luvun sanomalehtiin käärityn paketin. Avasimme käärön, ja sieltä löytyi - urheilijan munasuoja!

Voitte uskoa, että oli aikamoinen juttu, kikatteleville esiteineille.