Aarteita, leppäkerttu ja paljon pieniä ahvenia

Yksi lomaviikon kohokohdista oli ehdottomasti onkiretki (vaikka telkkari-viekkari-kiukutteluni olikin silloin juuri pahimmillaan...). Pyöräilimme läheiselle rannalle jossa mies hoiti onkimispuolen (metsästäjä metsästää perheelle ruokaa!) samalla kun minä ja tyttö tutkailimme rantaa.

Seikkailu!

Minä kun yritän onkia en koskaan saa yhtä ainoaa kalaa. Mies meni rantaan, otti paikan kiveltä ja alkoi nostaa ahvenia. Ärsyttävää!

Kalat olivat vaikuttavia kunnes niitä tuli liikaa ja mielenkiinto loppui.

Ajankuluksi etsimme aarteita ja piirtelimme hiilellä kiveen...

...ja ihmettelimme leppäkerttua. Mitä muuta rannalla voi tehdä?

Saalis oli mahtava! Mies oli (syystäkin!) ylpeä ja tyttö tohkeissaan.

Kalansaaliista tehtiin lounas. Tytölle perattiin lihat kahdesta isoimmasta ja minä ja mies nakerrettiin pienistä mitä irti saatiin. Mutta oli se vaan hienoa, fiilis oli verrattavissa viimekesäisten, itse kasvatettujen porkkanoiden syömiseen: Ihan sairaan hyvää mutta ei niistä kyllä nälkä lähtenyt!