torstai 27. kesäkuuta 2013

Päiväkotipäivä

Mikä päivä tänään on? tai Onko tänään päiväkotipäivä? kysyy neiti aamulla ekana jos menen herättämään -siitä tietää että ollaan lähdössä johonkin kun ei saa nukkua niin kauan kun nukuttaa. Tänäänhän on kotipäivä! tai En halua mennä päiväkotiin! on useinmiten vastaus. No, nyt alkaa jo helpottaa. Tänään lähdettiin jo ihan reippaasti ja kerättiin matkalla päiväkodin tädille kukkia. Viime viikolla vielä päiväkodissa oli paha olla. Ja tylsää. Nyt menee jo ihan hyvin enkä enää joudu jättämään tädin syliin parkuvaa ja nikottelevaa lasta.

Kesä-Heikki ja kiireiset ja väsyneet vanhemmat ja selkäkipuinen äiti ja siihen vielä päiväkoti ovat olleet yhdelle pienelle vähän liikaa ja sen on huomannut olemisessa. Päiväsaikaan riiviö joka iltaa kohden yltyy, kauhea taistelu nukuttamisen kanssa ja yöllä toiveikkaasti meidän sänkyyn. No, onneksi senkin suhteen alkaa jo vähän helpottaa. Nyt vain paljon aikaa yhdessä ja paljon hellyyttä!

Päiväkotihommeleista tarinoin siksi, että tämä on kuulkaa Päin Mäntylää-blogin historian ensimmäinen sponsoroitu postaus! Sain kevättalvella sähköpostia jossa kysyttiin kiinnostaako minua yhteistyö liittyen vaatteiden merkitsemiseen, ja kun kerran päiväkodin aloitus alkoi olla ajankohtaista, niin tottahan minua kiinnosti! Magdaleena on myynyt sielunsa markkinavoimille.


Sain tilata LabelYourselfistä silitettäviä nimikointinauhoja. Nauhoihin sai itse valita fontin, värit sekä kuvan ja tilasin ne tottakai hienolla dinosauruksen kuvalla! Toimitusaika tuntui minusta pitkältä, ehdin jo vähän ihmetellä missä ne viipyivät.

Nauhojen kiinnittämiseen vaadittiin melko kovaa lämpötilaa joten en uskaltanut niitä kaikkiin vaatteisiin alkaa silittämään. Kokeilin ensin kiinnittää lappua trikoisen bodyn niskaan ja sain huomata että vaikka itse vaate kestäisikin hyvin kuumaa, niskalappu ei välttämättä kestä silittämistä vaan sulaa... totesin myös että lappu näkyy tylsästi ohuen vaatteen läpi.


Päädyin sitten lopulta merkkaamaan nauhoilla vain verkkarit joissa on sopivan paksu vyötärökaitale. Varmaan se onnistuisi muihinkin vaatteisiin mutta koko juttu tuntui niin työläältä että laiskuuttani olen merkkaillut niskalaput kangaskynällä jonka tilasin myös. Tosin, huomasin vasta käytössä että kynä ei ole tussimainen vaan kuulakärkinen, joten sillä onnistuu vain juurikin niiden niskalappujen merkkaaminen. Joten sukkien ym laputtomien asioiden merkkaamista varten jouduin sitten kumminkin ostamaan ihan kunnon kangastussin. 


Huoh, olin toivonut että olisin voinut kovasti kehua tuotetta jonka kuitenkin ilmaiseksi sain, mutta totuus on se, että tuolla ne laput ja kynä makaavat käyttämättä ja merkkailen vaatteet sillä Prismasta ostamallani tussilla. 


Mutta hei, niissä verkkareissa ne laput on kestäneet hyvin mukana ja onhan ne söpöt!



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Meilläkin oli juhannus!

Juhannus, ihana juhannus. Tänä vuonna se tuli todella tarpeeseen! Kaksi kokonaista päivää perheen kanssa kotona ja olla vaan.






Vähän pihajuttuja...


... ja nuotiokahveja ja grilliherkkuja...




...loikoilemista ja juhannuskukkia...


Ja käytiin kurkkaamassa pari kokkoa ja saunassa. Ja minä ompelin lapselle keskiaikamekkoa ja mies teki lautanauhaa. Elämä on taas palannut normaaliksi.


torstai 20. kesäkuuta 2013

On ongelma jos sitä ei hoida mutta ei iso ongelma hoitaa.

Minun selkäni siis. Ranka on suora siitä kohtaa mistä sen pitäisi kaartua ja kaiken lisäksi kaikki on vähän löysää. Syntyy fasettilukko ja lihaskramppi. Todella, on iso ongelma jos sitä ei hoida koska lopulta on hirmu vaikea edes hengittää saati sitten olla. Mutta ihana naprapaatti antoi sähköhoitoa, teki rutsautuksia ja käski liikkumaan. Tästä viisastuneena pysyin melkein koko työpäivän liikkeessä ja kas, selkä ei kotiin tullessa ole ollenkaan yhtä kipeä kuin töihin mennessä. Hurraa.

Tästä on hyvä jatkaa kohti juhannusta!


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Elossa ehkä

Markkinoista selvitty jotakuinkin hengissä. Viherkasvit ovat ruskeita, koti saastainen. Tiskipöydältä löytyi homeinen jokin, porkkanamaassa kasvaa enemmän vesiheinää ja elämänlankaa kuin porkkanaa ja jääkaapista löytyi palovaroittimen paristo (??!!??). Tulehdusarvot koholla ja antibioottikuuri. Mutta hengissä.

Päiväkodin tädit varmasti arvostivat puhelua maanantaiaamuna: saanko tuoda lapsen hoitoon vaikka olen unohtanut ilmoittaa hoitopäivät? En ollut muistanut että elämää on myös Heikin jälkeen.

Markkinat olivat menestys, kävijätavoite ylittyi moninkertaisesti ja tunnelma oli hyväntuulinen ja ihana. Positiivista palautetta on tullut huimasti, se palkitsee! 

Nyt on aika levätä, kitkeä kasvimaa, harventaa porkkanat ja suunnitella juhannusta. Varovasti voi pyöritellä ajatusta siitä, että josko ensi vuonnakin markkinat?

Kuvia saatte nähdä myöhemmin.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesä-Heikki: kulissien takana

Edellisen postauksen kommenteissa toivottiin lisää tarinoita markkinoista, joten tässäpä teille kuvakavalkadi siitä kaikesta mitä täällä Mäntylässä on viime aikoina tapahtunut.


Ukkoseni on markkinoiden rakennevastaava. Samalla kun minä olen keskittynyt visuaaliseen ja virtuaaliseen puoleen, tuo on muuttanut meidän autotallin Heikki-verstaaksi ja taikonut pöytiä, penkkejä, kylttejä, roskispömpeleitä ja vaikka mitä!


Jotkut kuulemma säilyttää autotallissa autoa...


Minäkin ole välillä päässyt pois tietokoneelta ja repimään nauloja, hiomaan ja maalaamaan. 


Ja on kuulkaa muuten nauloja revitty! Puutavara on ilmaiseksi saatua (kiitos Ville ja Anna!!!) vanhaa ladonseinälautaa ja entisiä rakennustellinkejä, ihan mahtavaa vanhan ja harmaan fiiliksen omaavaa lautaa, mutta oli niissä naula poikineen.


Lapsikin on osallistunut, paras tapa saada mitään nikkaroitua kaksivuotiaan ollessa paikalla, on antaa sillekin mitta tai pensseli käteen.


Jos muuten haluat viimemetreillä mukaan Kesä-Heikin mahtavaan porukkaan ja osallistua talkootyöhön, kannattaa kurkata Heikin nettisivulta tarkempaa infoa talkoohommista ja -päivistä. Luvassa on talkoolaisille muurikkalettuja, ja saattaa myös olla että joku jossain vaiheessa paljastaa, miksi yksinäisellä metsätiellä ei kannata huutaa ti-TAU (paino viimeisellä tavulla).



Mut hei, nyt lasketaan enää päiviä! Tai öitä... kuusi yötä Heikkiin on!


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Se kevyt sunnuntaikävely

Noniin, kuvaraportti vaellukselta! Keskiaikahenkinen vaellus siis, Pyhtäältä, tai oikeastaan Tesjoelta, Pernajaan. Yksityiskohdat voi tsekata täältä.


Lähdettiin siis viemään markkinakutsua Pyhtään kirkolta Pernajan kirkolle, Olof Magnuksenpojan jalanjäljissä. Kirkolla vielä hymyilytti leveästi vaikka helle vähän hirvittikin...


Noin neljännen lähtöpissan ja vielä viimeisten juomapullontäyttöjen jälkeen lähdettiin ensimmäiselle etapille mutta ei pidetty turhaan kiirettä. Pitihän nyt maisemiakin ihailla!


800 metrin kävely autoille ja automatka moottoritietyömaan ohi Tesjoelle oli jo ponnistus sinänsä ja hetikohta Tesjoen Marketilla oli hyvä pitää ensimmäinen tauko. Maito on paras palautusjuoma (ja jätskissä on maitoa!).


 Matkalla jaettiin markkinajulistetta ja vilkutettiin ohiajaville autoille. Matkan edetessä kuvia ja kuulumisia päivitettiin Kesä-Heikin facebook-sivulle jonne kirjattiin myös vastaantulijoiden reaktioita jotka oli pääasiassa ilahtuneita ja positiivisia ja pitivät vaellustunnelman korkealla.


Kenkävalikoimaa löytyi karjalanpiirakkakengistä moderniin vaelluskenkään ja sporttisandaalista reinotossuun.

  
Loviisassa väki väheni ja jäljelle jäänyt nelikko oli ehtinyt tulla nälkäisiksi... Ei kuitenkaan syöty Pirjon grillillä vaan keskiaikaisesti Hesessä!


Kuinka monta Poukkalaista tarvitaan kiinnittämään yksi juliste? Vastaus: neljä, yksi pitää kiinni, toinen laittaa nastoja, kolmas katsoo vierestä ja neljäs ottaa valokuvan. Mutta kuka hullu oikeasti kävelee 20 kilsaa tollasissa kengissä?


Loviisan jälkeen helle alkoi jo tuntua melko kuumalta ja heseruoka huonolta idealta...


...mutta tulihan se loppusuoran merkki lopulta vastaan! Tässä vaiheessa käveltyjä kilometrejä oli takana reilu kuutisentoista.


Miten se viimeinen pätkä tuntuikin pitkältä!  Seura oli kuitenkin maailman parasta ja jutut tässä vaiheessa, kuten arvata saattaa, jo melko levottomia (Tiesitkö muuten että viiriäiset sanoo ti-TAU, paino viimeisellä tavulla..?). Facebook-sivulla voi käydä kuuntelemassa mitä me laulettiin mennessämme sellaisella vimmalla että varmasti kuului Porvooseen saakka.


Mutta perille päästiin ja markkinakutsukin tuli toimitettua määränpäähän, paikallisen bussipysäkin seinään. Olisihan sen voinut sinne tietysti helpomminkin viedä mutta se ei olisi ollut ollenkaan yhtä hauskaa!


Ihan komea kirkko niillä siellä Pernajassa on, kannattaa käydä katsomassa! Kävellen menee joku kuus-seitsemän tuntia...


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Elämä häiritsee bloggaamista (ja pakettiraportti!)

Noniin. Tämä pakettihan on tietysti saapunut tänne jo aikapäiviä sitten, ja minä lusmu olen pitänyt paketin lähettäjää jännityksessä! An-teek-si! Sehän on tietysti Salaisen Ystäväni paketti joka on minulle tullut koska osallistuin Ipanaisen Annin järjestämään Sinulle on postia-haasteeseen. Ihana paketti onkin jonka sisältöä pääsin viimein tänään testaamaan. Taas oli kauhea valinnan vaikeus kun en osannut päättää kumpaa kokeilen ensin. No kokeilin tuota vihreää putelia ja hyvin pelitti! Kiitos, Salainen Ystävä, ja ihanaa kesän jatkoa sinulle! Ja kiitos Annille kun taas jaksoit järjestää!


Joku ehkä saattaa muistaa että viime kuun paketissa sain Salaiselta Ystävältäni Lushin saippuapaloja joihin rakastuin ihan päätä pahkaa. (Se sexy peel on jo kohta käytetty!) Niiden palojen menestyksestä rohkaistuneena otin ja tilasin Flow-kosmetiikan pala-naamanpesuaineen ja pala-shampoon ja olen tykännyt niistäkin ihan älyttömästi. Vakaa aikomukseni oli blogata pala-asioista enemmän ja kyllä niin vielä teenkin, ihan varmasti!


Oman salaisen ystäväni toukokuun paketti lähti sekin jo(!) matkaan. Olin aikonut ommella siihen yhden jutun mukaan mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja toukokuun viimeisenä päivänä ostin kaupasta asian jonka olisin aivan hyvin osannut ommella itsekin jos vain aikaa ja etenkin voimia olisi riittänyt. En se minä ollut, se oli Heikki!


Heikki ja täydet työviikot ja päiväkodin aloitus ja kaikki muu. Ehdin minä jo huolestumaankin ja lääkärissä käymään, ehkä kroppani yrittää sanoa että hidasta, nainen, hidasta! No hidastan kahden viikon päästä, nyt ei ehdi. Onneksi huomenna on (tavallaan) rentoutumispäivä, kun lähdemme vihdoin sinne 30 kilometrin keskiaikaiselle vaelluksellemme, joka tosin on supistunut 18 kilometriin erinäisten tietyö- ym. seikkojen vuoksi. Nomutta, kevyt sunnuntaikävely. Ostin huomista varten litran vissyä ja energiapowerhyytelöä, ja ompelin miehelle keskiaikaisen kassin kun se lupasi kantaa ne minun vissyt. Siitäkin tulee postaus, lupaan sen! Siitä vaelluksesta siis ja ehkä vähän myös siitä kassista.


Mitähän muuta kuuluu? 
Päiväkodissa on mennyt hienosti, samoin minulla töissä. Sain eilen jäykkäkouristusrokotteen joka ainakin melkein halvaannutti vasemman käden ja sai ihan jokaisen lihaksen särkemään. Olen tuntenut itseni vanhaksi tädiksi useaan otteeseen kun olen ollut tekemisissä minua nuorempien kanssa, tosin aina se ei ole pelkästään huono asia. Olen tuntenut itseni rumaksi ja olen tuntenut itseni erityisen kauniiksi, viimeksi tänään. Olen iloinnut muutaman kilon laihtumisesta ja toisaalta tuntenut itseni kamalaksi läskiksi. Olen saanut kehuja töissä ja kokenut onnistumisia ja epätoivonkin hetkiä markkinavalmisteluiden kanssa. 

Sellasta, elämää. Nyt on kello taas 01.34 ja olisi todellakin syytä mennä nukkumaan että jaksaa huomenna tarpoa. Pitäkää peukkuja!