Keskiaikapostaus

Kesäloma onkin sitten viimeistä postausta vaille taputeltu, loppuhuipennukseksi säästin visiitin Turun keskiaikamarkkinoille joka kyllä kruunasi meidän loman komeasti.

Tänä kesänä kävimme Turun markkinoilla ensimmäistä kertaa, aikaisempina kesinä olemme reissanneet vain Hämeenlinnaan. Nämä markkinat olikin ihan erilaiset, tunnelmaltaan ja muutenkin. Kun Hämeenlinnan markkinat järjestetään talkoovoimin, nämä kovalla rahalla. Hämeenlinnassa markkinastellaan linnan puistossa, Turussa taas ihan kaupungilla. Hämeenlinnassa koko kaupunki viettää markkinoita, Turussa taas kinkerit olivat yksi pikku kesätapahtuma muiden joukossa. Summa summarum, Turussa kaikki oli isompaa ja hienompaa mutta Hämeenlinnan lämmin tunnelma jäi puuttumaan.

Ja yksi ero jonka pikkuhiljaa huomasimme, oli markkinarahvaan pukeutuminen. Kun Hämeenlinnassa periodipukeutuneita on paljon ja ehkä jopa nykyaikaisesti pukeutuneita enemmän, täällä niin ei ollut. Turussa oikeastaan kaikki vieraat olivat ihan normivaatteissa ja esiintyjät, myyjät ja muu henkilökunta pukeutuneita. Ja me. Josta tietysti aiheutui hauskoja tilanteita. Ruokakojusta saimme juomat ilmaiseksi, henkilökunta rupatteli meille kuin työkavereille. Ihmiset tulivat heittämään keskiaikaläppää ja turistit pyysivät päästä samaan kuvaan meidän kanssa. Hassua.

Yksi markkinoiden kohokohdista minulle oli Iloisen joutsenen koju ja blogi-idolin, Hibernaatiopesäkkeen Sahran tapaaminen. Taas kerran salaa häpesin koneella ommeltuja, mukakeskiaikaisia, vähän-sinne-päin-kankaista ommeltuja vaatteitamme. Tahtoisin osata tehdä ihan oikean keskiaikapuvun, sellaisen jota voisi ylpeänä esitellä Iloisen joutsenen porukalle!

Kojusta tarttui mukaan miehelle upea, pellavasta käsinommeltu "vauvamyssy" ja minulle kinnasneula (jonka käyttöä jo hieman yrittelin aika mielenkiintoisin tuloksin...) sekä Sahramia, munia ja mantelimaitoa-kirja.

Heti kotiin päästyämme mies kokkasi kirjan ohjeella aivan valtavan hyvää makkarakaalipataa ja sienipiiraita. Kirjan voi tilata itselleen täältä, suosittelen lämpimästi!

Markkinat keskittyivät vanhan suurtorin ympäristöön, torin vieressä olevaan puistoon sekä Aboa vetus-museon editse kulkevalle rantakadulle. Puistosta löytyi paljon työnäytöskojuja joissa historianelävöittäjät keskittyivät suurella riemulla ja intohimolla puuhaamaan erilaisten käsityöaskareiden parissa. Haltioituneena ja vähän kateellisena imin itseeni sitä tunnelmaa ja eläytymisen iloa jonka tietysti itsekin voisi saavuttaa jos liittyisi johonkin keskiaikaseuraan. Aina markkinoiden jälkeen syttyy palava kaipaus päästä tekemään juuri tuota. Miksi sitä sitten koskaan ei tee asialle mitään?

Ihan kaikkein parasta antia näillä markkinoilla oli kuitenkin musiikki. Kuvassa esiintyvä Räikkä kiersi ympäri markkina-aluetta herättämässä riemua, hämmästystä ja paheksuntaakin ronskeilla sanoituksillaan. Meillä ei ollut lasta mukana joten kuuluimme ehdottomasti ensimmäiseen joukkoon, niihin jotka nauttivat kappaleiden huumorista täysin siemauksin! Ja tottakai mukaan lähti Räikän levy ja hauskuus jatkui vielä autossa kotimatkallakin. Vaikka valitettavasti parhaat biisit jäivätkin puuttumaan, uutta levyä odotellessa....

Kaksipäiväisen markkinavisiittimme ensimmäisenä päivänä, lauantaina tuuli ja satoi vettä, välillä ihan kaatamalla. Lähdimme hetkeksi markkina-alueelta pois ja kävimme Ruissalossa kasaamassa teltan kaatosateessa, mikä näin jälkeenpäin muisteltuna naurattaa mutta ei ehkä silloin ihan niin paljon. Selvisimme kuitenkin ja polvia myöten hanhenp**kassa ja kuravedessä lähdimme takaisin keskustaan. Lähtiessä saimme vielä niin tylyä palvelua leirintäalueen respassa, että mielessäni vannoin että Turkuun ei tulla enää ikinä! (Yllä nähdyt kuvat ja iloiset tunnelmat ovat sunnuntailta kun aurinko paistoi ja kaikki oli muutenkin paremmin.)

Se mikä meidän lauantain pelasti oli illalla ravintola Teinin sisäpihalla järjestetty ihan mahtava Teini-folk jonka kolmesta esiintyjästä varsinkin viimeinen eli Rymäkkä sai menojalan vipattamaan niin pahasti että jopa minun mieheni - uskokaa tai älkää - tanssi!

Mutta pakkohan sieltä oli lopulta kotiin lähteä ja hakea lapsi mummilasta ja palata arkeen. Lapselle tuliaisiksi toimme yläkuvassa näkyvän hiirulaisen jonka lapussa hienosti luki Valpuri -käsityöläinen, mutta josta välittömästi tuli Börje tytön toisen hiiripehmon mukaan. Mitäs se nyt haittaa että saman nimisiä hiirulaisia on nyt kaksi! Kun iskee Börje-pula voi näppärästi hakea kainaloon lähimmän Börjen.

Börjestä tuli heti suosikki, harmi kun jäi katsomatta kuka tämän on tehnyt eikä Börjestä löytynyt viitteitä tekijästä. Saa ilmoittautua jos oman kädenjälkesi bongaat!

Tähän vielä kuvaan Börje ja original Börje. Se miksi tuo Anniinaballeriinahiiri on nimeltään Börje (eikä esim. joku vaikka Anniina), onkin ihan toinen tarina ja sitä voi kysyä mieheltäni.

Loppuun kuva suloisesta tyttärestämme jolle soviteltiin päälle ystäväni tekemää, hänen lapsiltaan lainassa olevaa ihanaa mutta aivan liian suurta keskiaikapukua. (Hilkka on minun viime kesänä ompelema.) Se on nyt vielä vähän kiikun kaakun lähteekö tyttö tänä kesänä Hämeenlinnaan mukaan. Onhan siinä puolensa ja puolensa.

Mäntylän Magdaleena päättää raporttinsa historianelävöittämisestä tähän. Kiitos ja kumarrus ja hatunnosto jos jaksoit lukea loppuun asti!