Kotipesän evoluutio

Tähän pitäisi nyt keksiä joku tehokas ja vangitseva avauslause, mutta en keksi mitään joten menen suoraan asiaan.

Tätä olen jo pitkään mielessäni muhitellut: muuttoa Vuodatuksesta Bloggeriin. Mutta en ole uskaltanut, sillä olen pelännyt niiden muutamien rakkaiden lukijoideni menettämistä! Myös Kotipesän sisällön hylkääminen tuntuu haikealta, toisaalta hengästyttää ajatus kaiken sisällön siirtämisestä uuteen osoitteeseen. Mutta todennäköisesti kuitenkin siirrän ainakin osan, ellen jopa koko sisältöä tänne, kunhan vaan pääsen sinuiksi Bloggerin kanssa. (Ehkä siihen on olemassa joku järkevä keino....?)

Syy muttoon on kyllästyminen Vuodatuksessa jatkuvasti menoa hidastaneisiin ongelmiin, viimeisenä niittinä sähkökatkosta johtunut blogin halvaantuminen, ensin hävisivät kuvat, sitten ei päässyt enää edes kirjoittamaan. Ei mitään kanavaa päästä kertomaan lukijoille miksi blogissa on jo viikon ollut hiljaista, eikä toisaalta myöskään mitään kuulumisia Vuodatuksen suunnalta, että josko tämä joskus loppuu vai ovatko kuvat kenties kokonaan mennyttä.

Harmistus.

Syy uuden blogin aloittamiseen uudella nimellä johtuu ihan omasta kyllästymisestä vanhaan nimeen. Perustin Kotipesän äitiyslomahuuruissani ja nimi on sen mukainen, söpöstelevä, vähän liian pehmeä ja muuten vaan ärsyttävä. Enää en kuvittele olevani täydellinen pullantuoksuinen pikkuäiti, olen antanut itselleni luvan olla vähän sinne päin ja rehellisesti sitä mitä olen. Välillä voivat asiat mennä miten sattuu eikä siihen maailma kaadu!

Niin, ja Päin Mäntylää siksi, että se Mäntylä on tämän meidän talon nimi. Tai vanha nimi, niiltä ajoilta kun tämä vielä oli Mäntylän tila. Sanoilla kikkailu on yritys olla ehkä hauska ja vähän myös kiinnostava.

Seuraavaksi siirryn tutkailemaan Bloggerin ihmeellistä maailmaa. Minut tuntien uuden blogin ulkoasu tulee muuttumaan vielä monta kertaa ennen kuin olen siihen tyytyväinen. Sitten voinkin jatkaa siitä mihin Kotipesässä jäin, eli seuraavana vuorossa ainakin Salainen blogiystävä-tempauksen kesäkuun paketin esittelyä, tarinointia siitä miten sujui kesäloma kotona kun sulakekaapista irroitettiin kaikki (tai ainakin melkein kaikki) sulakkeet ja eleltiin viikko ilman sähköä sekä muutama kuva loman loppuhuipennuksesta, Turun keskiaikamarkkinoilta.

Uusille lukijoille (joita tietysti eksyy tänne heti sankoin joukoin, eikös vain!!) tiedoksi, että jos ja kun mennään vanhalla kaavalla, luvassa on ainakin puutarhanhoitoa, kukkakuvia, käsitöitä, kierrätysmateriaaleja, pilkkuvirheitä, joskus kokkailua (useinmiten lapselle) ja enimmäkseen ihan tavallista arkea. Menossa mukana vähän yli puolitoistavuotias Tättähäärä, Mieheni, yksi Koira ja kaksi Kissaa sekä Talo. Kuvia on yleensä enemmän kuin sanoja, tosin kuvien laadussa into ja kuvaamisen ilo korvaavat(ko?) puuttuvan taidon ja tekniikan. 

Tervetuloa uudet ja vanhat! 

Vanhoja jorinoita pääsee lukemaan täällä (klik!), tosiaan (toistaiseksi?) ilman niitä rakkaita kuviani.