Isi kato, ne on ONARSSIT!

Koska blogi täällä huutaa että tule tänne, päivitä mut, kirjoita edes jotain... niin päätin tulla raportoimaan asioista joista tulin tänään iloiseksi. Ne on molemmat onaRsseja.

Ensinnäkin. Talvella otti suunnattomasti päähän kun yhdistelmävaunujen ratasistuin homehtui umpihomeeseen. Enää ei ota päähän ollenkaan, koska homma meni jotakuinkin näin: Poikanen ei viihdy vaunukopassa yhtään, joten ajattelin että ratasistuimessa voisi viihtyä kun selkänojaa saa aavistuksen kohotettua. Siis jos olisi rattaat. En uskonut että mistään löytyisi pelkkää istuinosaa joten olin valmistautunut etsimään kokonaan uusia rattaita. Sitten luin jostain että facebookissa on erikseen emmaljunga-kirppis (mitäpä facebookissa ei olisi!). Selasin ilmoituksia ja mietin että mitä järkeä on postittaa rattaita jostain Oulusta. Sitten voi itku, huomasin maailman päheimmät rattaat. Luin ilmoituksen josta selvisi kaksi asiaa: rattaiden myyjä asuu täällä samassa kaupungissa, ja myynnissä on pelkkä istuin! Iiiik! Ruvettiin vaihtamaan viestejä ja siinä vaiheessa tajusin että minähän tunnen tän naisen ja se asuu kävelymatkan päässä, ja näitä nimenomaisia rattaita olen monesti ihaillut ja kadehtinut! Miettikää mikä säkä!!!

Nyt meillä on uudet, maailman hienoimmat rattaat. Ja ne on ORANSSIT!
(Muistanette ehkä että mun The Hoitolaukun vetskarit on oranssit. Ai että, täydellistä!)

Ja sitten se toinen juttu. Leikkautin rastat pois! Oli ISO päätös. Pelkäsin että identiteetti lähtee samalla ja sitten näytän ihan tavalliselta ja lyhyessä tukassa ihan pojalta. Mutta kyllästyin siihen miten huonossa kunnossa ne oli kun en koskaan ehdi/jaksa niitä hoitaa, ja niissä oli koko ajan puklua, ja ne oli tunkkaiset koska niitä oli pakko pitää märkänäkin ponnarilla koska vauva. Ja... no, kaipasin muutosta! No rastat lähti ja samalla kun leikattiin niin värjättiin kirkuvan oranssiksi! Ja tänään tajusin että identiteetti on tallella ja tukka on oikeasti aika ihana! Ja niin helppo! On kevyt olo.

Kepeät ilonaiheet.

Olen muuten päässyt myös kotoa pois, useammankin kerran, ja yksinkin! Ilman että kukaan on kirkunut! Parhautta!

Masentunut tiikeri ja muita elämyksiä

Koimme tänään jotain hyvin hämmentävää. Hienoa, mutta hämmentävällä tavalla hienoa. Näitä kuvia on nyt ihan hirmu paljon, mutta paljon kyllä niitä otinkin, 263 jos ihan tarkkoja ollaan. 

Katariinanniemellä järjestettiin leijaseuran lennätysnäytös. Mentiin sinne ajatuksella että lapsesta on varmaan kivaa, ja odotettiin jotain tämän suuntaista:

Aivan ihana muuten tämä pieni tyttö, hattuineen ja leijoineen kuin maalauksesta!

Mutta sitten alkoikin tapahtua...

Taivas täynnä tavaraa! Tässä vähän mittakaavaa:

Ja sitten tuli tämä:

What what????

On se! Alaston, lentävä vauva!!

Olin vähän huolissani tuosta tiikeristä, onkohan sillä kaikki ihan hyvin?

Ei taida olla...

Kerran vielä tämä:

Oh my...

Maalausfiksausjuttu

Meillä oli keskiviikkona(ko se oli?) Tytön kanssa oikein tohinapäivä. Ensin aamulla oli leikkipuistotreffit, sitten päivällä pihakirppis/pomppulinnatapahtuma ja illalla vielä lastenkonsertti puistossa (Pellakaija Pum, ihan kiva.). Isi sai hoidella vauvaa joka tosin on lahjakkaasti unohtanut sen hehkuttamani tuttipullostajuomistaidon.... huoh. (No, onneksi täystissiaikaa ei ole enää ihan kamalasti jäljellä ja pääseehän sitä nyt kulkemaan kuitenkin kun sumplii.)

Sieltä pihakirppikseltä tarttui mukaan hattuhylly, ja sain kaupan päälle söpiksiä henkareitakin kun kerroin myyjälle mitä hyllystä suunnittelin. Kotimatkalla koukattiin rautakaupan kautta, haettiin pyörölista ja maalia jonka värin Tyttö sai tietty itse valita.

Mies laittoi hyllyyn tangon henkareita varten ja me Tytön kanssa maalattiin. (Kun työ oli valmis, huomasin että oltiin sumplattu tanko väärään kohtaan!! Noooh, ei muuta kun ensin muutama kirosana, sitten tanko poikki, vähän fiksausta hiomahiirellä, uutta maalia pintaan ja uusi tanko oikealle puolelle...)

Tänään komeus oli vihdoin kuivunut ja päästiin ripustamaan se seinälle. Kyllä tulikin hieno! Ja on se nyt myös Tytön mielestä hieno vaikka ensin meinasi iskeä pahemman luokan kriisi, Tyttö oli koko ajan luullut että siitä on tulossa kaappi. Että äiti tekee siitä kaapin. Äiti pystyy nimittäin ihan mihin vaan.

Äitiii, saanks miä pelata mun tablettimella?

Voi tätä äitiyden autuutta. Vankkumattomia periaatteita -ja niistä luopumista. Olin niin pyhästi päättänyt että teknologia ei minun lastani kasvata. Ei piirrettyjä lapsen vahtina, ei tietsikkapelejä korvaamassa oikeaa leikkiä, ei missään tapauksessa!

(Olin pyhästi päättänyt monta muutakin asiaa...)

Ensin huomasin että aamuisin voi keplotella itselleen pikkukakkosen verran lisää unta. Tai rauhallista aamuteenjuomisaikaa. Tai iltapäiväteenjuomisaikaa. Sitten totesin että imettäminen on huomattavasti helpompaa kun laittaa isommalle piirretyn pyörimään. Tai kun se saa pelata mun puhelimella jotain. Jne.

Ja sitten ostin Tytölle ihan oman tabletin (Paniikissa, kun en muuten keksinyt miten the junamatkasta selvitään.) Tabletti sopii loistavasti kahteen asiaan: se viihdyttää lasta pitemmällä matkalla kun autossa istuminen on tyyyyylsää, ja sillä voi kiristää. (Kun syöt ruuan nätisti niin saat pelata vähän aikaa. Juu, siinä toinen vankkumaton periaate josta on luovuttu jo aikoja sitten...)

Tabletille ompelin suojapussin josta ei tullut mikään kaunistus, mutta ajaa asiansa oikein hyvin. Sen lisäksi että se suojaa tablettia kolhuilta, reunus estää lasta vahingossa painamasta näytön reunassa olevaa päävalikon kuvaketta. Ja siinä on hello kitty. (Jota meille ei muuten ikinä hankita missään muodossa. Paitsi joskus.)

Hyviä sovelluksia saa muuten ehdottaa, Kapun Metsä ja Pikku Kakkonen alkaa olla jo aika nähty.

Riikinkukon encore

Korkeasaaren matkamuistomyymälästä voi hankkia kotona odottavan leluvuoren jatkoksi pörröisen leijonanpennun tai kumikäärmeen...

...tai sitten suosikkieläimen kuvalla varustetun postikortin, lähettää sen itselleen ja saada hillittömät kiksit postilaatikolla muutaman päivän päästä. Parhautta!

(Etten kuulostaisi liian hurskastelevalta niin voin tunnustaa että siellä leluvuoressa majailevat jo mm. eläinmuseosta ostettu ankylosaurus, Maretariumista ostettu Hanna-Hauki sekä Vellamosta ostettu lepakko...)

KÄÄK!

Hoitolaukun saaga jatkuu...

Minun huolella suunniteltu ja rakkaudella toteutettu hoitolaukkuni ei kestänyt käyttöä! Olin ihan pöljä ja leikannut olkahihnan saumavaran olemattomaksi, kangas ei kestänyt ison laukun painoa. Höh.

Mutta nyt kestää!

Ja samalla korjaantui kaksi muutakin ongelmaa. Laukku oli alunperinkin ihan liian leveä ja kiikkerä kantaa, se meinasi koko ajan kierähtää katolleen. Nyt painopiste muuttui ja ongelma katosi. Lisäksi vaunuihinripustamislenksut oli liian pitkät jolloin kiikkerää kassia ei voinut ripustaa vaunuihin koska se ei pysynyt siinä missä piti vaan valahti alas. Nyt lenksut lyhenivät sopiviksi ja nyt kassi on vihdoin täydellinen!

Uudet mekot!

Tytöllä on kaappi täynnä kesämekkoja ja luulin olevani hyvin varustautunut sillä saralla, mutta talven aikana oli tapahtunut jotain. Mekoista oli tullut paitoja! Kummallinen kutistava kaappi... ja sama ongelma minulla paitojen kanssa. Hirveä kriisi joka kerta kun pitää lähteä ulos. 

(Kyllä, tämän hetken hormoonicocktail pitää huolen siitä että kysessä todellakin on Kriisi isolla koolla. Paiskotaan koko vaatekaapin sisältö makkarin seinille suuria kyyneliä valuttaen-luokan Kriisi. Ei siitä sen enempää.)

Mies oli kiltti ja vei meidät keskustaan shoppailemaan kesävaatteita. Tyypillisesti mukaan tarttui kassillinen trikoota tytölle ja vauvalle, minulle ei yhtään paitaa. Eikä sitä leveälieristä hattuakaan jota etsin, mutta onneksi vastaan käveli maailman ihanin maksimekko.

Minun mekkoni on ihana, koska

- Se on värikäs

- Se on mukava

- Se on (melkein tarpeeksi) pitkä

- Se ei ole imetysvaate

- Se ei näytä imetysvaatteelta

- Mutta siinä voi imettää!

Tytön mekko on ihana, koska

- Siinä on pinkkejä kissoja

- Siinä on liiloja kissoja

- Siinä on mintunvihreitä kissoja

- Ja taskut!