Operaatio kasvihuone etenee

Jaaha, tuli tunne että tännekin voisi joskus jotakin laittaa. Jos vaikka päivittäisi kasvihuoneen kuulumisia, sillä se on aika tehokkaasti vienyt kaiken vapaan ajan. Kuvat ovat nyt valitettavasti kännykällä napsittuja, koittakaa kestää.

 Viimeksi jäätiin siis siihen, että pihalla oli vallihauta, pöllejä, tiilikasa ja liiterillinen ikkunoita. Pölleistä rakennettiin tukeva sokkeli, tässä Siskolisko ja Peikkoveikko auttavat suorakulman määrittelemisessä.

Kasvihuoneprojektin tavoitteena on ollut, että mitään uutta ei tarvitsisi ostaa, vaan rakennelma saa olla ennemmin romuromanttinen kuin uudenkarhea. Joten kun lattian pohjalle tarvittiin hiekkaa, sitä ei viitsitty lähteä ostamaan. Eikä hiekkavarkaisiinkaan oikein tohtinut lähteä... Mutta meidän tonttihan on tunnetusti hiekkamaata, pitää vain kaivautua roudan läpi tarpeeksi syvälle että siihen hiekkaan pääsee käsiksi.

...kas näin!

Puutavaran hankkiminen oli viime postauksessa vielä työn alla, mutta lopulta kaikki tarvittava saatiin haalittua kasaan. Osa on isäni ja meidän erinäisistä rakennusprojekteista yli jäänyttä, osa rautakaupasta kieroja, halkinaisia tai muuten vain epäkurantteja jotka eivät maksaneet juuri mitään. Kannattaa vaan uskaltaa kysyä! (Eikä muuten olisi itselle tullut mieleen, kiitos vaan iskä.) Vähän enemmän työtä niiden kanssa säätäminen vaatii, mutta kyllä pienen kasvihuoneen kokoiseen projektiin riittää kun pitkän kakkosnelosen toinen pää on käyttökelpoinen.

Seuraavaksi piti hankkia maalia. Haaveilin mielessäni harmahtavan murretun vihreästä mutta projektin teemalle uskollisena haalin käsiini kaikki ylivuotiset, ulkona talvehtineet (ulko)maalipurkin jämät mitä varastosta ja tallista löysin. Niitä sitten elvytettiin tärpätillä ja naureskeltiin väreille mitä purkeista paljastui...

Kirkkaanpunaisia nurkkatolppia maalatessa tuli pariinkin otteeseen hengiteltyä syvään... mutta hei, ainahan ne voi maalata piiloon jos myöhemmin kyllästyy!

Sitten omat maalit loppuivat ja huutelin facebookin kautta lisää. Ja kuinka ollakkaan, kaverillani sattui olemaan ylimääräisenä puoli ämpäriä mitäs muutakaan kuin harmahtavan murretun vihreää! Sillä sitten vihellellen sudin loput palkit ja ai ai, nyt tuo punainenkin näyttää pelkästään hyvältä.

Tässä pisteessä ollaan nyt. Vielä puuttuu ovipääty (ja se ovi!), katto, lattia ja listat joilla ikkunat pysyvät paikoillaan. Mutta se näyttää jo ihan kasvihuoneelta! (Ja NIIN hienolta!)

Rahaa on tähän mennessä kulunut seitsemän(!) euroa, kaikki tarvittavat ruuvit, kulmaraudat, naulat ja pensselit ovat toistaiseksi löytyneet miehen verstaasta.

Pihalla on pöllejä, tiiliä ja ...vallihauta?

Kun minä olin lapsi ja asuin tässä talossa, äidillä oli kasvihuone. Se oli tuolla takapihan puolella, siinä mihin isä rakensi autotallin joskus 90-luvulla. Kasvihuone oli tehty vanhoista ikkunoista, sellaisista pieniruutuisista. Talvella pienet ikkunaruudut saivat kauniin jääpitsiverhon, ja jouluna äiti laittoi jokaiseen ikkunaan tuikun, siis jokaiseen ruutuun. Ei aavistustakaan miten se siinä onnistui polttamatta koko kasvihuonetta, mutta lopputulos oli.... ...no kuin sadusta. Siitä asti olen tiennyt että isona minullakin on kasvihuone.

Ja katsokaa! Siihen se nyt on tulossa!! Kauan hellitty unelma.

Ylistetään tätä miestä vähän! Tässä se kaivautuu rautakangella läpi roudan, että vaimo saa tomaatit ajoissa kasvihuoneeseen.

Rahaahan meillä ei edelleenkään ole yhtään mihinkään kasvihuoneeseen laittaa, joten pitää olla luova. Nämä pöllit ovat entisiä jotain leikkivälineen osia, niistä tulee sokkeli. Edelleen on työn alla mistä kaikki muu tarvittava puutavara tulee, toivottavasti ei rautakaupasta.

Tänään haettiin tiiliä kasasta joka näytti olevan jonkun entinen leivinuuni. Mies naputteli tiilet yksitellen puhtaaksi laastista. (Ylistetään vähän lisää!) Näistä tulee kasvihuoneeseen lattia.

Ja sitten on tietysti nämä! Liiterissä vuosikausia odottaneet ikkunat, odottaneet että joku tulisi ja tekisi niistä kasvihuoneen. No, nyt niistä tulee kaksi, minulle ja äidille. 

Vielä ei ole tuikkuja ikkunoissa, mutta kevätaurinko, sillä on kuulkaa ihmeellinen voima!

Saattaa välillä vähän v*tuttaa

Voi hyvää päivää mikä päivä. Yks kiukuttelee, toinen kiukuttelee, kolmas vähän lisää ja ensimmäistä alkaa kahta kauheammin v*tuttaa toisten kiukuttelu. Ja iltaa kohti tahti senkun kiihtyy. Pitäis kokonaan hypätä yli tälläsistä päivistä.

Luin vähän aikaa sitten määritelmän, että uhmaikäisellä on "korvat koristeena". Huikeaa, niiiiin tiedän mitä se tarkoittaa. Ja tiedän että tuo osaa olla maailman ihanin ja fiksuin ja hurmaavin ja huomaavaisin, ja silti pitää temppuilla ja kiukutella. Riiviö.

Ja poikanekin tänään, kitisi ja natisi ja venkuloi. On ääärimmäisen raivostuttavaa pitää sylissä tyyppiä joka ei pysy sekuntiakaan paikallaan. 

Ja tästä kaikesta voi päätellä että minä se vasta itse aurinko olen ollut........... ihan varmasti en ole kiukutellut yhtään! Ja jos v*tuttaakin niin se on ihan varmasti kaikkien muiden vika!

Varsinkin miehen, joka veisti itseään puukolla sormeen, kahdesti.

Ja lapsen, joka astui koirankakkaan ja käveli suoraan vauvan viltille.

Ja koiran joka kakkasi nurmikolle.

Pöytiä, penkkejä ja kesäkukkia

Iltahuuto selätetty. Nyt pitäisi olla jo nukkumassa. Eikä bloggaamassa, varsinkaan kun aivoista ei löydy mitään kirjoittamisen arvoista, huminaa vain. Kuvia kuitenkin löytyi kamerasta...

Juhlavalmistelut jatkuu pihalla. 

Juhlien varjolla pihakin paranee paranemistaan, nyt valmistui terassin kaide (ja rappusetkin).

Viikkariteltasta tuli juhlakatos ja Kesä-Heikiltä lainattiin pöydät, ne meidän tekemät. (Oho, jopas on miehen hiukset vuodessa kasvaneet!!)

Luin jonakin päivänä (eilen? Tai ehkä viime viikolla...) otsikon jossa sanottiin että vauvan ja äidin sydämet lyövät samaan tahtiin. En lukenut juttua mutta jäin miettimään. Kuinka monta vauvan sydämenlyöntiä lyö yhtä minun aikuisen sydämen iskua kohti? Koska tasatahtisuus loppuu, vai loppuuko? Lyökö kolmevuotiaan sydän edelleen tasatahtiin minun kanssa? Ja jos niin on, päteekö se myös isosiskon ja pikkuveikan sydämiin? Entä minä ja sisarukseni, mennäänkö mekin vielä samassa tahdissa?

***

Tänne blogiin tullaan yleensä aika ilmeisillä hakusanoilla, tällä hetkellä suosiossa ovat "nokkossämpylät resepti", "kuormalavasta yrttihylly" sekä "omenapuu maikki". Mutta nyt oli tullut "puun juurille kuseskelu"!!! Mitä hittoa??

Valmisteluja

Olis yhdet puutarhajuhlat tuloillaan. Isyysloman viimeinen viikko meni tiiviisti takapihaa entratessa.

On öljytty terassia ja puutarhakalusteita. Maalattu aitaa ja ovea. Korjattu aitaa ja porttia ja kaidetta. Istutettu kukkasia... tai siis mies on öljynnyt ja maalannut ja korjannut ja minä fiilistellyt niiden kukkien kanssa. Vielä on vähän fiksaamista ennen kuin kaikki on valmista.

On nautittu helteestä ja oltu nauttimatta. Hikoiltu ja poltettu nahkat auringossa ja kärsitty nestevajauksesta. (Miten voi oikeasti ehtiä juoda niin paljon kuin mitä hikoilee ja imettää??)

No nythän siellä jo sataa ja miehen lomakin on loppu. 

Vauva on edelleen tosi rauhallinen tyyppi (silloin kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa) ja nukkuu hyvin ja pitkään (kunhan sen saa ensin nukahtamaan). Muun ajan, etenkin väsyneenä ja etenkin iltaisin, se rääkyy. Viime päivinä on rääkynyt vähän turhan ahkerasti. No onneksi hiljenee kantoliinassa, ainakin useinmiten.