Hetkiä

Hassua miten elämä on kutistunut pieniksi hetkiksi. Hetki jonka vauva nukkuu, hetki jonka se on tyytyväinen leikkimatolla, hetki joka kuluu vauvan syöttämiseen. Hetki jonka mies pärjää kahdestaan vauvan kanssa ilman maitopulloa, hetki jonka saa nukkua ennen yösyöttöä.

 Hetki jonka aikana ehtii tai ei ehdi kirjoittaa yhden blogipostauksen. Useinmiten ei ehdi joten ajatuksetkaan eivät yllä kovin syvällisiksi. Tai jos yltävät, niitä ei ehdi kirjoittaa ja seuraavan hetken koittaessa ne ovat jo unohtuneet.

Päikkärien aikana ehtii siivota tytön huoneen tai ladata pyykit koneeseen tai lukea "Apua merirosvoja" ja tehdä yhden suuren ja yhden pienen muumipalapelin, tai askarrella hienon dinosauruksen.

Isi ja poika pärjäävät kotona sen aikaa kun käy lenkillä tytön kanssa ja kerää ison kimpullisen kukkia ja juoksee kotiin sateen ja ukkosen alta. Tai käy hakemassa lähikaupasta ainekset raparperipiirakkaan ja pitää pienoispiknikin kaupan portailla ja jakaa yhden pillimehun ja yhden sitruunadonitsin.

Muutaman rivin kestovaipan villaimua ehtii neuloa lyhyessäkin hetkessä, neuvolakortin kansien ompeluun tarvitaan jo aika pitkät päikkärit.

(Sinioranssit kuoret on ommeltu kolme ja puoli vuotta sitten jonakin samanlaisena hetkenä, valkopohjaiset tänään kun tyttö oli mummilassa ja poika nukkui.)

Sitten on ne hetket kun pieni on tissillä ja isompi käpertyy toiseen kainaloon. Tai kun vauva nukahtaa syliin eikä sitä raaski laittaa koppaan koska se on lämmin, rento ja pehmoinen. Tai kun tytön silmät loistaa koska hän saa auttaa sen piirakan tekemisessä. 

Tai kun ne molemmat ovat vihdoin sammuneet yöunille ja saa lopultakin kirjoitettua loppuun sen postauksen jonka aloitti aika monta hetkeä sitten.

Kitinää, terapiaompelua ja iloisia asioita

Onnistuin pudottamaan itseni umpsukkeliin aallonpohjaan. Ajattelin että sairasloman alku helpottaisi oloa mutta vielä mitä! Tunnen itseni säälittäväksi marisijaksi ja vertaan koko ajan viime raskauteen jossa jaksoin painaa töitä hulluna sinne virallisen äitiysloman alkuun asti. Nyt vaan valitan ja voivottelen. Silloin raskaana olemisessa täydellisesti onnistuminen oli minulle kunnia-asia ja vähättelinkin vaivoja mitä oli. Nyt en meinaa jaksaa pienintäkään vastoinkäymistä. Blääh.

Enkä sitäpaitsi ollut ollenkaan ehtinyt varautua siihen että en oikeasti mene töihin ainakaan pariin vuoteen. Ikävöin työkavereita jo nyt!

Omaa aikaa.

Maanantaina lapsi lähti mummilaan yökylään ja minulla oli melkein kokonainen tiistaipäivä käytettävänä huilaamiseen. Ensin meinasin panikoitua yksinoloon mutta sitten mietin mikä minua ainakin ennen muinoin ilahdutti. Tykkäsin ompelemisesta, mitä en ole kertakaikkiaan jaksanut tehdä piiiitkään aikaan. Joten päätin ommella jotain helppoa ja nopeaa ihan terapiamielessä.

Laskuja maksettu!

Siitä tuli laskujen ja muiden papereiden organisointilokerikko!

 

Oma tasku maksetuille ja maksamattomille laskuille sekä muille papereille.

Yksikään sauma ei ole ihan suorassa, käsin kirjottu teksti on vähän mykkyräistä ja taskuihin meinasi unohtua ommella pohjat, mutta kyllä tulin iloiseksi että sain noin hienon lokerikon aikaan kun vaan jaksoin aloittaa!

Tämä lokero on vielä ihan tyhjä...

Koko päivä siihen meni mutta olo oli heti vähän parempi. Tosin monta iltaa on siitä huolimatta mennyt ihan nukkumiseksi. Ehkä olen vain väsyksissä?

Kauppalapputasku.

Muita iloisia asioita, ihan terapiamielessä:

Lievää paniikkia aiheuttanut yläkäyrän yläpuolelle hypännyt sf-mitta olikin katsojan silmässä, lääkärin mittaamana samainen asettui kauniisti keskikäyrän päälle. Ihan tavallisen kokoinen maha.

Lauantaina mennään keskiaikaseuran porukan kanssa baariin kuuntelemaan Greenrose fairea! Baari-illan kunniaksi ostin henkkamaukalta paidan jossa en näytä vuorelta enkä teltalta, ja sen kaveriksi trendilörppätrikoohuivin.

Mun uudet rillit on edelleen ihanat!

Tytön kanssa oli tänään oikein hyvä päivä eikä tapeltu kertaakaan. Neidillä oli tänään neuvola joka meni upeasti. Hän on maailman iloisin uudesta isojen lasten turvaistuimesta josta näkee kunnolla autosta ulos, ja pukeminenkin on vähän helpompaa uusien ihanien keväisten vaatteiden ansiosta. (Nollakelin kauppareissulla voi pukeutumisen puolesta ihan hyvin leikkiä kevättä.)

Huomenna on perjantai, miehellä lyhyt työpäivä ja kälyn synttärit. Jee!

Leikkiruokaa

Katsokaapa mitä pääsiäispupu oli käynyt munimassa mummilaan!

Astioita JA hellan!

Äkkiä piti saada jotain kokattavaa joten kaivelin ompelulaatikosta sopivia tilkkuja ja värkkäsin pari juttua pikana. Pesusienestä syntyi aika uskottavia leipäviipaleita ja fleecesuikaleista tagliatellea.

Lisää sapuskaa askaroitiin koko perheen voimin taikataikinasta ja maalattiin akryyliväreillä. Ei kylläkään ollut mikään maailman paras idea, muutamasta irtoaa jo maalit, pizza halkesi kahtia ja koira on syönyt ainakin yhden lihapullan, yhden kurkun ja puolet ranskanleivästä.

Mutta näillä irtoaa parhaat leikit IKINÄ!

Good will mushroom hat

Sain valmiiksi pipon! Enkä minkä tahansa pipon vaan päähineen johon on neulottu niin paljon hyvää tahtoa että se taatusti suojelee kaikelta mahdolliselta pahalta. (Ainakin se on niin suuri että sen voi vetää silmille ja olla ihan että see no evil.)

Minulta nimittäin loppui lanka kesken. Ostin puroa poistomyynnistä liian vähän, kukapa olisi uskonut että päätäni verhoamaan tarvitaan kolmatta kerää lankaa. Yritin löytää puuttuvaa puroa kaikkialta mistä keksin, ei löytynyt. Mies kulki kärsivällisesti mukana kaupasta kauppaan. Kiitos siitä!

Löysin etäisesti samaa värimaailmaa olevaa lankaa mutta se näytti kamalalta joten purkasin. Narisin töissä työkaverille joka sanoi käyvänsä lähikaupastaan kurkkaamassa. Narisin täällä blogissakin.

No, työkaveri ei lankaa löytänyt vaikka oli käynyt kolmessa(!) kaupassa etsimässä. Minun lankaani!! Kiitos!

Ja sitten tuli tänne blogiin Marjaanalta viestiä että keränloppuja löytyy. Ihana Marjaana! Kiitos!!

Postipaketti tuli ja nyt on sitten pipo! Ja kohta kevät. Älkää ihmetelkö jos näette minut keskikesälläkin villapipo päässä, on hyvät perustelut.

Käpäliä ja tassuja

Mies sai syntymäpäivälahjaksi paidan.

Kuva on aito taapero design, minä toimin lähinnä avustajana. Teippasin paidan kylppärin lattialle, suojasin kaiken suojaamista kaipaavan sanomalehdellä, annostelin hopeamaalia taiteilijan tassuihin ja autoin alkuun.

Neiti hoiti sitten loput.

Lahjan saajakin vaikutti tyytyväiseltä.

Tuli vaan sellanen olo...

Kun sain rukattua tuon uuden kakkosblogin ulkoasun mieleiseksi, ei Mäntylän vanha ilme tuntunutkaan enää kivalta joten piti muuttaa sekin. Mitäs tykkäätte? Omaan silmään tuntuu ainakin harmoonisemmalta. Joskus pitää vähän uudistua!

 Lupasin kuvia uusista keskiaikakamppeista joten saamanne siis pitää vaikkei nämä kovin hyviä kuvia olekaan. Mutta tänään minulla oli vapaapäivä joten lapsen päikkäreiden aikaan hyppäsimme pihalle ja yritimme saada edes jotain aikaan vaikka valo vähenikin kovaa vauhtia. Tuossa ylhäällä näkyy vasemmassa kuvassa OswaldRin housut ja vaikka niistä ei näykään kun puntit niin uskokaa että niissä oli kova työ! Tarkempaa raporttia tulee tietysti sinne toisen blogin puolelle... Tuossa toisessa kuvassa uutta on tuo huppu josta tuli kyllä tosi kiva, alareunaan on tosin vielä tulossa sininen haarukkanyöri kunhan ehdin. Niin ja kengät on uudet! Ne ovat miehen joululahja ja tilattu Suutari Arto Råbergilta.

Housujen kangas on Tippetistä ja hupun Medeltidsmodesta.

Ja sai Unnakin uutta. Vihreä kangas tilattiin Medeltidsmodesta ja siitä tuli ihana juhlapeplos jonka reunaan mies (Ihana Mies!!) kutoi lautanauhan Puhde-puodin langoista. Mekkopalojen reunoihin on vielä tulossa se haarukkanyöri joka edellisessä postauksessa näkyy. Tuossa juhlalookissa on mukana myös minun joululahja, kupurasoljet tilattiin Hiien Kissalta ja rannespiraalit Vaskikäärmeeltä. (Kolmilehtisolkikin on Hiien Kissalta mutta se on tilattu jo aikaisemmin.) Helminauhan askaroin vielä kiireessä kotoa löytyneistä helmistä mutta ei siinä ole kuin kolme oikeanlaista lasihelmeä, loput on silmänlumetta.

Niin ja Smirre! Se on erään tuttavani ampuma tuosta ihan lähitienoilta, eli on ihan paikallinen "luomukettu". Vaikka on minulla silti vielä vähän ristiriitaisia tunteita tuon suhteen. Unna kyllä rakastaa sitä ja onhan se autenttinen kun mikä ja lämmin ja ihana. Ja tuolla viimeisessä tapahtumassa vilahteli kettua ja sutta sun muuta joka toisella eli kyllä ne kuuluu asiaan ja oli siellä välillä niin kylmäkin että olin tosi onnellinen siitä että Smirre oli mukana. Mutta silti... miksi lampaantaljat tai nahkakengät ei tee yhtään pahaa mutta ketussa on kuitenkin jotain? Ehkä kun se on niin eläimen näköinen jalkoineen ja päineen. Varmaan vähän sama ristiriita kuin siinä, että moni meistä mielellään pistää poskeen kinkkua ja kyljystä mutta kyllä vaan silti pikku nasun teurastaminen ahdistaa. Ristiriitaista. No, on tämä sentään ollut vapaa ja onnellinen, toisin kuin joku häkkinaali.

Kotona taas

Ja ihanaa oli! Ihan mahtavia ihmisiä joista osa jo annanpäiviltä tai entuudestaa tuttuja, suurin osa uusia. Käsittämättömän hyvää ruokaa, tällä kertaa livemusiikkia ja tanssia (ei kyllä tanssittu), hiilipiirrustuspikakurssi (piirsin pitkästä aikaa, siitä lisää myöhemmin!), ihania ihmisiä, upeita pukuja, melkein koomaan asti syömistä, laulua, hauskoja tarinoita, vertaishörhöilyä, saunareissu 30 asteen pakkasessa, keittiötalkoilua... ...mainitsinko jo syömisen? Ihan mahtava tapahtuma siis kaikenkaikkiaan.

Kaikki uudet ja vanhat vaatteet ja varusteet toimivat mallikkaasti. Kuvia tulee jahka niitä otetaan... ...mutta nyt jo perinteeksi muodostunut reissun ainoa kuva jonka otin tällä kertaa tänään kun tulimme kotiin.

Automatkan aikana voi, jos vain valoa riittää, saada aikaan tälläisen hullun sykkyrän. Pienen suoristeluoperaation jälkeen selvisi että siinä on 4,8 metriä haarukkanyöriä (kolmessa tunnissa) joka on tulossa uutta hovipukuani reunustamaan, kunhan ensin toivun tästä ja saan haarukoitua puuttuvat metrit. Lanka on ihanaa kasvivärjättyä villaa Puhde-puodista.

//

Tässä iltapuhteena innostuin vielä askaroimaan tälläisen.

Jännitystä ja kiirettä

Tapahtuman alkuun viikko ja päivä. Siis sen keskiaikatapahtuman, annanpäivien, meidän ensimmäisen. Pitkä matka tultu siitä kun alkukesästä Turun markkinoiden jälkeen haikailin keskiaikaharrastuksen perään. On tutustuttu uusiin ihaniin ihmisiin, opiskeltu aiheesta paljon ja opittukin jotain. Ja ommeltu. Tai minä ompelen, mies toimii assistenttina silloin kun voi.

Syksyn aikana on käsinommellen valmistuneet pellavaiset mekko, tunika ja housut. Villainen huppu ja ne säärikääreetkin viime yönä. Ja se neulakinnaspipo! Tänään oli tarkoitus viimein alkaa niitä päällyspukuja mutta kankaat menivätkin uimaan. Ihan totta aion vielä saada ne tehtyä ennen ensi viikon perjantaita. Vaikka väkisin!

Tänään alkoi ja valmistui oma huivi, pellavainen johon tein oikein silkkilangalla ristipistoa reunaan, ekaa kertaa sitten ala-asteen kässätuntien! 

Aikaa viikko ja päivä. Minulla on tilapäinen vapautus kotitöistä.

Jännittää!

Sunny Shadow Sunday

Back to Scavenger hunting! I've been so exited on my new hobby (medieval handicraft) that it's taken over all my free time. But since our little dinosaur is in a rock concert with her godmother today, I've had plenty of time to do both handicraft AND photographing! Great!

Here's my take on this weeks Scavenger Hunt items.

At first I was going to go out to photograph as usual, but since the sun came inside for me I decided to stay with it. Here's my favourite glass in the whole world. We've got a pair of these, bought them for our wedding. So beautiful, both the glass and our wedding! And look what a magical shadow it makes!

These old keys came with the house, but I don't think the locks for them exist anymore. 

I tried to make my husband smile for the camera but he went all shy on me. Isn't he cute! That's my new medieval hat in his head, I thought it might make a fun picture, him with my huge hat.

Here's the same hat a little closer. Unedited, all I did was crop and title.

I have all kinds of beautifully coloured spices in my spice rack, but I was lazy and chose the ones that would make the smallest mess when spreaded on a table: Bay leafs.  But is bay leaf a spice or a herb?

Have a nice sunday folks, I hope it's sunny in your part of the world too!

Linking up with Scavenger Hunt Sunday

Muinaispipo goes hippihattu

On mennyt monta päivää bloggaamatta ilman että olen edes tajunnut sitä tai potenut huonoa omaatuntoa virtuaalihiljaisuudesta. Virkistävää! Välillä on ihan hyvä olla vähän hiljempää. En myöskään ole paljon ehtinyt valokuvata joten saatte ihastella toinen toistaan upeampia miehen ottamia kuvia minusta.

Syytän pipoa. Kaikesta.

Ei muuten kovin usein tapahdu sitä että mies ihan oma-aloitteisesti kaivaa esille kameran ja ottaa vaimosta kuvan. Ehkä tässä muinaiskäsitöiden värkkäämisessä on hänenkin mielestä jotain herkistävää.

Viime yönä pipo tuli valmiiksi! Tekniikkana neulakinnas, työväline kinnasneula. Mutta mikä on verbi? Äiti kinnastaa? Neulaa? On ihana? 

(Pakko muuten vähän tuulettaa: Elämäni ensimmäinen neulakinnas-mikään! En olisi ikinä uskonut että tälläiseenkin pystyn!! Jee!)

Pipon malli ei ehkä ole kovin keskiaikainen, mutta aikakautista tai ei, tukan pitää mahtua mukaan. Olen ihan varma että hahmoni (jonka nimeä en vielä paljasta, hah!) tulee olemaan niin neuvokas ja anarkistinen ettei kangistuisi vallalla oleviin muotivirtauksiin jos se tarkoittaisi liian pienessä pipossa kärvistelyä.

Ehkäpä hän onkin jonkun sortin noita-akka, menninkäistukkainen kasveillaparantaja jonka kuontalossa asuu kukkasia, sisiliskoja ja metsänkeijuja... pitäähän niille olla pipossa tilaa!

Tuohon tulee muuten vielä reunaan lautanauha. Mies lupasi tehdä. Ihana! Pitää vaan tilata lisää oikeaoppista lankaa. Pipoon käyttämäni kerä on 100% kasvivärjättyä villaa jonka ostin Tuusulasta, se tarvitsee rinnalleen jotain vähintäänkin yhtä hienoa.

//

Muutkin keskiaikakäsityöt etenee samaa tahtia kun joulukuun alku lähestyy. Miehen tunikan kaava on piirretty ja odottaa leikkaamista. Oman huppuni malli on suunniteltu, leikattu lakanasta, nuppineulotettu ja sovitettu. Enää puuttuu rohkeus ottaa ne varsinaiset kankaat esiin ja alkaa saksia.

 

///

Muihin aiheisiin. Tämä on ollut käänteentekevä viikko. 

Havahduin tutkailemaan poliittista kantaani kunnallisvaaliehdokasta etsiessä. Olen aina kuvitellut olevani vihreä mutta vaalikone heittikin kymmeneksi parhaiten sopivaksi pelkkää vasemmistoliittoa. Ensimmäinen vihreä tuli vasta jossain kaaaaaukana ja ennen sitä ehti olla yksi persukin vaikka en ymmärräkään miten se voi olla mahdollista. Toisaalta vasemmalle kenottaminen ei ole mikään yllätys.

Olen myös pohtinut mikä minusta tulee isona. Alkaa vahvasti tuntua siltä että minusta saattaa sittenkin tulla jonkun sortin puutarhaihminen. Viherrakentaja. Kasvien istuttaja. Ehkä jonain päivänä jopa suunnittelija? Johan minulla on koulutus alalle joten sikäli ihan hyvällä pohjalla tämä haave. Ja yksi ovi yhteen suuntaan saattoi raottua ihan pikkuisen! Pitäkää peukkuja.

Käänteentekevää on myös se että syksy ja kylmä on nyt virallisesti tullut. Mies rakensi takan viereen polttopuutelineen, minä aloin huone kerrallaan imuroida, pestä lattioita ja peittää niitä räsymatoilla. Ennen emme olleet räsymattoihmisiä. Kuuluimme kauniisti sijoiteltujen sisustuselementtimattojen puolueeseen. Tämä talo on tehnyt meistä räsymattokansaa. Ja villasukkakansaa.

Muutos tapahtuu vaivihkaa. Missä ja millainen olen ensi vuonna? Kymmenen vuoden päästä? Huomenna?

////

Tänään on treffipäivä. Idea on pöllitty Periaatteen Naiselta, kiitos! Tiivistettynä näin: Noin kerran kuussa on treffit jotka järjestetään vuoron perään toiselle yllätyksenä. Loistavaa! Ensimmäiset treffit järjestää mies, jännityksellä odotan! Haastetta tosin tuo se, että tilin saldo on 10 €, meillä yhteensä. (Onneksi maanantaina tulee taas rahaa, älä huoli äiti!) Toisaalta, lapsi lähtee kummilaan yökylään joten oli budjetti mikä hyvänsä ilta kuulostaa lupaavalta.

Viettäkää tekin ihana lauantai! Kyseenalaistakaa. Antakaa pusu puolisolle jos sellainen on. Menkää ulos, siellä paistaa aurinko hei!