Ruoka, rakkaus ja lämpö. En muista miten lukion psykan tunneilla päntätty Maslow'n (?) tarvehierarkia oikeasti meni mutta tässä on minun versioni. Mäntylän tarvehierarkia.
Vaikka meillä ei ole paljonkaan rahaa millä mällätä, meillä on noita kolmea. Tosin ensimmäisen ja viimeisen kanssa on välillä oltu hakoteilla, ne vaativat opettelua. Onneksi keskimmäistä löytyy riittämiin vaikka tietysti työtä sekin vaatii.
Lämmön tuottamisen kanssa on ollut opiskelemista. Mutta kun meillä kerran on kaksi toimivaa takkaa niin pattereita ei kurillaankaan laiteta päälle! (Paitsi lapsen huoneessa ja vessassa ja kylppärissä...) Kuinka hienoa olisi jos voisi ja osaisi ja pystyisi olla olematta riippuvainen sähköstä! Siis ihan kokonaan...
Olen kasvanut näiden takkojen kanssa ja kun muutimme tänne kuvittelin että niiden lämmittäminen kävisi minulta vaikka vasemmalla kädellä. No ei käynyt. Eikä syttynyt. Ja kämppä täynnä savua, vaikka kuinka monta kertaa. Viime päivinä olen opetellut tekemään tulet ihan väärin päin, päältä päin. Ja sehän toimii vaikka ei mitenkään uskoisi.
Ruokapuolen kanssakin on ollut menestystä viime päivinä, kun teimme uuden version taannoin epäonnistuneesta kesäkurpitsalasagnesta. Joka toiseen kerrokseen laitettiin kesäkurpitsan tilalta tavallisia lasagnelevyjä, mozzarellakimpaleet korvattiin ihan tavallisella lasagnen juustokastikkeella ja punajuuret oli tällä kertaa etikkaisia. Ja reilusti auraa jauhelihakastikkeen sekaan niinkun viimeksikin. Tällä kertaa se oli täydellistä! Sekä kesäkurpitsa että punajuuret oli omasta pihasta ja lautasen reunalle vielä oman pihan etikkakurkkuja. Joihin btw laitoin piparjuurta enemmän kuin mikään laki sallii ja niistä tuli sairaan hyviä! Nam!
Ps. Tänään uhmasimme kylmää ja kävimme lumisessa metsässä kävelemässä. Löydettiin pupun jäljet, koiran jäljet, oravan jäljet, kissan jäljet, polkupyörän jäljet, toooosi ison sedän jäljet ja vielä bonuksena kotimatkalla omat jäljet. Ihan mahtavaa!
