Viikon eväät

Lisää näitä mun elämänhallintahöpötyksiä. Jos elämässä tapahtuu liian paljon hallitsemattomia ja ahdistavia asioita, tulee ainakin minulle lopulta pakokauhu. Vielä jokin aika sitten järkeilin, että vaikka elämässä aina välillä on hyviä aikoja ja onnellisia juttuja, sillä ei ole väliä koska ennen pitkää tulee kuitenkin taas jokin uusi katastrofi. Minusta tuntui että olen liian hauras kestämään enää yhtään ainoaa vastoinkäymistä, saati sitten kaikkia niitä joita elämällä on meitä varten vielä varastossa. Istuin kaikuvassa evakkokämpässä muiden nukkuessa, kuuntelin lumiauroja jotka kuulostivat venäläisiltä pommikoneilta ja itkin että en kestä jos minun pieni poikani joutuu sotimaan.

No se siitä, enää ei ole niin paha olla. Ja yksi asia jolla siitä suosta on pikkuhiljaa noustu, on että sen lisäksi että yritän olla ajattelematta niitä suuria, hallitsemattomia ja ahdistavia asioita, keskityn kontrolloimaan niitä mitä voin. Minulla on järjestelmä. Se on se viime postauksen viikkomuistio jonka avulla yritän hallita meidän arjen kulmakiviä ja sitä kautta pitää langanpäät käsissä. Niitä kulmakiviä ovat: ajankäyttö ja muistettavat/hoidettavat asiat, raha, siivous (ja sen myötä sisäilman laatu) sekä ruoka. Ja nythän minun piti siis hehkuttaa meidän ruokasysteemiä. Enkö olekin taitava? Onnistuin ymppäämään viikon ruokalistan suunnittelupostauksen esipuheeseen venäläiset pommikoneet!

Meillä on meneillään myös "kaikki kuitit talteen"-kampanja. Tulot ja menot laitetaan taulukkoon ja toivottavasti opitaan siitä jotain.

Aikaisemmin käytiin kaupassa aina kun jääkaapista ei (muka) löytynyt mitään syötävää, monta kertaa viikossa siis. Ostettiin mitä ostettiin ja usein kaikkea ihan turhaa, heräteostoja, herkkuja ja eineksiä muunmuassa. Usein kiukkuisena ja nälkäisenä kaupassa yritettiin viime hetkellä keksiä mitä ihmettä tänään syötäisiin, ja jos ei päädytty pakastepizzaan tmv, niin yleensä johonkin tuttuun ja turvalliseen mitä oltiin jo syöty kyllästymiseen asti. (En osaa arvioida paljonko rahaa noihin kauppaostoksiin meni viikossa tai kuukaudessa, varmaan järkyttyisin jos tietäisin.) Sitten kotona kokattiin mitä kokattiin, usein niitä kalliita eineksiä kun ei jaksettu muuta laittaa, ja ihan hirveästi meni myös huonoksi mennyttä ruokaa roskikseen. 

Nyt ollaan kolmisen viikkoa menty uudella systeemillä, ja vaikka se vaatii vähän enemmän vaivannäköä yhtenä päivänä viikossa, niin lopulta päästään paljon helpommalla muina päivinä. Systeemi on siis yksinkertaisuudessaan tämä: Suunnittelen kerralla viikon ruokalistan ja kauppalistan, käymme (periaatteessa) kerran viikossa kaupassa. No totuushan on se että vielä en oikein osaa arvioida ruokien menekkiä, joten loppuviikosta on pitänyt santsata puuttuvia aineksia, maitoa ja salaattitarpeita esim. (Ja kaikkia niitä juttuja jotka mystisesti ovat unohtuneet kauppalapusta.) Ruokalistan suunnittelussakin on vielä opeteltavaa, että saisi kokattua mahdollisimman edullisesti terveellistä ja monipuolista ruokaa.

Mutta nyt jo lyhyessä ajassa muutama juttu on selkeästi parantunut:

- Syömme paremmin, terveellisemmin ja monipuolisemmin ja ruoka on (useinmiten) hyvää.

- Rahaa ruokaan kuluu viikossa vähemmän kuin aikaisemmin, ainakin oletan niin.

- Nirsolle Siskoliskollekin maistuu paremmin, selkeästi oli kyllästystä ilmassa kun aina oli samoja ruokia.

- Kaupassa ravaamiseen kuluu huomattavasti vähemmän aikaa.

- Toisaalta kokkaamiseen käytetään enemmän aikaa, mutta usein se on laatuaikaa kun koko perhe puuhaa keittiössä yhdessä. 

- Ja tiedän, tämä on vähän hupsua, mutta: Joka kerta kun mies käy viikkomuistiosta katsomassa esim. mitä ruokaa tänään onkaan tulossa, rakastun vähän lisää. Tuntuu erittäin tärkeältä että puoliso kunnioittaa järjestelmääni ja myös arvostaa näkemääni "ylimääräistä" vaivaa. Ja se myös muistaa aina kehua kun olen löytänyt jonkun erityisen hyvän uuden reseptin. Ja on muutenkin ihana ja kannustava. Noniin, hmph.

Lautasella on avokadosalaattia, pinaattipolentaa, paistettuja herkkusieniä ja uppomuna. [ohje]

Tässä systeemini:

1) Katson ensin mitä ruoka-aineksia on jo kaapissa. Esim. viimeksi listaa tehdessäni pakastimessa oli paljon suppilovahveroita ja pinaattia, jääkaapissa puolikas keräkaali joka oli jäänyt viikonlopun cole slawsta yli, kuivakaapissa oli tomaattimurskaa jota hamstrasin cittarin tarjouksesta.

2) Avaan pinterestin ja googlen reseptien hakemista varten.

3) Viikon jokaiselle päivälle suunnittelen yhden aterian eli päivällisen, lounas syntyy edellisen päivän tähteistä. Jaan ruuat siten että kahtena päivänä on liharuokaa, kahtena kalaa, kahtena kasvisruokaa ja yhtenä päivänä kanaa. Ja joka päivä pitää olla myös salaattia.
4) Seuraavaksi jaan ruuat viikonpäiville niin että viikonloppuna syödään paremmin ja arkena, no, arkisemmin. Joka päivä ei jaksa kokkailla uutta ja ihmeellistä tai hienoa ja aikaavievää.

4) Sitten vaan selailen toinen toistaan houkuttavimpia reseptejä ja suunnittelen ruuat niin että ensisijaisesti niissä on kaapissa jo olevia asioita ettei tarvitsisi ostaa niin paljon uutta.

5) Sitten kirjoitan kauppalistan reseptien perusteella.

6) Viimeiseksi lisään listaan kaikki muut kuluvat jutut kuten maidot ja vessapaperit sekä viikkomuistion ostoslistaan edellisen viikon aikana merkityt jutut.

Näillä eväillä (heh) meillä on taas vähän vähemmän ahdistunut Villakalsarininja.

Apinakapina

No on taas ollut vaikeaa kaivaa kameran piuha kaapista ja ainaisen Doc Martinin tuijottelun sijaan kirjoittaa jotain. Mutta nyt on kuvia koneella, ja vaikka nämä kyseiset eivät niin kovin hyviä olekaan niin aloitetaan näillä kun kerran tuli jo mainostettuakin jossain vaiheessa. Evakossa ollessa laitettiin siis Siskoliskon huonetta uuteen uskoon, että on sitten ekstrakivaa palata kotiin. Koska, vaikka on tämä rankkaa ollut aikuisillekin, niin rankinta taatusti neljävuotiaalle joka ymmärtää kaikesta mitä ymmärtää, jos ymmärtää.

Ensin meinattiin tehdä remppa kokonaan yllärinä tytölle, mutta järkiinnyttiin kuitenkin. Toiset tykkää yllätyksistä mutta kaikki ei, ainakaan isoista, ja vaikka minusta yllärihuone olisikin kiva idea niin tuo ei taatusti olisi ilahtunut. Sen sijaan tapetti valittiin yhdessä, samoin kuin sen kanssa mätsäävä viidakkoverho. Ja tapetin lehtikuviosta napatun vihreän seinämaalin maalasivat isin kanssa tiimityönä.

(Tuli muuten vahingossa ostettua ihan naurettavan järkyttävän kallis verho. Ihan pikku vinkkinä, jos lähtee hakemaan kangaskaupasta verhokangasta, kannattaa lopullinen hinta selvittää ennen kankaan leikkausta jos haluaa välttyä peruuttamattomalta pienoissydänkohtaukselta. Verhotarjousviikoista huolimatta myyjän mainitsema verhojen ompeluhinta olikin per verho, siihen päälle langat sun muut, kuvion kohdistuksesta hups metri lisää kangasta ja oho, loppusumma olikin vähän enemmän kuin mitä olin kuvitellut....no, oma moka kun en ajatellut tahi kysynyt.)

Meidän makkarissa on uusi kaappi (jonka sain äidiltä synttärilahjaksi, kiiiiitos vielä kerran!) sekä lipasto, joten siniset siirtyivät lastenhuoneeseen. Tai lapsen (yksikössä) huonehan tuo toistaiseksi vielä on, mutta ei toivottavasti enää ihan kamalan kauaa. Tapetit on valittu sukupuolineutraalisti ja jouduin tylysti kieltämään violetit muffinssit ja pinkit prinsessat, tylsä minä. Viidakkoteemalla mentiin ja lopulta apinat olikin just sitä mitä neiti on aina halunnu. Tuli iloisen värikäs lastenhuone, rento ja meidän näköinen sellainen.

On sillä lelujakin, ne on vaan piilossa. Tai niille on olemassa paikat piilossa mutta tuossa keskellä lattiaahan ne yleensä on.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Joku ehkä saattaa jopa muistaa viime talvisen episodin, kun kattofirman mies julisti  meidän katon olevan auttamatta homeessa. Kaikki pitää uusia, ihan kaikki. Ehkä jopa kattotuolit. Olin ymmärrettävästi aika paniikissa (ja raskaana).

Kaikki alkoi siitä kun huomattiin räystäspellissä repeämä ja pyydettiin kattofirma paikalle arvioimaan mitä sille pitäisi tehdä. Sen jälkeen kun ensimmäinen kattomies oli käynyt antamassa tuomionsa, täällä on käynyt aika monta remonttimiestä tutkimassa ja syynäämässä, ja jokaisella on ollut oma mielipiteensä siitä mikä on vialla ja mitä pitäisi tehdä. (Yksi oli sitä mieltä, ihan sivuhuomiona, että koulujen sisäilmaongelmat ovat kuntien työllistymisstrategia...) Itse rakentamisesta ja remontoinnista mitään ymmärtämättä haluaisi kovasti luottaa ammattilaisen arvioon, mutta millä ihmeellä sitä päättää kuka niistä on se ketä uskoo? Täällä on käynyt myös terveystarkastaja (kahdesti), kuntotarkastaja sekä home-etsijämies jolla oli mukanaan kaikenlaisia teknisiä vempeleitä sekä pieni sympaattinen koira. Kaikki kunnioitus ammattimiehille, mutta minun luottamukseni voitti kyllä se koira.

Lopulta, kun tarpeeksi moni oli sanonut että katto EI ole homeessa tai homehtumassa eikä sitä tarvitse purkaa, massiivisesta kattoremontista luovuttiin. Kattopelleilläkin pitäisi kuulemma käyttöikää olla  vielä vuosikymmeniä jäljellä. Mutta koska katossa oli ilmanvaihto-ongelma ja siitä johtuva kondensiokosteusongelma, sinne päädyttiin asentamaan piippuja ja venttiileitä. Ja nyt on kuulkaa yläpohjassa hyvä imu! Niin hyvä imu että huoneilma siellä vintissä on jopa kuivempaa kuin täällä alhaalla on. Niin hyvä imu, että home-etsijämiehen mukaan siellä voisi kasvaa vaikka tatteja eikä kukaan täällä alhaalla huomaisi mitään, saisi oireita siis. Niin hyvä on imu, että koska alakerrassa ei ollut kunnon korvausilmaräppänöitä, päätti imu ottaa korvausilmaa kellarin tuuletusluukun kautta ja purueristeen läpi. 

Pam. Se ei muuten sitten ole hyvä juttu ollenkaan. Varsinkaan kun pahaksi onneksi kellarin puisissa hyllyissä sattui kasvamaan hometta. Siellä hyllyn alapinnalla piilossa lymyämässä. Niinkuin nyt kellareissa usein on, kuulemma, eikä siinä mitään. Sitä homeista ilmaa ei vaan pitäisi asuinhuoneisiin imeä. Eikä sekään ole hyvä että korvausilma tulee rakenteiden läpi, silloin ulko-ja sisäilman lämpötilaeron takia kosteus voi ajan myötä kondensoitua seinien sisälle. Ja kaikenlisäksi purueristeen pölyä tulee huoneilmaan. Ja huoneisiin tulee alipaine ja happi loppuu. Pahapaha.

Kukapa olisi uskonut että lisäämällä tuuletusta vintissä, saadaan alakertaan aikaiseksi sisäilmaongelma!

Mutta siis, nyt ollaan jo voiton puolella. Se kellarihyllyjen home on testattu laboratoriossa. Kellari on puhdistettu ja myrkytetty ja rempattu vaikka se home ei siellä rakenteissa ollutkaan. Ja kellarin luukku tiivistetty. On asennettu vimmatusti korvausilmaventtiileitä asuinhuoneisiin (ja seinien läpi poratessa on ilahduttavasti huomattu, että ainakin seinät ovat terveet ja kunnossa!). Koneellinen kosteudenpoisto kylppääriin odottaa asentajaa, ettei se hullu imu ime kylppäristä kosteutta lattian läpi yläkertaan. On asuttu varmuuden vuoksi evakossa ja odotettu niitä laboratoriotuloksia ja ilman raikastumista. On siivottu perusteellisesti, vaikka ei kuulemma olisi perussiivousta kummempaa edes tarvinnut. About kaikki talon tekstiilit on pesty (tai odottavat pesua). Saatan olla vähän hysteerinen tämän sisäilma-asian kanssa, mutta kun lapset. Minä en halua hometoksiinipaskiaisia minun lasteni keuhkoihin mellastamaan!

Puuuh.

Ei ole helppoa tämä omakotiasukkaan elämä!

Reikä seinässä.

Sitten kun

Olen kovasti odotellut että koti tulisi valmiiksi. Sitten kun se on valmis, pääsen kirjoittamaan blogiin siitä miten ihana se on! Arvatkaa vaan tuleeko se ikinä valmiiksi. Siivotaan remonttipölyjä makkarista, laitellaan listoja Siskoliskon huoneessa, mallaillaan naulakoiden paikkoja eteisessä. Olen odottanut jotain valokuvaamisen arvoista, mutta venttiili seinässä, betoniseinä kellarissa tai puhdas(!) lattia makkarissa tuskin on ihan sitä.

Sitten KUN Siskoliskon huone on valmis, saatte nähdä hienoja kuvia apinatapetista ja vihreistä seinistä. Nyt voi kuvata vaan viimeistelyä. Ja Peikkoveikkoa joka auttaa.

Jotain sentään valmistui tänään! Joten kaivoin kameran kaapinperukoilta ja yritin muistella miten sitä käytetään. Tarkkaan rajaamalla uusista ikkunalaudoista ja uudesta kirjahyllystä saa kauniita sisustuskuvia.

Ihan tarpeeksi kauan tässä ollaankin jo eletty "sitten kun"-elämää. Tutkittu, odotettu, oltu evakossa, rempattu ja siivottu. Ihan kohta on valmista. Sikäli mikäli mikään elämässä on ikinä valmista.

Välirauha

Noniin, terveystarkastaja kävi syynäämässä ja nuuhkimassa. Ei sekään sieltä mitään vaarallista löytänyt, mutta teki tietysti samat kosteat havainnot kuin remppamiehetkin. Ja sanoi että kosteutta kun on niin onhan siellä toki jotain homemikrobejakin mutta ei niistä tarvitse pultteja ottaa. On hometta ja sitten on hometta, ulkonakin on hometta koko ajan. Remontti tulee tänä kesänä, katto menee uusiksi ja remontin ajaksi mennään evakkoon jos siltä tuntuu. Lähinnä siksi että rakennuspöly ei todennäköisesti tee kovin hyvää pölyallergikkomiehelle. Mutta ensimmäisen remppamiesehdokkaan voivottelu ja huokailu ei ilmeisesti ollut todiste katastrofista vaan lähinnä hänen myyntitaktiikkansa. Kiitos vain siitä.

Ennen remonttia käydään läpi vintissä olevat tavarat ja ne mitä säästetään, pestään tai pyyhitään ja säilötään muovilaatikoihin. Koska niitä mikrobeja on tavaroiden pinnalla olevassa pölyssä ja herkkänenäisiä kun ollaan niin ei ihmekään jos aivastuttaa. Kun vintit on tyhjennetty, niiden ovien eteen teipataan muovit ettei sieltä tule enempää sitä pölyä tänne alas, tosin ymmärsin vähän että tämä toimenpide tehdään lähinnä minun mielenterveyteni vuoksi. Muovin voisi halutessaan laittaa myös rappujen yläpäähän ja niin blokata koko yläkerran. Luulempa että se voisi olla viisasta siinä vaiheessa kun remppamiehet alkavat purkaa kattoa, helpottaa purkupölyn siivoamista sitten myöhemmin.

Ja täällä alakerrassa jatketaan samaa pölyneliminoimistavaranvähennystaktiikkaa jota ehdin jo aloittaakin... nyt vaan minulla on äiti apuna. Makuuhuoneisiin tulee ilmanpuhdistimet, eteisen avonaulakko vaihtuu umpinaiseksi kaapiksi ja niin edelleen.Tavaraa vähennetään, pintoja pyyhitään, ja niin edelleen.

Ja niin edelleen.

Keväistä

Kannatti leipoa sitä pullaa. Tai itse asiassa vielä enemmän kannatti jakaa pullat facebookissa, sillä pullantuoksu houkutteli paikalle veljeni joka joutui heti kaapinkantohommiin.

Olin aikanaan maailman onnellisin kun sain tuon ruskean kaapin ompeluhuoneeseeni kangaskaapiksi, nyt se muutti alakertaan liinavaatekaapiksi ja taas olen maailman onnellisin siitä että minulla on vihdoin kunnollinen paikka pyyhkeille ja lakanoille. Valkoinen lipasto hyppäsi liinavaatekaapin tieltä ruokahuoneen takan viereen ja vitsi että olen iloinen lopputuloksesta! Näyttää aika kivalta vai mitä!  

Uuden sisustuksen innoittamana olen tänään siivoillut vimmatusti mutta lopulta aurinko houkutteli kameran kanssa pihalle. Katsokaa, näyttää ihan keväältä!

Loppukevennys: eilen askarreltiin tytön kanssa kävyistä... ...pääsiäistipuja?

Sänkyhommia

Noni, hämäsin. Ja nyt joudutte pettymään koska jaarittelen vaan tylsästä pölyallergikon siivousvinkit-aiheesta vaikka kiinnostavampiakin sänkyhommia tietysti olisi. Koska ostin Anttilan alesta uudet keväiset lakanat niin oli olevinaan hyvä syy kuvata sänkyä. Ja koska ystävä kysyi linkkejä mistä siivousvinkkejä olen kaivanut.

Meidän sängyssä on nyt pääsiäinen!

Mutta siis, nukkumispaikka on aika olennainen osa pölyallergiaa ja mekin aloitettiin siivousprojekti makuuhuoneesta. Otettiin verhot pois, vähennettiin tavaraa, vietiin kankainen taulu pois, pyyhittiin ja siivottiin ja puunattiin. Vähän se auttoikin mutta ihmettelin kun ei oikeastaan kovinkaan paljon. Minäkin olin edelleen ihan tukossa aamulla kun sieltä makkarista heräsin vaikka en perheen pahin allergikko olekaan.

Sitten luin tämän kuvottavan jutun. Vähämpä tiesin, kannattaa lukea. (Huom! Kannattaa myös lukea tämän postauksen edit.-osuus..)

Artikkelin ällöttävyydellä hekumoivan sävyn tarkoituksena on varmaankin, että ostaisin heti uuden sängyn peittoineen, tyynyineen tuolta Unikulmasta, mutta empä ostanutkaan. Runkopatja ja petari pääsivät ohjeen mukaan 80-asteiseen saunaan, ne imuroitiin huolella ja runkopatja suojattiin muotoonommellulla puuvillalakanalla. Runkopatjan suojaksi olisi olemassa myös hard core allergikko-suojuksia jotka estävät kaiken mahdollisen imeytymisen patjaan/leviämisen patjasta eivätkä kerää pölyä, mutta ne ovat niin järkyttävän kalliita että jäi ostamatta. Suoja petauspatjan päällä hoitanee hommansa ja runkopatjasta puuvillalakana on helppo irrottaa, pestä ja pöllyttää. Ja se kerää vähemmän pölyä kuin joustofrotee joka siinä aikaisemmin oli.

Uudet allergiaystävälliset peitot, tyynyt sekä petarinsuojan tilasin Hobby Hallista vuodenvaihteessa ja ne ovat Koodi-merkkiset. Ja ihanat! Sänky on niin kuohkea ja raikas että tuntuu kuin hotellissa nukkuisi!

Petarin ja tyynyjen päällä olevat suojat ehkäisevät pölypunkkien pesiytymistä tyynyihin ja petauspatjaan ja ne on helppo pestä kuudessakympissä, ainakin helpompi kuin koko tyynyt ja petari.

Marttojen sängynsiivousohjeissa pölypunkkihysteerikkoa rauhoitellaan ja inha-ölliäisten nujertaminenkin kuvataan vähän helpommaksi, mutta perusperiaate on sama. Tapa örmyt saunalla tai pakkasella, vaihda vuodevaatteet tarpeeksi usein, pese välillä myös peitot ja tyynyt. Älä petaa sänkyä (ainakaan heti aamulla) vaan anna sängyn tuulettua ja kosteuden haihtua rauhassa. Muista tuulettaa myös makkaria.

Samat vinkit englanniksi vielä täällä, jos ei tullut jo selväksi.

Lisää taistelustani pölyä vastaan täällä.

Tänään hyökkäsin lapsen huoneeseen jossa on ihan liikaa tavaraa ja hirveästi pölyä hyvin vaikeasti siivottavissa paikoissa. Huomenna pitää vielä jatkaa ja yrittää saada tavarapaljouteen jotain tolkkua. Vielä olisi ainakin yksi koneellinen pehmoleluja pestävänä, johan niitä kolme koneellista roikkuu tuolla narulla...

Edit. 

Hannelen kommentin innoittamana rupesin googlettamaan lisää, ja olen hämmentynyt. Yhtä paljon kuin pölypunkintappo-ohjeita, löytyy myös artikkeleita ja keskusteluja siitä ettei pölypunkkeja enää Suomessa olisikaan. Ollenkaan? Toisaalla sitten taas sanotaan että niitä ei ole keskuslämmitteisissä kuivailmaisissa kaupunkiasunnoissa joissa lähes kaikki tekstiilit ovat keinokuitua. Mutta vanhoissa taloissa kuitenkin saattaisi olla... Toisaalla taas sanotaan että koko pölypunkkien sukupuuttoonkuolemisjuttu olisi ollut aprillipila.

Ehkä uskon tätä Duodecim terveyskirjaston artikkelia jossa sanotaan että "Pölypunkkeja on ratkaisevasti runsaammin maissa, joissa on kosteampi ja lämpimämpi ilmasto kuin meillä." Merkittävin tietolähteeni tässä pölypunkkiasiassa onkin ollut pinterestin kautta löytyneet jutut, jotka varmaankin pätevät paremmin niissä maissa missä ne on kirjoitettu, niissä lämpimissä ja kosteissa maissa. Samaisessa Duodecimin artikkelissa sanotaan, että vaikka punkkeja olisikin, ei niiden määrän vähentäminen ratkaisevasti vähennä allergiaoireita. Eli meidän perheen tapauksessa huomattavasti parempi olo johtunee muuten vain paremmasta pölyn siivouksesta, raikkaudesta sekä vähemmän pölyä keräävistä materiaaleista. Oli miten oli, tärkeintä on se että olo on nyt parempi.

Mitä me tästä opimme? Vähemmän hysteriaa ja enemmän lähdekritiikkiä, Magdaleena hyvä.

Nyt rajaan lähdekritiikkini siihen, että on huomattavan huojentava ajatus ettei niitä öttiäisiä olisikaan, ainakaan miljoonia, meidän sängyssämme. Ja jatkan pölyn siivoamista edelleen koska selkeästi jotain olen tehnyt oikeinkin. Enkä ahdistu enää ihan niin paljon siitä että kaikki vaiva pitäisi nähdä orjallisesti viikon välein uudestaan ja uudestaan.

Pakko muuten vielä huomauttaa, että samoissa keskusteluissa vilisi hyvin kärkkäitä mielipiteitä siitä, miten pölyallergiat ovat vain ja ainoastaan tulosta liian hyvästä hygieniasta. Voin sanoa että ainakaan meidän tapauksessamme niin ei ollut, hyvin paksun pölyn ja kaikenlaisen muun saastan ympäröimänä on mies tuon allergiansa kehittänyt. (Joka on siis lääkärin diagnosoima huonepölyallergia.) Aikaisemmin perustelin laiskaa siivoamistani juurikin tuolla "ylenmääräinen hygienia on pahasta"-argumentilla sekä lapsen vahvan vastustuskyvyn kehittämisellä, kunnes mies oli niin sairas että oli pakko kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Ahkera siivoaminen auttoi, ja nyt kun olin pidemmän aikaa huonokuntoinen ja väsynyt ja mieskin uuvuksissa eikä jaksettu oikein siivota, niin mies oli heti huomattavasti kipeämpi. Jospa nyt alkaisi taas pikkuhiljaa helpottaa.

Siivoaminen ei ole kivaa!

Minä ja mies ollaan maailman laiskimpia siivoojia. Ei vaan jaksa. Ennen meillä imuroitiin niin harvoin että hävettää, ja olisitte nähneet miten mustaa lattianpesuvesi oli tuossa joulun alla kun kerrankin moppasin. Yäk. Ja sitten niitä lapsen leluja ja meidän kaikkien vaatteita ja muuta rompetta oli ympäriinsä pitkin lattioita ja röykkiöinä kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Sitten mies, jolla aina on ollut vähän nuha koko ajan, alkoi olla jatkuvasti kipeänä. Mieskin jo vähän huolestui ja minä kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot lemmikkiallergiasta hometalon kautta nenäsyöpään. Työterveyslääkäri kuitenkin löysi allergiatesteistä vastauksen, erikoisen voimakkaan huonepölyallergian.

Kivoilla välineillä on kivempi siivota.

Joten oli vaan pakko ryhdistäytyä. Olen etsinyt inspiraatiota mm. pinterestistä, uusista ihanista siivousvälineistä, miehen hemmottelusta ja sisustuksen uudistamisesta. Kaikki on sallittua kunhan koti pysyy mahdollisimman vähäpölyisenä ja mies terveenä! Koska onhan se ihan hirveän epäreilua, että omassa kodissaan, jossa pitäisi rentoutua ja levätä ja nauttia elämästä, tulee kipeäksi. 

Kodinuudistusprojektia on nyt kestänyt useamman kuukauden jo, ja mitä enemmän aiheesta opiskelen, sitä enemmän ymmärrän miten kauhea pölypesä meidän kotimme oli ja on edelleen. Paljon on jo muutettu, paljon on vielä tekemistä. (Ja vinkkejä saa antaa!)

Minulla on kaksi ohjenuoraa joita yritän noudattaa. Toinen on säännöllinen siivoaminen, mahdollisimman usein ettei kerralla tarvitse siivota niin paljon. Pyyhin pyyhin pyyhin kostealla ja kuskaan tavaroita omille paikoilleen. Toinen ohjenuora on sitten se, että yritän tehdä kodista sellaisen että se olisi mahdollisimman helppo siivota. Tottakai myös pölyallergikon kotona voisi olla kirjoja ja muita esineitä avohyllyssä, kunhan ne vaan muistaa siivota tarpeeksi usein. Minä tiedän ettei kuitenkaan siivota, joten avonainen kirjahylly sai lähteä ja tilalle tuli lasiovellinen vastaava. (-50% Ikeasta, hurraa!) Allergikon kodissa voi ihan hyvin olla matot lattialla ja kangasverhot ikkunoissa kunhan ne muistaa pöllyttää ja tuulettaa ja pestä tarpeeksi usein. Minä tiedän etten kuitenkaan pöllytä, tuuleta ja pese, joten matot ja verhot saivat lähtöpassit. Ja joka kerta kun siivoan ja löydän jonkun uuden paikan mistä siivoaminen on erityisen hankalaa, yritän keksiä siihen paremman ratkaisun. Pikkuhiljaa.

Lapsikin sai oman kivan rätin.

Ja tavaran (etenkin irtotavaran) määrää olen kovasti yrittänyt vähentää (vaikka shoppailupostauksen perusteella vaikuttaa kyllä ihan päinvastaiselta...). Annoin mm. monta kassillista vaatteita ystävän mukaan kun hän oli täällä. Eilen lähti paperinkeräykseen kaksi metrin korkuista hyvin pölyistä pinoa 80-luvulta peräisin olevia mummon vanhoja puutarha- ja käsityölehtiä joita olen vaalinut ja säästellyt mutta ikupäivänä en ole niitä avannut. Tänään siivosin noin puolet hattuhyllyn, lapaslaatikon ja kenkätelineen sisällöstä vinttiin. Pikkuhiljaa.

Säilytyskalusteiden määrää on lisätty ja etsitty tavaroille niiden oikeita paikkoja ettei kaiken tarvitse lojua pitkin poikin. Yläkerrassa olisi tilaa vielä ainakin yhdelle vaatekaapille. Pikkuhiljaa.

Pinterestistä opiskelin että pölypunkit ovat allergikolle erityisen paha juttu, joten irrotimme sohvasta kaiken mikä irti lähti istuintyynyjä myöten, pöllytimme, tuuletimme ja laitoimme ne tunniksi kuumaan saunaan. (Yö kunnon pakkasessa olisi ajanut saman asian, harmi kun sellaista ei ole ollut tarjolla). Saunomisen jälkeen sirottelin tyynyille ruokasoodaa, annoin vaikuttaa pari tuntia ja imuroin pois, kyllä oli kuulkaa raikkaat sohvat sen jälkeen! Tosin tuon tein joulun alla, kohta alkaisi olla jo aika tehdä se uudestaan.

Eipä enää pölyynny kirjat!

Sänkyyn tilasin uudet, allergiaystävälliset peitot ja tyynyt ikuvanhojen tilalle sekä petarinsuojan jonka pitäisi ehkäistä pölypunkkien pesiytymistä petariin. Niitä tässä vielä odotellaan, ja kunhan ne saapuvat, runkopatjakin pääsee saunaan ja petauspatja pesulaan. Lakanat pitäisi kuulemma vaihtaa kerran viikossa, koska pesussa kuolevat vain aikuiset pölypunkit, viikon päästä kuoriutuvat uudet munat ja ollaan taas lähtöpisteessä. Kuka oikeasti jaksaa vaihtaa petivaatteet kerran viikossa???

Pinterestistä opin myös, että vaikka kodissa ei olisi hometta rakenteissa, allergikon nenää rasittavia homeitiöitä täällä silti leijailee. Niitä tulee mm. kosteiden tilojen kaakelien saumoista, tiskipöydällä muhivista ylläreistä sekä reheviltä kukkaikkunalaudoilta. Siispä hommasimme kunnon kylppärinpesuainetta ja näppärän kaakelinvälipesimen ja mies kuurasi kylppärin ja saunan lattiasta kattoon. Ja minä kuurasin vessan. Mies pitää tiskipöydän siistinä ja minä teen edelleen surutyötä kukkaikkunani kanssa.

Siistiin kotiin voi ostaa kukkiakin.

Ja kaiken tämän lisäksi olen buustannut miehen vastustuskykyä vitamiineilla (mm. pycnogenol ja immolina) sekä hunajalla. Hommasin sille sarvikuono-nenähuuhtelukannun josta ei kuulemma ole mitään hyötyä. Saunaan laitoin kulhollisen suolakimpaleita koska silloin sauna kuulemma toimii vähän niinkuin suolahuone ja helpottaa oloa. Vaikea sanoa onko auttanut... Erityisen nuhaisina aikoina makkarissa on tuikkulyhdyssä eukalyptystippoja (en enää muista miksi juuri eukalyptus, mutta se kuulemma auttaa) ja myös suolahöyryhengitystä on kokeiltu (auttaa mutta vain hetkellisesti).

Onko tuosta kaikesta sitten ollut mitään hyötyä? Mies on edelleen nuhainen, varsinkin erityisen pölyisten paikkojen siivoamisen jälkeen. Mutta allergialääkettä ei tarvitse enää ottaa päivittäin. Eikä se enää makaa koko iltaa puolikuolleena tuossa sohvalla viltin alla, vaan jaksoi mm. maalata ne katot ja aloittaa laihdutus- ja kuntokuurin (mikä tietysti parantaa oloa entisestään). Mutta kyllä tässä vielä töitä pitää tehdä. Pikkuhiljaa. Ja siivoaminen nyt ei lopu ikinä.

Onko siellä muita allergikkoja? Onko antaa hyviä vinkkejä?