Minulle siunaantui huomiseksi aamuvuoro, joten lapsi lähti mummilaan yökylään. Kun on tarpeeksi vietetty parisuhdeaikaa voi vetäytyä ajan kanssa bloggaamaan ja postata tämän pläjäyksen. Pähkäilin pitkään siirränkö tämän perinteen vanhasta blogista uuteen, mutta menköön nyt kun on aloitettu. Näistä voi sitten vuoden lopussa tehdä koosteen joka saattaa jopa olla ihan mielenkiintoinen. Mutta yhden muutoksen teen: vanhassa blogissa tuli postattua vähän väliä kaikenlaisista pienistä pihapuuhista mitä kuukauden aikana tein, ja jos bloggaajasta itsestään alkaa tuntua että eihän tämä ketään voi kiinnostaa niin silloin tuskin kiinnostaakaan. Joten jatkossa rustaan kuun alkupuolella tämän "mitä puutarhalle kuuluu ja mitä tässä kuussa vois tehdä"-osion, ja kuun lopussa sitten yhdessä postauksessa kerron mitä tuli tehtyä. Kaksi postausta kuukaudessa, ei ole paha.
Mutta siis, asiaan. Mitä puutarhalle kuuluu heinäkuussa?
Heinäkuu on kovin vihreä kuukausi. Kaikkein villein kukinta hiipuu juhannuksen jälkeen ja kaikkialla mollottaa vihreitä raakileita. Meidänkin puutarha aikoo tuottaa ainakin viherherukoita, tosin vähän niukanlaisesti, ja omenoita, sitäkin runsaammin. Harmi ettei nuo ole oikein syömäomenia, mutta jospa niistä jaksaisi vääntää mehua tai hilloa.
No onhan noita kukkiakin. Jasmike ja lumikärhö ja kurjenpolvet muunmuassa. Ja nuo oregaanot joita koko piha tuntuu olevan täynnä. Ei siinä mitään, nättejähän ne on ja tuoksuu hyvältä.
Erinäisiä projekteja on meneillään.
Operaatio viidakko on vaiheessa. Tuo ajoväylän vasen puoli (oikeanpuoleinen kuva, täysin loogisesti!) alkaa jo näyttää lupaavalta -rounduppi saa ihmeitä aikaan! Ja ahkera mies...
Sitten olisi vielä tämä viidakko.
Ja tämäkin projekti. Joka edelleen valtaa puolet etupihasta.
Mutta katsokaapa kasvimaata!
Onhan siellä tietysti pari juttua vähän kesken... Pinaatit kukkivat ihan kohta, ne olisi pitänyt jo kerätä talteen. (Tänään kun kävin hakemassa sieltä lehtiä ruokaan huomasin että kaikki latvat ovat täynnä kirvoja..) Ja rukolatkin kukkii jo ja retiisit jäi ihan varjoon ja osittain harventamattakin ja vielä on siellä täällä aukkopaikkoja odottamassa uusintakylvöjä ja herneet ja pavut ja avomaankurkut kaipaisivat kipeästi tukia joita pitkin kiivetä. Punajuuret ja porkkanat asustavat edelleen harson suojissa ja kun kuvan ottamista varten otin harson syrjään, huomasin että sinne oli salavihkaisesti muuttanut mm. tomaatin- ja perunantaimia sekä piiitkiä elämänlankoja. Ehkä kannattaisi kurkata vähän useammin!
Pakko se on myöntää että mokoma sateinen sää on pitänyt puutarhurin pitkälti sisällä, kasvimaalla olen vain piipahtanut hakemassa salaattitarpeita. Mutta jos ei pienistä yksityiskohdista olla niin KATTOKAA NYT MITEN IHANA SE ON!!! Rehevä ja vihreä = ihana ja ihana. Nii!
Ja sitten on vielä nämäkin! Tomaateissa on jo raakileita, chilejä on vaikka kuinka paljon ja yksi on jo ihan oranssi! Ja sipulitkin näyttävät ihan siltä että tänä vuonna ne saattaisivat jopa onnistua. Ja mansikat...
Heinäkuun pihapuuhat
Kasvimaalla ainakin voisi heittää yhden lannoitekierroksen vielä. Ja jos muualla puutarhassa aikoo kesälannoittaa niin kuin oli aikonut niin nyt alkaa olla jo kiire.
Ja ne loput kylvöt. Salaattia ja rukolaa ja pinaattia ja retiisejä uudet satsit. Ja sitten niitä tukia kasvimaalle ja vähän äkkiä!
Muuten kasvimaalla on aika samat sävelet kun
kesäkuussakin: harventamista, haraamista, kuopsuttelua ja kastelua. Vaikka tuon kastelupuolen tuntuu kyllä luonto hoitavan ihan omasta takaa.
Kunhan saa jostain rahaa täytyy tehdä täsmäisku rautakauppaan ja hankkia kirvamyrkkyä, muurahaismyrkkyä, etanamyrkkyä ja sammalmyrkkyä. Tai eihän saisi puhua myrkyistä vaan torjunta-aineista ja minä käytän pelkästään luomuviljelyyn hyväksyttyjä Neudorffin torjunta-aineita. (Ja Rounduppia mutta sitä ei lasketa.)
Jokohan sen lapsen leikkialueen saisi aikaiseksi? Tai hiekkalaatikon nyt ainakin... Toisaalta tuo tuntuu kyllä viihtyvän tuolla pihalla ihan ilman mitään ylimääräisiä viihdykkeitäkin.
Tähän lopuksi vielä täsmäkatsaus kesäkuun lopun pihapuuhiin jotka jäivät bloginvaihtomeiningeissä esittelemättä. Polttopuiden hakkaamisen ja vuohenputkiviidakoiden raivaamisen lisäksi pihalla on ainakin harvennettu kasvimaata ja korjattu satoa, lannoitettu tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita, poistettu omenapuista liikoja raakileita (minkä homman puut kyllä tuntuvat tehokkaasti hoitavan itsekin) sekä askaroitu hienoja kiveyksiä.
Ja keitetty kuravelliä.
