Sitten kun

Olen kovasti odotellut että koti tulisi valmiiksi. Sitten kun se on valmis, pääsen kirjoittamaan blogiin siitä miten ihana se on! Arvatkaa vaan tuleeko se ikinä valmiiksi. Siivotaan remonttipölyjä makkarista, laitellaan listoja Siskoliskon huoneessa, mallaillaan naulakoiden paikkoja eteisessä. Olen odottanut jotain valokuvaamisen arvoista, mutta venttiili seinässä, betoniseinä kellarissa tai puhdas(!) lattia makkarissa tuskin on ihan sitä.

Sitten KUN Siskoliskon huone on valmis, saatte nähdä hienoja kuvia apinatapetista ja vihreistä seinistä. Nyt voi kuvata vaan viimeistelyä. Ja Peikkoveikkoa joka auttaa.

Jotain sentään valmistui tänään! Joten kaivoin kameran kaapinperukoilta ja yritin muistella miten sitä käytetään. Tarkkaan rajaamalla uusista ikkunalaudoista ja uudesta kirjahyllystä saa kauniita sisustuskuvia.

Ihan tarpeeksi kauan tässä ollaankin jo eletty "sitten kun"-elämää. Tutkittu, odotettu, oltu evakossa, rempattu ja siivottu. Ihan kohta on valmista. Sikäli mikäli mikään elämässä on ikinä valmista.

Ihan itte omin pikku kätösin

Mies jätti pikkurillin traktoritallin oven saranapuolen väliin. Nivelessä jotain sanoi naps ja mies sanoi monta aikuisten rumaa sanaa. Uh, puistattaa vieläkin. Onni pikkusormionnettomuudessa, mies on nyt sormensa kanssa sairaslomalla, juuri parhaaseen remontin loppusuora-aikaan. Ihan kaikkea se ei tietystikään pysty tekemään, mistä syystä tänäänkin mies vahti lapsia ja laittoi ruokaa samalla kun minä sahasin, vasaroin, naulasin, hioin ja maalasin. Kuulkaa ihan itte! 

Todistusaineistoa:

Teen ikkunalautoja kuormalavalaudoista!

Huomenna mennään helv IKEAan. Pitäkää peukkuja!

Kas päivää

Kauhee pöhinä päällä kirjoittaa jotain blogiin. Sit avasin bloggerin ja iski tyhjän paperin kammo. Huuu! Ideoita olisi nyt vaikka kuinka paljon, mutta mistä sitä aloittaisi näin pitkän tauon jälkeen?

En keksinyt mitään. Suljin bloggerin. Varmaan ainakin viitenä iltana peräkkäin.

Sitten rohkaistuin muokkaamaan blogin ulkonäköä ja koin valaistumisen nimimerkin suhteen. Hei hei Magdaleena, tervetuloa...

Villakalsarininja!

***

Olen tässä miettinyt tätä bloggaamisasiaa kovasti. Haluanko ja jaksanko blogata? Joo, se on kivaa. Pitäisi vaan päästä yli siitä "ei ketään kuitenkaan kiinnosta"-tunteesta. Haluanko blogata samalla teemalla kuin ennen? Joo ja en. Enemmän ja enemmän arveluttaa lasten oikeus yksityisyyteen. Joten jatkossa yritän pysytellä muissa aiheissa (vaikka pakko myöntää että mun lapset on niin ihmeellisiä että niistä kyllä riittäisi aihetta vaikka kahteen blogiin...............). 

Joten jatkossa... mitä seuraa? Ainakin venttiileitä. Luonnonkosmetiikkaa. Sisustusta. Keittiönkaappien ovien maalausta. Valokuvaamista. Sohvan päällisiä. Ompelujuttuja. Arkea. Semmosta.

Kuullaan!