Hänen kuninkaallinen korkeutensa Tättähäärä

 Lapsen kuulumisia pitkästä aikaa. Ja kun nyt ollaan uuden blogin puolella niin meneehän tämä samalla esittelystä, vaikka neiti aika monessa postauksessa on  jo ehtinyt pyörähtää. 

 

Minun pieni suloisuuteni, neiti Tättähäärä, täytti tuossa juuri vuoden ja 8 kuukautta. (Piti oikein laskea, kuka näissä kuukausissa enää pysyy perässä?)  

Tämä neiti on itse aurinkoisuus. Nauraa, hauskuttaa ja juttelee. Siis puhuu, sanoja, 2- ja jopa toisinaan 3-sanaisia lauseita. Ja kertoo juttuja sillä sanavarastollaan. Muistaa yhtäkkiä ihan ihmeellisiä asioita ja puun takaa alkaa kertoa jostain mitä tapahtui viikko sitten. Illalla kun käydään nukkumaan pitää kertoa mitä päivästä jäi mieleen. Jos sattuu hän osaa kertoa, mihin sattui, sitten puhalletaan ja kaikki on taas hyvin. Jos iskee kiukku, hän osaa kertoa kiukun syyn. Tälläinen logiikka on äidistä huojentavaa.

Hän on kovin omatoiminen ja leikkii paljon yksinkin. Suosikkilelu on vauva, kirpparilta hankittu nukke. Kova sana ovat myös autot, legot, palapelit ja palikat. Kaikkein mieluiten leikitään pihalla ja pihalla paras paikka on leikkimökki. Ja musiikki on ihan parasta! Varsinkin Rölli. Kun Röllin laittaa soimaan tämä neiti kiipeää pöydälle tanssimaan (mistä kyllä välittömästi joutuu alas..).

Eniten täpinöitä tällä hetkellä (ötököiden lisäksi) aiheuttavat pöllöt (kuvissa), harakat (livenä) ja ylipäätään kaikki linnut ja varsinkin laulava lintukirja. Uiminen ja kylpeminen ovat ykkösjuttuja, samoin pyöräileminen. Ja pöllöt, mainitsinko jo pöllöt? Ja tanssiminen, laulaminen, soittaminen, kirjojen lukeminen, juokseminen, kaikenlainen mahdollisimman hurja fyysinen riekkuminen, kissat, koirat ja eläimet yleensä.

Tämä Tättähäärä on myös todellinen riiviö. Omaa tahtoa riittää ja välillä hän vetää auton kokoisen herneen nenään esim. siitä ettei saa ottaa koko leluvarastoa mukaan vessaan vaipanvaihtoon. Tai mistä nyt milloinkin. Vailla mitään logiikkaa. 

Jos jää jumiin alkaa huuto. Numi numi numinuminumiNUMINUMI!!!!!!

Jos joku tavara jää jumiin alkaa huuto.

Jos ei ihan heti onnistu kiipeämään tuolille, alkaa huuto.

Jos kielletään tai komennetaan, hän kirkuu.

Jos väsyttää, hän juoksee ympyrää ja ihan kohta jostain tulee massiivinen huuto.

Jos päiväunilta herätessä unilelu putoaa tai äiti unohtaa avata verhon tai ei tajua mikä se tavara oli joka vilahti näkökentässä ja on pakko saada käteen NYT, alkaa huuto.

Jne.

Kello on nyt 10.09, kuulostaa siltä että kohta se varmaan heräilee. Jos olen tarkkana ja haalin mukaan kaikki unilelut, avaan verhon oikealla hetkellä ja annan hänen korkeutensa auttaa, ja osaan tarjota vettä oikean värisestä kupista, saatan saada hetkeksi tähän sohvalle kainaloon pussailtavaksi maailman herttaisimman, unisen pienen palleron. Minkähänlainen päivä meillä tänään on edessä...