keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kaljatelttoja ja ilmaisia elämyksiä


Viikonloppuna oli ohjelmassa vähän erilaista keskiaikailua. Oli nimittäin Kotkan Meripäivät jossa oltiin esittelemässä seuran toimintaa. Oli kaljatelttoja, karaokea, tivoli, Musta Barbaari, Kiinalaisia kevätrullia, metrilakua, kymmeniä tuhansia ihmisiä -ja me, teltta josta ei voinut ostaa mitään!





Meidän teltalla sai ihan ilmaiseksi haistella tervan ja savun tuoksua, istuskella nuotiolla, leikkiä meidän lasten kanssa, poseerata karhuntaljalla, kokeilla kuinka paljon rengaspanssari painaa tai sovittaa sitä päälle, lueskella meidän kirjoja tai vaikka jutella keskiaikaisen ruokavalion terveellisyydestä, kirjonnasta tai siitä miten sielu on kotona savun hajussa.




Oli ihanaa seurata ihmisten hämmentyneitä ja innostuneita reaktioita. Ja oli todella mielenkiintoista jutella erilaisten ihmisten kanssa, taas sai todeta miten merkillisiä mielleyhtymiä keskiaika ihmisissä herättää. Ja noin sata kertaa sai vastata siihen kaikkein suosituimpaan kysymykseen: Miksi? Mikä kumma sai sinut kiinnostumaan keskiajasta?? Ja mehän kerrottiin. 






Ehkä parasta kuitenkin oli se kun lapset eivät voineet ohittaa kojua ilman että tulivat ihmettelemään karhua ja meitä ja kaikkea muuta jännää mitä kojulta löytyi. Ja se kun ne eivät olisi malttaneet jatkaa matkaa! Yksikin poika olisi leikkinyt meidän Tytön kanssa vaikka kuinka pitkään onkimisleikkiä. Ympärillä karusellejä ja musiikin jytkettä ja krääsää vaikka muille jakaa, mutta näitä viihdytti keppi jossa naru. Priceless!




Äitiii, ei lähdetä vielä kotiin, haluan katsoa tän auringonlaskun loppuun!!



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kukkia ja mehiläisiä vaimitänenytoli...


Mitäs täällä touhutaan?
 

Jaahas, vai tällästä peliä!


Ja vielä keskellä kirkasta päivää! Sitä ne helteet teettää...


Maalausfiksausjuttu


Meillä oli keskiviikkona(ko se oli?) Tytön kanssa oikein tohinapäivä. Ensin aamulla oli leikkipuistotreffit, sitten päivällä pihakirppis/pomppulinnatapahtuma ja illalla vielä lastenkonsertti puistossa (Pellakaija Pum, ihan kiva.). Isi sai hoidella vauvaa joka tosin on lahjakkaasti unohtanut sen hehkuttamani tuttipullostajuomistaidon.... huoh. (No, onneksi täystissiaikaa ei ole enää ihan kamalasti jäljellä ja pääseehän sitä nyt kulkemaan kuitenkin kun sumplii.)




Sieltä pihakirppikseltä tarttui mukaan hattuhylly, ja sain kaupan päälle söpiksiä henkareitakin kun kerroin myyjälle mitä hyllystä suunnittelin. Kotimatkalla koukattiin rautakaupan kautta, haettiin pyörölista ja maalia jonka värin Tyttö sai tietty itse valita.




Mies laittoi hyllyyn tangon henkareita varten ja me Tytön kanssa maalattiin. (Kun työ oli valmis, huomasin että oltiin sumplattu tanko väärään kohtaan!! Noooh, ei muuta kun ensin muutama kirosana, sitten tanko poikki, vähän fiksausta hiomahiirellä, uutta maalia pintaan ja uusi tanko oikealle puolelle...)



Tänään komeus oli vihdoin kuivunut ja päästiin ripustamaan se seinälle. Kyllä tulikin hieno! Ja on se nyt myös Tytön mielestä hieno vaikka ensin meinasi iskeä pahemman luokan kriisi, Tyttö oli koko ajan luullut että siitä on tulossa kaappi. Että äiti tekee siitä kaapin. Äiti pystyy nimittäin ihan mihin vaan.



torstai 17. heinäkuuta 2014

Äitiii, saanks miä pelata mun tablettimella?


Voi tätä äitiyden autuutta. Vankkumattomia periaatteita -ja niistä luopumista. Olin niin pyhästi päättänyt että teknologia ei minun lastani kasvata. Ei piirrettyjä lapsen vahtina, ei tietsikkapelejä korvaamassa oikeaa leikkiä, ei missään tapauksessa!


(Olin pyhästi päättänyt monta muutakin asiaa...)


Ensin huomasin että aamuisin voi keplotella itselleen pikkukakkosen verran lisää unta. Tai rauhallista aamuteenjuomisaikaa. Tai iltapäiväteenjuomisaikaa. Sitten totesin että imettäminen on huomattavasti helpompaa kun laittaa isommalle piirretyn pyörimään. Tai kun se saa pelata mun puhelimella jotain. Jne.


Ja sitten ostin Tytölle ihan oman tabletin (Paniikissa, kun en muuten keksinyt miten the junamatkasta selvitään.) Tabletti sopii loistavasti kahteen asiaan: se viihdyttää lasta pitemmällä matkalla kun autossa istuminen on tyyyyylsää, ja sillä voi kiristää. (Kun syöt ruuan nätisti niin saat pelata vähän aikaa. Juu, siinä toinen vankkumaton periaate josta on luovuttu jo aikoja sitten...)



Tabletille ompelin suojapussin josta ei tullut mikään kaunistus, mutta ajaa asiansa oikein hyvin. Sen lisäksi että se suojaa tablettia kolhuilta, reunus estää lasta vahingossa painamasta näytön reunassa olevaa päävalikon kuvaketta. Ja siinä on hello kitty. (Jota meille ei muuten ikinä hankita missään muodossa. Paitsi joskus.)


Hyviä sovelluksia saa muuten ehdottaa, Kapun Metsä ja Pikku Kakkonen alkaa olla jo aika nähty.



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Keskiaikaikävää lievittämässä


Niin, kaikki (no ainakin melkein kaikki) muut ovat viikon mittaisella keskiaikaseuran telttaleirillä. Meidänkin piti siellä olla, miehellä lomakin sitä varten, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen että se olisi ollut liian raskasta. Tuleehan noita kesiä vielä, nautiskellaan nyt tästä pienestä ihmisestä näin, kohta se ei ole enää pieni. Harmittaa silti, kai saa?




Onneksi Loviisan muinaismarkkinat sattuivat juuri tähän rakoon, käytiin siellä lääkitsemässä ikävää. Oli niin mukavaa että tänään mentiin vielä uudestaankin.





Mukavat, tunnelmalliset markkinat, ihania iloisia ihmisiä.




Ja äidin mieltä hykerrytti kun ihmiset ihastelivat meidän suloisia lapsia. Ja olihan ne taas, mahdottoman suloisia molemmat!


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Päikkäriaskartelua


Kun Poikanen nukkuu päikkäreitä ja mies on töissä, ja jos just ei ole ihan pakko siivota jotain, on minulla ja Tytöllä aikaa tehdä jotain kivaa. Yleensä leikitään eväsretkeä tai kasataan palapeliä tai sitten askarrellaan.



Ötökkä oli aika kiva, idea löytyi pinterestistä. Kaksi pahvilautasta vastakkain, väliin niiteillä raajoja ja muita ulokkeita ja sitten vaan koristellaan. Tehtiin toinenkin! Sopii sellaisiin päiviin kun hermot ei mitenkään kestä liimalla tai maaleilla sotkemista. Ötökällä pystyy myös viihdyttämään veikkaa silloin kun se on hereillä. (Tytöstä on tullut aika pro veikanviihdyttäjä ja Poikasen mielestä sisko on iiiiihana.)




Lohikäärmeviuhkajuttu (lapsen oma design joka suunniteltiin jo edellisenä iltana) onkin sitten vaativampi homma, sen tekemisessä on monta kriittistä kohtaa. Lohikäärmeen piirtämistä ja leikkaamista pitää odotella aika kauan, kriisi uhkaa viimeistään siinä vaiheessa kun äiti menee liimaamaan lohikäärmeelle suomut väärin päin. Lisäksi silkkipaperi yhdistettynä liimaan ja kolmevuotiaaseen on haastava yhtälö joka todennäköisesti päättyy siihen että silkkipaperi on yhdistetty liimalla kolmevuotiaaseen. (Haha, olimpa hauska.)


Oikeasti, onko edes mahdolllista askarrella hallitusti? Ei ainakaan minun pedagogisilla taidoilla. Kolme sekuntia niin liimaa on tukassa, kaikki askartelupaperit silputtu saksilla tai vesiväreillä maalattu naamaan tiikeriraidat.