Kolmenkympin vessauudistus

LA, laskettu aika, H-hetki, due date. Oli tänään. Oli ja meni. Mutta sen kunniaksi intouduttiin vihdoin saamaan vessan miniuudistus valmiiksi!

Tältä meidän vessassa näytti ennen...

Taktisesti pimeät ja synkät ennen-kuvat.

 Ja koska uuden, entistä leveämmän pesukoneen myötä vanha hoitopöytä ei enää mahdu (ja koska haluan hoitopöydän ehdottomasti lavuaarin kanssa samaan huoneeseen), oli pakko olla luova. Ja koska rahaa tähän hommaan oli varattu käytännössä ei yhtään, piti olla erityisen luova!

Ei, taso ei makaa pesukoneen päällä vaikka kuva niin antaakin ymmärtää...

Tadaa! Vanhasta nitkuvajalkaisesta ruokapöydästä levy 0 €, siihen varastosta maalia pintaan ja kakkoskakkosta jaloiksi, hoitoalusta Lastentarvikkeesta parillakympillä, vanha hylly (alunperin cd-torni) sahattu keskeltä kahtia ja nostettu pöydälle, pari koria Jyskistä olikohan 6 € kappale. Miä kehrään!

Ja siitä tuli niiiiiin hieno!!! Ja vessa näyttää varmaan kaksi kertaa niin isolta kuin aikaisemmin!

 Nyt puuttuu vaan hoidettava. 

Tosin ensi viikolle on ohjelmoitu niin paljon kaikkea (käsityödemo kirjastolla, museon keskiaikanäyttelyn kutsuvierasavajaiset, keskiaikaseuran paikallisyhdistyksen kevätkokous...) ettei välttis oikein ehtis synnyttämään.

Pakollinen puhelinpostaus

Sama juttu joka kerta kun saan jonkun uuden elektronisen laitteen, oli se sitten kamera tai mikä hyvänsä. En uskalla elää sen kanssa kun pelkään sen hajoavan. Meinasin myöhästyä lauantaina töistä kun tajusin etten voi laittaa uutukaista kallisarvoista aarrettani kassinpohjalle sellaisenaan eikä se (tietenkään) mahtunut vanhan kännykän pussukkaan. No löytyihän tietysti hätävararatkaisu mutta tottakai sille piti ommella ihan oma.

Ompelin pussukan yhden kirppislöytöpöytäliinan jämistä johon laitoin vielä nauhaa koristeeksi. Vuoriksi valitsin pehmeääkin pehmeämpää keltaista pörrökangasta joka paitsi toimittaa toppauksen virkaa, on myös silkkisen sileä ettei aarteeseeni vaan tule naarmun naarmua!

Puhelimen kanssa ollaan pikkuhiljaa tulossa kavereiksi ja onhan se vaan kiva! Hyvän näköinen vaikka onkin vaan musta eikä yhtään iso ja kömpelö mitä etukäteen pelkäsin. Hyvin asettuu minun aika pieneen käteen eikä ole liukas. Kosketusnäyttö toimii jopa näillä minun sormilla millä en yleensä ole saanut ainakaan miehen puhelimen kosketusnäyttöä tottelemaan ollenkaan. Muutenkin se tuntuu loogiselta käyttää ja ymmärtää, jotain pientä häslää oli yhteystietojen suosikkien kanssa mutta vika oli varmaan käyttäjässä eikä puhelimessa. Oikein mallikkaasti se herätti minut töihin ja kauheen kiva sillä on pelata tetristä ja selata facebookkia. Kamera vaikuttaa myös ihan lupaavalta mutta sitä en ole ehtinyt sen kummemmin testailla, paitsi että totesin sen toimivan ihmeen hyvin sisällä pimeässä. Niin ja luuri toi myös jonkunlaisen ratkaisun nukahtamisongelmaani. Sen sijaan että tuijottaisin aamuyölle ohjelmia tietokoneelta ja sammun sohvalle, otan puhelimen kaveriksi sänkyyn ja tuijotan siitä ohjelmia mutta sammun huomattavasti aikaisemmin ja kaiken lisäksi omaan sänkyyn! Voitto!

Yhtään tekstaria en ole vielä ehtinyt lähettää enkä yhtään puhelua puhua mutta ne nyt vissiin alkaa muutenkin olla puhelimessa ominaisuuksina aika passé.

Rusettipää

Vaihteeksi tällästä ompelua. Rinsessalla oli pakkomielle pantoihin, siis hiuksiin laitettaviin. Aina oli joku minun panta päässä ja sitten ne pannat ympäri kämppää ja hukassa. No minä olin että tehäänks sulle ihan oma panta ja neiti oli ihan että JeeJee! Yhdessä mentiin sit ompelemaan ja hän siinä koko ajan että JEE äiti tekee HIANON pannan kohta se on VALMIS!

Vanhan puseron helmasta se syntyi ihan helposti ja on kyllä HIANO. 

Laitatko uuden pannan päähän?

EI!

Laita nyt, tuli niin hiano..

EN!

Sovita nyt niin saadaan valokuva, pääset poseeraamaan!

EI!!

Saat muumikeksin jos laitat.

...

Äitiyteni tähtihetkiä taas kerran.

Päivän hymy oli sit tällänen.

Arvatkaa onko pantaa pidetty.

EI!

Huokaus. Kyllä kannatti.

//

Ihastelkaa vähän paitaa. Löysin sen kirpparilta joskus kun tuo oli vauva ja siellä se on laatikossa marinoitunut ja odottanut että neiti kasvaa paidan sisään sopivaksi ja olen sitä välillä käynyt hypistelemässä että jokojoko. Nyt VIHDOIN! On se niin ihana ja kiva!

//

Paljon ISOJA kirjaimia tässä postauksessa. Mistähän se nyt johtuu.

Toiveuusinta

Vanhan blogini eniten googlattujen postausten kärkipäähän kuului ehdottomasti fuzzi bunz-kestovaipan kuminauhojen vaihto-ohje. Joku ehkä muistaakin että alun alkaen perustin tämän blogin tänne bloggeriin koska vuodatuksen serverillä oli sähkökatko jonka takia kaikki blogin kuvat hävisivät kuin tuhka tuuleen ja pieru saharaan. Kuvatonta fuzzi-postausta on moni käynyt lukemassa ja niiden kuvien perään on kyseltykin, joten kaivoin kuvat ulkoisen kovalevyn uumenista ja laitan ohjeen tänne. Lisäsin vielä selvyyden vuoksi kuvatekstit ja jotain tarkennuksia tekstiin. Toivottavasti siitä saa selvän!

Pakko sellainen juttu vielä mainita että vanhoissa fuzzeissa kuminauhan lerpahtamisen lisäksi pul-kangas saattaa kulahtaa. Kannattaa tarkistaa ennen tähän hommaan ryhtymistä että se pul-kalvo on vielä kiinni siinä kankaassa ettei tule tehtyä turhaa työtä.

Tässä ohje kuminauhojen vaihtoon:

Aloita purkamalla vanhat kumpparit pois.  Purkamivaihe helpottaa huomattavasti uusien kumppareiden ompelua, kun näkee miten ne on siellä olleet. Ompeluohjeenkin varmasti tajuaa helpommin purkamisen jälkeen.

Täyttöaukon kumppari on pujotettu kujaan ja ommeltu päistä kiinni, joten sen irrottaminen on ihan helppoa, ompeleet vaan päistä auki.

Avaa kujansuuta vähän matkaa ja raksi kuminauhan ompeleet auki.

 Reisikuminauhat ovatkin sitten kinkkisempi juttu, sillä ne on ommeltu kahdella saumalla tukevasti kankaaseen kiinni. Käännä vaippa nurinpäin, ja pura ensin suoraa ommelta oleva sauma. Tämä on ärsyttävän pikkutarkka homma, ja pitää varoa, ettei puhko reikiä pul-kankaaseen enempää kuin on tarvis. Kun olet saanut ”kujan” avattua, pitää vielä ratkoa kuminauha irti kankaasta.

Ensin kuja auki, keskimmäisessä kuvassa kuja avattuna, lopuksi vielä kumppari irti.

Kaikki kumpparit irrotettu.

 

 Aloita kuminauhojen ompelu reisiaukoista: 

Pidä vaippa edelleen nurinpäin. Ompele kuminauha pul-kankaan puolelle (mutta ommel menee siis sekä pulin että fleecen läpi) venyttämällä. Pääset helpommalla, kun et vielä leikkaa kuminauhaa, vaan otat nauhaa suoraan kiepistä. 

Aloita ompelemalla siksakilla kuminauhan pää muutamalla tukevalla pistolla alkupäästään kiinni. Venytä sitten kuminauha äärimmilleen, ja vedä myös vastapainoksi vaippaa ompelukoneen jalan takaa. Kun ompelet näin siksakilla venytetyn kuminauhan päältä, lopputuloksena kumppari vetää kankaan mukavasti rypylle. Kun olet päässyt loppuun, katkaise kuminauha. Tee sitten sama temppu toiselle reisiaukolle ja käännä vaippa oikeinpäin.

Vasemmalla kuminauhan ompelua, keskellä molemmat kumpparit kiinni, oikealla vaippa käännetty oikein päin.

 Ompele reisikumppareille vielä kujat, eli ommel tulee oikeinpäin olevaan vaippaan kuminauhan viereen, taas molempien kankaiden läpi: 

Vaihda suoraan ompeleeseen, ompele alkupäähän taas muutama tukeva pisto edestakaisin. Sitten venytä kangasta ja kuminauhaa ompelukoneen jalan edestä ja takaa, jotta vaippa on ommellessasi ihan sileä. Koita seurata mahdollisimman tarkasti entisen ompeleen paikkaa.

Ompele kuminauhakuja fleecen puolelta. Tuolta se sitten näyttää valmiina, siistimpi varmaan olisi tullut jos olisi jaksanut vaihtaa pul-kankaan värisen alalangan....

 Kiinnitä lopuksi täyttöaukon kuminauha: Siisti ensin kuminauhakuja jos jouduit purkamaan ommelta, sitten voit pujottaa kuminauhan kujaan. Älä taaskaan leikkaa kuminauhaa vielä tässä vaiheessa. Kiinnitä kuminauhan toiseen päähän hakaneula (aika pieni), ja pujota kumppari hakaneula edellä kujaan. Irrota sitten hakaneula, ja ompele kumpparin tämä pää tukevasti kiinni kujan päähän. Kiristä sitten kuminauha sopivan tiukaksi ja ompele se kiinni kujan toiseen päähän. Nyt voit leikata kuminauhan poikki. Voilá, vaipan käyttöikä piteni taas vähän lisää!

Sinne se kuminauha menee.

Pussilakanatiipii ja äitin omia juttuja

Pakollinen joululahjaraportti. Pukki toi lapselle aika ihanan maltillisesti kaikkea, muutaman lelun, muutaman kirjan ja astioita, pinnejä ja sen sellaista. Uusilla (kirppislöytö)leegoilla ja dinosauruksilla on leikitty ahkerasti, kirjat luettu monta kertaa kannesta kanteen ja pehmolelut kulki mukana mummilaankin. Pikkumyyastiat pääsi heti käyttöön ja kummin antama supersankaripaita on ollut aatosta asti päällä yötä päivää, kohta se on jo pakko riistää pesuun. Joulukuusen alus on ollut pakko tarkistaa monta kertaa, josko pukki olisi tuonut sinne vielä lisää paketteja. Lapsi oivalsi heti tämänkin juhlan perimmäisen tarkoituksen...

Tiipii ei ehtinyt joulupukin kuormaan kun inspiraatio iski vähän myöhässä. Kankaat leikattiin jo joskus syksyllä kun majanrakennusvillitys oli hurjimillaan, siitä saakka ne on odottaneet sopivaa hetkeä. Joulupäivänä linnoittauduin omaan huoneeseen, kuuntelin omaa musiikkia (ei hevisauruksessa silleen mitään vikaa ole mutta ihan kiva välillä kuunnella jotain muutakin..) ja suristelin teltan kasaan. Ei kyllä ollut mikään maailman kivoin ommeltava, loppuvaiheessa kangasta oli sylissä jo ihan liikaa. Mutta tuli valmiiksi. Ja on ollut mieluinen. Ja vaikka ompelujälki ei lähempää tarkastelua kestäkään niin on se ainakin iloisen värinen.

Teltasta tuli itse asiassa sen verran kotoisa että lapsi on saanut taistella paikasta koiran kanssa...

//

Kokonaan on tehty kierrätysmateriaaleista tuo, kankaat on vanhoja lakanoita ja verhoja, runkona bambuiset kukkakepit. Pitkästä aikaa tälläistäkin ompelua! Meinasi mennä maku koko harrastuksesta kun innostuin suunnittelemaan oman pikku yrityksen perustamista. Ompelusta tuli vakavaa, tuotosten piti olla täydellisiä ja niitä olisi pitänyt syntyä nopeassa tahdissa ja paljon. Mitä enemmän järjestin itselleni odotuksia sitä vähemmän innosti. Ja selkäkin sanoi että ompelukoneella istuminen on huono juttu. Nyt olen pitänyt ompelusta taukoa ja luopunut turhista odotuksista, jospa tuosta kohta jo tulisi taas kivaa. Meinasin pilata itseltäni hyvän harrastuksen.

Tuli tuossa mieleen, että jos joku kysyi minulta pari kolme vuotta sitten mitä harrastan, en oikein osannut vastata mitään. Ei minulla ollut harrastuksia. Lapsuus- ja nuoruusaikoijen harrastukset oli jääneet pois mutta uusia en osannut löytää tilalle. Kävin vain töissä, opiskelin ja muun ajan olin väsynyt. Tai sen ainakin muistan. Nyt voin sanoa että minulla on vaikka kuinka monta harrastusta: käsityöt, keskiaika ja valokuvaaminen. Ja on tuo puutarhakin. Ja bloggaaminen, hehe. Sanoiko joku että lapsen myötä kaiken oman saa unohtaa? Ehkä niin käy sitten kun joskus menen taas oikeasti töihin? Toivottavasti ei.

Selän kuntoon saamiseksi pitäisi kyllä aloittaa vielä yksi harrastus, lihaskuntoa kehittävä sellainen. Huomasin tuossa juuri että minulla on täällä blogissa kategoria "sohvaperuna urheilee" jossa on tasan yksi postaus... kuvaa aika hyvin liikkumisaktiivisuuttani ihan tosielämässäkin. Eikös vuodenvaihde ole perinteisesti ollut hyvä aika kaikenlaisten terveellisten elämäntapojen aloittamiselle? Sitä odotellessa...

Näpertelyä

Kaikenlaista keskiaikaista näpertelyä meneillään.  //  Some medieval stuff going on.

Mies päätti pitää luovan tauon rengaspanssarin vääntämisessä ja aloitti elämänsä ensimmäisen lautanauhan loimen. Maikki Kariston lautanauhakirja on ollut kovassa käytössä. Minuakin alkoi kiinnostaa villapuvun helman huolittelu yksinkertaisella lautanauhalla... ...kunhan niin pitkälle pääsen.  //  My husband started his very first tablet weaving project.

Langat on vielä tässä ekassa harjoituksessa ihan modernia sekoitetta mitälie. Kasvivärjättyä lammaslankaa hankitaan sitten seuraavaa varten...  //  This yarn is just for practice, we will buy some proper vege-dyed 100 % wool when the time is right.

Minulla oli viime yönä ja tänään ohjelmassa vanhan "keskiaikapuvun" demodernisointi huomista varten. (Puku vanhassa asussaan näkyy täällä.) Purkasin pois nykyaikaiset koristenauhat, soljet ja kaula-aukon ja hihansuiden ompelukonesaumat. Sitten huolittelin ne uudestaan käsin. Lanka nyt on mitä on, aika pian huomasin että villalanka ei kestä ompelua ja silkkiä en todellakaan tätä mekkoa varten hanki! Eihän tuon puvun kangaskaan ole 100 % villaa. Mutta se nyt saa luvan kelvata parempaa odotellessa. (Huomatkaa muuten uber-cool ompelukassini! Sopii teemaan...)  //  I have done some de-modernizing magic for my old "medieval" dress. I took away all the modern bands and buckles and unstiched the machine stich from neckline and sleeve openings. Then I handsew everything I had unstiched. This is not 100 % wool either but it will do until I get something better done.

Pellavapukukin on valmis, ollut jo monta päivää! Solki vaan puuttuu kauluksesta, jospa huomenna löytyisi... Villapuvustakin tuli ihan käypä mutta älkää vaan kysykö mitä vuosisataa se edustaa!  //  My linen dress is finished too! Only a buckle is missing from the neckline, maybe I will find one tomorrow. And the wool dress became just fine too, but please don't ask me the century it represents!

Tälläistäkin harjoitelmaa kerkesin aloitella tässä yksi yö. Mikähän siitä tulee? Ehkä Börjelle pipo... Mutta harjoittelen nyt ensin tämän kanssa ennen kun käytän niitä parempia lankoja.  //  I started to practice some nalbinding too. I don't know what this will be but it's good practice!

Tämmöstä näpertelyä tällä kertaa.

Sävy sävyyn

Vieterikeinunkunnostusprojekti etenee. --  The spring swing repair project is proceeding.

Se on pohjamaali!!

Haalarin värille ei ole tekosyytä.  --  The pink paint is primer!! There's no excuse for the color of the overalls.

Poseeraappas nyt nätisti siinä keinun edessä ja hymyile, niin saadaan hauska kuva blogiin siitä miten keinu ja haalari on ihan saman väriset. (Luonnossa ne on oikeasti ihan saman väriset. Tota maalia tarttui tohon olkapäähän eikä se erotu siitä. )   --  Smile for the camera, darling! Mommy needs to take a fun photo for the blog of your matchy matchy colors!

Kylän hienoin hiekkalaatikko!

Pappa rakensi tytölle hienon hiekkalaatikon!

Materiaaleina aitaprojektin ylijäämätavaraa sekä vanhoista lauteista purettua puuta. On kansi ja kaikki!! Hiekka on kaupungin käytöstä poistetusta hiekkalaatikosta. 

//

My dad built a sandbox for the little one. It's made of recycled materials, even the sand is from an old sandbox.

Nyt kelpaa leikkiä! Ekaa kertaa elämässä ihan oikealla hiekkalaatikkohiekalla! (Joo ei olla kauheasti harrastettu leikkikenttiä. Tässä meidän lähellä on yksi mutta siellä kaikki välineet on isommille ja siellä on aina pelottavia isoja poikia notkumassa.)

//

She is soooo exited about it! This is the first time in her life that she gets to play with proper sandbox-sand. (We have one playgroud nearby but it's mostly for older children so we don't go there much.)

Salaisuuksia ja mustakeltaisia asioita

Juuri kun istuin tässä koneella vellomassa ärtymyksessäni, huomasin että Oi Mutsilaan oli tullut viimeinen paketti Ipanaisen Annin järjestämän Salainen blogiystävä-tempauksen tiimoilta. Molemmat ystävänhemmottelupaketithan on jo aikaa sitten lähetetty ja saatu, mutta vielä oli Anni lähettänyt meille ihanat pikku paketit.

Siispä pinkaisin samantien postilaatikolle katsomaan että josko minunkin pakettini olisi tullut. Ja olihan se! Eipä olisi paremmin voinut ajoitus osua kohdalleen!

Paketissa oli aivan ihana luomulaatuinen Raw Gaian huulirasva ja sitruunalakua. Lisäksi paketista paljastui kirje jossa Anni haastaa meidät tulevan talven ajan hemmottelemaan itseämme kuukausittain, vähän niinkuin blogiystävätempauksen kotiläksynä. Sopiihan se minulle! Kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin ja niinhän se on. (Tosin eiköhän tuo päde ihan jokaiseen perheenjäseneen. Jos yksi voi huonosti, se vaikuttaa kaikkiin.)

Tällä viikolla olen muutenkin pohtinut tuota oman ajan ottamista ja akkujen lataamista. Minulla on asiat varsin mallikkaasti. Käyn töissä, joten pääsen huilaamaan pois kotoa, mutta käyn töissä vain silloin tällöin ettei senkään pitäisi liikoja uuvuttaa. Meitä on kotona kaksi hoitamassa lasta joka vielä kaiken lisäksi nukkuu oikein hyvin, joten senkään puolesta ei ole valittamista. Minulla on kyllä ihan tarpeeksi omaa aikaa istua koneella ja bloggailla ja valokuvata tai halutessani mennä vaikka mihin jos vain saisin aikaiseksi.

Tämän viikon Scavenger Hunt-aiheista (näkyvät vasemmassa sivupalkissa) yksi on "Something Just for Me" ja se on aiheuttanut päänvaivaa. Siis kyllähän minulla omaa aikaa on mutta silti en osaa keksiä mitä tuohon kuvaan ottaisin. Koska olen viimeksi ostanut tai tehnyt jotain Just for Me? Empä muista että olisin aikoihin. Tai ehkä olenkin mutta olen nyt niin aallonpohjassa ettei muistu mieleen. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain!

Mutta toisaalta, mitä sitä liikoja huolestuman. Joskus sitä vaan ihmisellä on matalaliitokausia. Aloitin juuri työt melkein kahden vuoden kotona olon jälkeen, onko ihme jos vähän väsyttää?

//

Takaisin salaiseen blogiystävään!

Minä sain salaiselta ystävältäni ensimmäisessä paketissa suklaata ja inspiroivia puutarhalehtiä (se postaus on vielä vanhassa blogissa kuvattomana joten en turhaan viitsi laittaa linkkiä.). Toisessa paketissa oli lisää puutarhainspiraatiota, dippikastikemausteita sipsiaddiktille sekä iltateetä. Kiitos, Salainen Ystäväni! Nyt kiinnostaisi ihan mahdottomasti tietää, kuka olet!! (Vaikka on minulla epäilys...)

Minä lähetin salaiselle ystävälleni ensimmäisessä paketissa pussukan, chilisuklaata ja konjakki-tryffeli-kahvia. Pussukan ompelin kierrätysmateriaaleista: mustista miesten housuista sekä Marimekon kaivo-verhosta. Maalasin pussukkaan vielä kultavärillä kottaraisen...

Ensimmäisen paketin palaute oli niin häkellyttävää että tuli suorastaan paineita seuraavaa pakettia miettiessä. Päätin sitten kerätä keltaisesta ja mustasta pitävälle, pingviineihin hurahtaneelle graafisen alan sekatyöläiselle paketillisen keltamustia asioita: keltamustia lakuja (mm. samaa mitä postilaatikosta tupsahti tänään, hassua!), luonnoskirjan ja kynän tottakai sekä pingviiniavaimenperän. Kortin askartelin vanhan Navitrolla-kalenterin sivusta jota olen vuosikaudet säästellyt sopivaa käyttökohdetta odottaen. No nyt löytyi täydellinen!

Sopivaa mustakeltaista luonnoskirjaa ei löytynyt kaupasta joten tuunasin kirjan keltaisella kynsilakalla. Pingviinin ompelin taas kierrätysmateriaaleista, kangas on samaa Marimekon kaivo-verhoa kuin pussukan vuorissakin, räpylät ja nokka tekonahkaa vanhasta vyöstä. 

Joko arvasitte kuka salainen ystäväni oli?

Postaukset paketeista löytyvät täältä ja täältä.

Lisää tälläisiä tempauksia!!! Pakettien saaminen oli ihanaa ja omien pakettien suunnittelu, värkkääminen ja kokoaminen se vasta kivaa olikin! Arjen piristystä todellakin!

Kiitokset vielä Annille tempauksen organisoimisesta ja heinäkuun paketista! Tämän postauksen kirjoittamisen aikana jäin jo koukkuun huulirasvaan...

Upea kortti isille

Koska olen ollut nyt poikkeuksellisen paljon töissä, ja tyttö oli vielä viikonloppuna yökyläilemässäkin, on pitänyt varastaa yhteistä aikaa kotitöiden kustannuksella. Eilen emme tiskanneet emmekä pesseet pyykkiä, vaan luimme kirjoja kainalossa, leikimme leikkimökissä ja askartelimme.

Viimevuotisesta kurpitsakarnevaalimainoskortista, tarroista ja muista tarkkaan valikoiduista askartelulaatikon aarteista syntyi upea kortti isille! 

Käytiin yhdessä kiikuttamassa kortti postilaatikkoon isin löydettäväksi. (Pakko lisätä että tuo "isi"-teksti tuossa kortissa syntyi yhteis-kynänpitely-yhteistyönä, jos joku jo ihmetteli...)

Siellä on!

Tarkoitus oli, että kurkkisimme ikkunasta kun isi töistä tullessaan hakee postin (niinkuin melkein kaikkina muina päivinä teemme...) mutta tietysti eilen tyttö vielä nukkui siihen aikaan joten se suunnitelma meni mönkään. Mutta mitä pienistä, askartelu oli kuitenkin kivaa!

Avainpiilo ja toinen

Kehittelin tälläistä prototyyppiä. Käyttääkö näitä enää kukaan? Ainakin tämän proton saanut äitini vaikutti iloiselta. Äidillä oli myös hyvä perustelu: kun avaimet ja puhelin on samassa taskussa, avaimet ei raavi puhelimen näyttöä. Totta.

Eka yrityksen suuaukosta tuli vähän epäsiisti koska ei oikein ollut tilaa ommella. Tähän kakkosversioon kokeilin vähän erilaista lähestymistapaa ja ompelin pussukan kasaan ikäänkuin siinä olisi ollut vetoketju. Reuna on siistimpi vaikka nurkat nyt meneekin vähän limittäin. Ja tekeminen oli huomattavasti järkevämpää.

Kankaat on hukkapaloja, vanhaa verhoa ainakin. Sisällä on lenksu avaimille ja suuaukolla tarra.

Pikapöllö

Joku meillä tykkää pöllöistä aika paljon.

Pöllöhuuman alkumetreillä löysin kirpparilta nuorten pöllöteepparin jonka nappasin talteen ajatuksella: tästä jotain kivaa joskus. Olisko maksanut 50 senttiä tai jotain.

Lapsella oli eilen ekstrapahamieli koska salakavala salakakka on taas kerran aiheuttanut kamalan kipeän vaippaihottuman, joten mielialan kohottamiseksi kaivettiin pöllö hihasta.

 

 Halipöllön tekninen toteutus ei missään tapauksessa ole millään tasolla edes tyydyttävä, mutta sillä ei nyt ole väliä. Ei ollut aikaa hukattavaksi saumurin langoittamiseen. 

Pikana toimitettu halipöllö teki tehtävänsä. Olisipa se aikuisillakin näin helppoa.