Vietimme tänä vuonna miehen kesäloman vähän erilaisemmissa merkeissä kuin yleensä. Sammutimme sähköt koko talosta (tavallaan...) ja elelimme lomaviikon sähköttä (tavallaan).
Ensimmäinen kompastuskivi tuli vastaan kun tajusin että lämminvesiboileri toimii sähköllä. No se jätettiin päälle koska lapsen peppu pitää pestä joka vaipanvaihdon yhteydessä (Kotipesän lukijat varmaan muistavat meidän hermoja raastavat vaippaihottumaongelmat...) eikä haluttu kuitenkaan lapsen kärsivän meidän elämysprojektista.
Seuraava "yllätys" oli se että tosiaan myös kellarin valo toimii sähköllä (eh...), mutta pysyimme tiukkana ja kömysimme kellariin syli täynnä ruokaa ja taskulamppu hampaissa. Kellarihan se oli joka mahdollisti koko tämän tempauksen kun jääkaapin saattoi sammuttaa. Muuten olisi mahtanut olla melkoisen ankea viikko... (Pakasteet vietiin mummilaan, joku sitä jo kuitenkin ihmetteli.) Itse asiassa jääkaappi ja pakastin ovat vieläkin pois päältä, kellariinkin on helppo mennä kun siellä nyt on se valo. Tämä on erittäin tehokas yönapostelun ehkäisykeino, eipä tule vaellettua monta kertaa illassa jääkaapille ottamaan jotain "pientä".
Viikon aikana tajusin että joka toinen kuukausi pienoissydänkohtauksen
aiheuttava sähkölasku on ihan omaa ansiotamme. Sähkönkulutusta
muuttamalla sähkölaskukin pienenee. Ja ilmeisesti elämänlaatu paranee,
ainakin siltä nyt vaikuttaa. Mutta bloggaamisesta en kyllä luovu!!
Muita kotioloissa eksoottisia juttuja:
Tiskaaminen kynttilän valossa.
Nukahtaminen ilman telkkaria omaan sänkyyn. (Voi pojat että oli ja on edelleen vaikeaa mutta kertavieroitus teki lopulta sen verran hyvää että tv lähti pysyvästi.)
Kokkaaminen grillillä ja aamupuuron keitto trangialla.
Ulkona oleminen vaikka vähän sataisikin. (Joo, tiedän...)
Vaippojen peseminen käsin...
Kirjoittelin viikon aikana päiväkirjaa kun en päässyt bloggaamaan (!), kolmannen päivän kohdalla lukee: Enkä varmasti pese käsin enää yhtään ainoaa vaippaa!! Ja niin laitettiin paikalleen pesukoneen sulake...
Viikon aikana ehdittiin myös syödä paljon (siitä tulossa oma postaus), huomata sää, tehdä käsitöitä käsin, kaivata musiikkia ja saunaa, käydä onkiretkellä ja pyöräilemässä, kärsiä blogivieroitusoireista, tehdä puutarhahommia, olla (melkein) ilman kännyköitä, keskittyä lapseen, paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla, kerätä kukkia omasta pihasta, pelata trivial pursuittia sekä ihmetellä pihan lintuja ja oravia.
Tärkeintä oli oivallus. Sen sijaan että yrittää täyttää elämäänsä aina vaan uusilla asiolla ja tavaroilla, onni löytyikin nuotiopaikalta. Ensimmäisenä päivänä istuimme hiljakseen keittelemässä iltapäiväkahvia ja mielessäni voivottelin miksi elämä ei aina voisi olla näin ihanaa. Niin, miksi ei voisi? Nuotiokahvien keittämistä varten ei tarvitse irrottaa keittiöstä sulaketta, sen kun vain menee ja keittää. Yhteinen aika puolison kanssa ei vaadi telkkarin, tietokoneen ja pleikkarin töpselin irrottamista, sen kun vaan ei laita niitä päälle (niin usein). Lomaviikolla minulla oli aikaa lukeakin! Vaikka sähkölaitteiden puute aiheutti kyllä myös vieroitusoireita ja ahdistusta. Vaikeinta oli illalla kun omia ajatuksia ei voinut piilottaa telkkarin taakse. Viikon puoleen väliin mennessä huomasin kiukuttelevani pienestäkin, mutta ahdistus alkoi helpottaa kun tajusin mistä se johtui.
Pitää näköjään hetkeksi luopua jostain että osaa nauttia siitä mitä jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!