tiistai 31. heinäkuuta 2012

Siesta

Pötköttää riippumatossa ja katsella omia varpaitaan.


Olla ihan hiljaa etteivät tintinpoikaset huomaa.


En tiennytkään että tintit tykkää kirsikoista!




maanantai 30. heinäkuuta 2012

Plenty of fish in the tank

Sunnuntaina tehtiin ehkä paras suunnitelmanmuutos ikinä. Tarkoitus oli mennä lasten meripäiville katsomaan Tuttiritaria, mutta rankkasade ja ukkonen ulkoilmakonsertissa ei houkuttaneet, joten päätimme käydä katsomassa mitä Maretariumin fisuille kuuluu. 

//

Yesterday we went to visit our fishy friends at the Maretarium.


Hyväähän niille!

//

It's an aquarium with all finnish fish.


Kävimme katsomassa kaloja viime kesänäkin, mutta silloin tyttö oli liian pieni innostumaan niistä sen suuremmin. Tällä kertaa oli eri ääni kellossa. Näistä kuvista ei ollenkaan välity se into ja vauhti jonka kalat saivat aikaan, en varmaan ikinä ole nähnyt tytön innostuvan mistään niin paljon! (Tietysti päiväunien viivästymiselläkin oli osuutensa asiaan...) Jos koskaan liikut Kotkassa päin, varsinkin lasten kanssa, kannattaa ihmeessä käydä katsastamassa paikka!

//

Our little girl was so over the top exited about the fish, I think I've never seen her so enthusiastic about anything! These pictures are nothing compared to the exitement we got to see.


Maretariumin akvaariot on suunniteltu hauskasti. Erilaisia kuperia ja koveria ikkunoita on vaikka kuinka paljon, ja kaloja pääsee tutkimaan todella läheltä. Toisinaan tuntuu melkein kuin olisi uimassa kalojen kanssa. Valtavan kokoinen itämeriallas oli ehkä kaikkein vangitsevin.

//

Maretarium has such cool aquariums and all kinds of different windows to look at the fish. Sometimes you can feel as if you were inside the tank, swimming with the fish. The huge baltic sea tank was the greatest of them all.


 Lasin takana lymyävien kalojen valokuvaaminen hämärässä valaistuksessa oli haastavaa mutta aika kivaa. Tykkään hämäränvihreiden akvaariokuvien maalausmaisesta utuisuudesta. 
//
Taking pictures of the fish behind the glass, with allmost no light at all, was challenging but fun. I kinda like the allmost painting-like haziness of the images.


Suosikkini ovat kuitenkin nämä lentävät kalat joiden kuvaamisessa päivänvalo oli apuna. 

//

These flying fish turned out to be my favourite shots - but then again, I had some daylight helping.


No eihän ne oikeasti mitään lennä, vaan kalojen ulkoaltaan pohjassa on kattoikkuna josta kaloja voi alhaalta päin katsella! Siistiä!

//

Well, they are not actually flying! At the bottom of the tank is a window, we were looking at them standing under the tank. How cool is that!


Linking up with ColorMe Weekly #31





Kivointa Meripäivissä

Nyt on meripäivät juhlittu. Aika rauhallisesti ja pienesti meidän perheen osalta tänä vuonna tosin, torstaina käytiin paraatin jälkeen katsastamassa alue, perjantaina käytiin iltasella kääntymässä. Lauantaina oltiin kotona ja sunnuntain lastenmeripäiväsuunnitelmat muuttuivat ihan muuksi sateen ja ukkosen takia.


Mutta mukavaa oli siitä huolimatta, kivahan tuolla alueella on auringossa tepastella ja maistella herkkuja. Ja kivointa ehdottomasti oli tivoli!


Ankkajunaan (jos hän sanoo että se on ankka niin silloin se on ankka!) piti päästä uudestaan ja olisi varmaan pitänyt vielä vaikka kuinka monta kertaa, vaikka kyydissä ollessa selkeästi vähän pelottikin. "Lujaa ankka kivaa!" oli viikonlopun toistetuin lause.


Kivoin kaikista oli kuitenkin karuselli, ja karusellissa ehdottomasti parasta se kun isi tuli aina uudestaan ja uudestaan näkyviin. Mutta miksi nuo eläimet näyttää siltä kun ne olisi kännissä???




sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Scavenger Hunting

I had such good time with the Scavenger Hunt this week! Probably it's because I started right after last weeks post and therefore had plenty of time to find the perfect things to shoot.  And I liked the items this week, they were fairly easy this time and left some space for imagination too.

//

Tämä Scavenger Hunt oli erityisen hauska toteuttaa. Johtunee siitä että aloitin jo viikon alussa joten minulla oli aikaa funtsia mitä kuvaan. Ja aiheetkin oli kivoja tällä kertaa, suhteellisen helppoja joten ne jättivät tilaa myös mielikuvitukselle.

 1. Paint


 I went out to find some intresting looking paint, and I'm telling you, this old house of ours offered plenty of choice. I think this part of a window frame fits the description best. It kinda looks like a head of a fish!

//

Lähdin pihalle metsästämään mielenkiintoisen näköistä maalia, ja sitä kyllä näin vanhassa talossa riittääkin! Kaikkein hauskin kuva syntyi vanhan ikkunan pokasta, ruosteinen kulmarauta näyttää vähäsen kalan päältä.

2. Green


I just love my hydrangea bushes! First they make me happy with their little pearl like buds that have the finest touch of pink in them. Then the lime green flowers start to open! And as the summer turns to autumn the color changes from green to white and from white to pink again. And even in winter the pink and brown flowers are ever so amazing!

This picture of the flowers opening turned out to be quite dreamy, I really like it that way.

//

Syyshortensiat ovat sitten ihastuttavia! Ensin ne ilahduttavat hennon vaaleanpunaisilla nuppuhelmillään, sitten avautuvat limen vihreät kukat! Ja kun kesä kääntyy syksyyn ne muuttuvat ensin valkoisiksi ja sitten taas takaisin vaaleanpunaisiksi, ihan kuin vaaleanpunaisuus olisi koko ajan ollut siellä jossain odottamassa että pääsee taas esiin. Jopa talvella ruskeanpinkit kukat ovat ihastuttavia!

Tästä kuvasta, jossa hortensia on limen vihreässä vaiheessaan, tuli pehmeän unelias ja pidän siitä juuri sellaisena!

3. Eyelashes


This is a bit spooky, isn't it! On the left is my little girl's eyes and the one on the other image is her baby doll. I think the massive eyelashes on the doll are a bit too much, they make it look a little creepy!

//

Tästä tuli jollain tapaa vähän pelottava minusta. Vasemmalla  on minun tyttöni silmät ripsineen, oikealla hänen vauvanukkensa jonka valtavat ripset ovat minusta vähän liiankin valtavat.

4. Shapes


Can you guess what this is?

It's actually oil on a plate. I fried some "sausages" in sunflower oil and left them on a paper towel to loose the excess oil. The shapes from the paper towel transferred on to the plate, how cool is that!

//

Friteerasin "makkaroita" kasviöljyssä ja laitoin ne lautaselle, talouspaperin päälle valumaan. Näin hienoja öljykuvioita siirtyi lautaselle talouspaperin kuvioiden läpi!

Clouds

 
This one I pulled from my archives, I took the photo a month ago when we were fishing. The clouds were so beautiful that day that I just had to use this one. Besides, it has been so dull and grey here allmost all week that no clouds have deserved to be photographed!

//

Tämä kuva on kuukauden takaiselta kalareissultamme. Pilvet olivat ihan ihmeellisiä sinä päivänä joten en vaan voinut olla laittamatta tätä tähän! Sitä paitsi, täällä on niin harmaata ja sateista melkein koko ajan, että tällä viikolla oli ihan turha yrittää kuvata pilviä muutenkaan.




lauantai 28. heinäkuuta 2012

Lause

Äiti laittaa kiinni nappi.

Neljä sanaa.

*Ylpeys.*




Epävarma wannabehippi täällä moi!

Kävin äsken Jokkemaassa taas kerran ihastelemassa Jokkejuttuja ja Joken persoonallista tyyliä. Aina kun törmään ihmiseen, joka osaa pukeutua upean persoonallisesti ja ihmisten mielipiteistä/trendeistä/yhteiskunnan normeista välittämättä, ihailen varauksettomasti, mutta ihailussani on aina pienen pieni kateuden pistos.

Miksi en minä osaa? Tai uskalla. 

Teini-iässä sitä jotenkin tohti. Kierrätyskeskuksesta haettu riemunkirjava miesten aluspaita yhdistyi ennakkoluulottomasti isän vanhaan villapaitaan, äidin 60-lukuiseen rauhankyyhkytakkiin ja tusseilla koristettuihin kirpparifarkkuihin. Mitä enemmän kauhuissaan isosisko oli, sitä parempi.

Mutta sitten tapahtui jotain. Piti kasvaa aikuiseksi ja tyylikkääksi ja fiksuksi ja vakavastiotettavaksi, piti alkaa ajatella mitä toiset ajattelee. (Onneksi tyylitajuni ei koskaan ole ollut kovin luotettava, joten en varmastikkaan ole vahingossa näyttänyt liian tyylikkäältä. Tai fiksulta.) Ja mitä enemmän yritin olla jotain mitä kuvittelin muiden haluavan minun olla, sitä enemmän hukassa olin itseni kanssa. Vaan eikö jokaisella nuorella aikuisella jossain kohtaa iske identiteettikriisi?

Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän kriisini on helpottanut ja olen saanut itseluottamusta, ja sitä enemmän olen uskaltanut etsiä oikeaa itseäni. Ja pikkuhiljaa uskaltanut myös näyttää siltä miltä oikeasti haluan näyttää, välittämättä (niin paljon) siitä mitä muut ajattelee. Äitiys ja ikä antavat backuppia omalle tyylille. Uskalsin jopa laittaa rastat. Minä en halua näyttää miss amerikan prinsessalta, näin on minusta kauniimpi. Jos joku on eri mieltä niin sitten saa olla, en välitä (ainakaan kovin paljon. Ainakaan niin paljon että se haittaisi.).

Kuvan otti ystäväni viime talvena.

Vaikka olenkin nyt aikuisempi ja itsevarmempikin kuin parikymppisenä, en voi oikeasti sanoa olevani kovin aikuinen tai kypsä, saati omaavani kahmaloittain elämänkokemusta. Ikäni alkaa edelleen kakkosella, vaikka mitä tekisin. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun tunnen olevani tarpeeksi aikuinen ollakseni oikeasti varma. Ja omaavani tarpeeksi elämänkokemusta uskaltaakseni pukeutua täysin muista piittaamatta.  Tuleekohan se joskus?

Koskahan ihmisen elämässä tapahtuu se kohta, kun lakkaa toivomasta olevansa vähän vanhempi ja aikuisempi. Kun alkaa kriisiytyä iästään ja kaivata kadotettua nuoruuttaan. Mahtuuko siihen väliin aika jolloin on tyytyväinen siihen mitä on?



Blogiuutisia

Vanhassa blogissa on taas elämää -mutta sähkökatko söi kaikki kuvat pysyvästi. Alan pikkuhiljaa siirtää valikoituja postauksia tänne puolelle (alkuperäisine julkaisupäivämäärineen), mutta työ käy hitaasti sillä joudun kaivamaan kaikki kuvat arkistoistani. Ei tule olemaan ihan helppo homma miettiä mikä kuva olikaan missäkin, niitä kun oli paljon.

Tosi paljon.

Vielä katkerampaa tästä tekee se, että osa kuvista on vanhalla tietokoneellamme, joka sekin hajosi. Se, saadaanko sieltä jotain pelastettua, on vielä tutkimatta. Toivottavasti. 

Mutta onhan muistot!

Edit. Ja nythän on niin että rakastakin rakkaampia kommentteja en osaa vanhalta puolelta mukaan siirtää. Copy-pasteeraamaan en rupea, rajansa se on hulluudellakin. Laittakaa uusia kommentteja!




perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesäkesäkesä vihdoin (ja pari pikkuostosta)

Tänään meillä oli kesä!


Tänä kesänä se on ehdottomasti oman postauksen arvoinen asia...


Vaikka uiminen on ihanaa, varjossa keinuminen vei hetkeksi voiton. Pihan suosituin paikka...


Äiti paikkailee lapsuuden "traumoja" ostamalla tytölle ilmapallon aina kun siihen on mahdollisuus. Tällä kertaa olin fiksu ja hain meripäiväpallon vitosella Tiimarista!


Sain minäkin jotain Meripäiviltä: kartutin Elvari-korukokoelmaani toisella parilla, harmillisen sesonkirajoitteiset joulupiparikorvikset saivat seurakseen ihan mahtavat tunturipöllöt!



Eipä muuta. Nauttikaa kesästä!!



Paraati 2012

Kunnon Kotkalaisina nökötimme (melkein) eturivissä, paraatipaikalla katsomassa Meripäivien avajaisparaatia. Ja kun nyt kerran olimme valokuvaamisen kannalta otollisella paikalla eikä edes satanut (!), annoin kameran laulaa. Joten tässä, olkaa hyvät, kevyt kuvakooste tämänvuotisesta paraatista maustettuna olennaisilla huomioilla taaperon reaktioista.



Nämä hienoihin asuihin pukeutuneet tyypit eivät saaneet tytössä aikaan kovinkaan suurta innostusta, niinkuin olisi ehkä odottanut...



...vaan kaikkein kivointa ja jännintä oli ehdottomasti nopot (mopot, motskarit, moottoripyörät ja mönkijät...) joita onneksi riittikin pitkin paraatia, kuvissa on vaan ihan muutama hienoin. Parasta oli kun nopoista lähti kova ääni...



Aika mahtavia oli myös paraatin ihan alussa nähdyt hepat, varsinkin ISO heppa. Ja oli koiratkin ihan kivoja.



Autot oli kanssa ihan jees, mutta ohi körötteleviä nalle-puhia ja tikrua tyttö katseli hyvin vakavana... 

Jos facebookista näkyneistä kommenteista ja lähellä olleiden (pikku)poikien reaktioista mitään voi päätellä, Salama-auto oli ehkä koko paraatin kovin juttu vaikka ei meidän perheessä suurta innostusta aiheuttanutkaan, kun ei ole meille vielä tuttu.




Ilmeisesti tanssivat tytöt olivat melkoisen vaikuttavia, sillä niistä puhuttiin vielä autossa kotimatkalla ja illalla nukkumaan mennessä.



Nämä oli minun suosikit...



Ja ilmopallot nyt toimii aina!

Päätän raporttini meripäiväparaatista tähän. Muihin (meripäivä)aiheisiin palaan tuonnempana.
Magdaleena kuittaa.




torstai 26. heinäkuuta 2012

Upea kortti isille

Koska olen ollut nyt poikkeuksellisen paljon töissä, ja tyttö oli vielä viikonloppuna yökyläilemässäkin, on pitänyt varastaa yhteistä aikaa kotitöiden kustannuksella. Eilen emme tiskanneet emmekä pesseet pyykkiä, vaan luimme kirjoja kainalossa, leikimme leikkimökissä ja askartelimme.


Viimevuotisesta kurpitsakarnevaalimainoskortista, tarroista ja muista tarkkaan valikoiduista askartelulaatikon aarteista syntyi upea kortti isille! 


Käytiin yhdessä kiikuttamassa kortti postilaatikkoon isin löydettäväksi. (Pakko lisätä että tuo "isi"-teksti tuossa kortissa syntyi yhteis-kynänpitely-yhteistyönä, jos joku jo ihmetteli...)


Siellä on!

Tarkoitus oli, että kurkkisimme ikkunasta kun isi töistä tullessaan hakee postin (niinkuin melkein kaikkina muina päivinä teemme...) mutta tietysti eilen tyttö vielä nukkui siihen aikaan joten se suunnitelma meni mönkään. Mutta mitä pienistä, askartelu oli kuitenkin kivaa!



keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tortillakoodi

Meillä syödään tänään tortilloja. Aikani kuluksi tavasin tortillapaketin aineosalistaa ja huomasin että siinä on YHDEKSÄÄ lisäainetta. Ja jauhoja, vettä, öljyä ja suolaa. Yhdeksän lisäainetta kuulostaa ainakin minusta hemmetin pelottavalta mutta pelkkä numero ei oikeasti kerro yhtään mitään. Päätin tutkia tarkemmin, silläkin uhalla että riskeeraan tortillanautintoni!

Stabilointiaineet
E 422 -Glyseroli on makea, myrkytön neste joka sitoo tehokkaasti kosteutta. Pidetään turvallisena.
E 466 -Natriumkarboksimetyyliselluloosa on selluloosasta valmistettu sakeutusaine joka ei tiettävästi ole terveydelle vaarallinen.
E 412 -Guarkumi on luonnonkumia jota saadaan guar-kasvista. Pidetään turvallisena, paitsi että saattaa aiheuttaa ilmavaivoja ja allergiselle hengenahdistusta.

So far, so good, ellei satu olemaan allerginen guarkumille.

Nostatusaineet (Mihin litteä tortilla tarvitsee nostatusaineita???)
E 500 -Natriumkarbonaatti eli ruokasooda on peräisin luonnon mineraaleista eikä sillä ole terveydellisiä vaikutuksia.
E 450 -Synteettisiä fosfaatteja. Fosfaatit kuuluvat normaaliin aineenvaihduntaan, mutta kun fosfaatteja kertyy elimistöön, yliannostus voi heikentää aineenvaihduntaa. 

Kuinkahan paljon tortillaa pitäisi syödä että fosfaatteja kertyisi yliannostuksen verran?

Happamuudensäätöaine
E 296 -Omenahappo on peräisin omenista ja muista hedelmistä.

Emulgointiaine
E 471 -Rasvahappojen mono- ja diglyseridit, synteettinen rasva.

Miksi ihmeessä pitäisi käyttää synteettistä rasvaa jos oikeaakin on tarjolla?

Säilöntäaineet
E 282 -Kalsiumpropionaatti on säilöntäaine joka ei vähennä hiivan tehoa mutta vaikuttaa homeisiin ja bakteereihin. Saattaa aiheuttaa lapsille ärtyneisyyttä, hermostuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, ja häiriöitä unensaannissa. (Wikipedian mukaan.)

Loistavaa. Saattaa aiheuttaa, Wikipedian mukaan. Internet, tuo ah niin luotettava tietolähde. Empä kuitenkaan viitsisi riskeerata.

E 202 -Kaliumsorbaatti on säilöntä- ja homeenestoaine joka saattaa aiheuttaa ärsytystä tai allergiaa.

Mitä tästä nyt pitäisi päätellä? Avattuna tuo lisäainelistaus ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin kryptinen yhdeksän numerokoodin jono. Muutamaa "saattaa joissakin tapauksissa aiheuttaa"-kohtaa lukuunottamatta tuo kuulostaa melko vaarattomalta (aikuiselle). Ymmärrän toisaalta Eviran tätien puolustuspuheet lisäaineiden tarpeellisuudesta ja turvallisuudesta, sitähän monet lisäaineet ovatkin. Tavallista kuluttajaa, tai ainakin minua hämmentää se, että ihan varmasti kaikki lisäaineet eivät ole tarpeellisia saati turvallisia. 

Ja olenhan huomannut lisäaineiden vaikutuksen ihan käytännössäkin. Lapsi reagoi lisäaineisiin (kun vaan tietäisi mihin niistä), mitä pidemmälle prosessoitua ruoka on, mitä pidempi tuoteselostus siinä on ja mitä enemmän lisäaineita, sitä todennäköisempää on että lapselle puhkeaa hirvittävä, väkivaltainen vaippaihottuma. Toisaalta niin käy myös esim. mansikasta tai maidosta. Mutta pelaan kuitenkin varman päälle enkä anna lapselle mitään missä on yhtään mitään lisäaineita. Ei siitä varmastikaan haittaakaan ole, paitsi että tuntuu työläältä välillä. Itsestänikin huomaan, että joka kerta kun mässäilen karkilla, sipseillä tai vaikka pakastepizzalla on olo seuraavana päivänä kurja ja turvonnut ja vatsa sekaisin. Johtuuko lisäaineista vai ylipäätään epäterveellisyydestä, mene ja tiedä.

Sehän siinä onkin, että kun ei ole lääkärin tai tutkijan paperia takataskussa, on vain etsittävä kaikkien asiantuntijalausuntojen joukosta ne jotka jollakin logiikalla tuntuvat luotettavilta, ja uskottava niitä. Tai sitten on vaan noudatettava omaa maalaisjärkeä ja syötävä sitä mikä hyvältä tuntuu. Tuskin pakastepizzasta tai sipseistä silloin tällöin on ihan hirveää haittaa. Mutta lasta suojelen niin pitkään kun voin! Kohta se kuitenkin keksii karkkien olemassaolon ja se on menoa sitten.

Lähteenä käytin Social Media Food Database-sivustoa eli entistä E-koodi.comia. Sieltä löytyy lisäaineet kätevästi listattuna ja vaikka mitä muuta, jotain mobiilisovelluksiakin on tuloillaan. Sellaisen sovelluksen ihan varmasti haluaisin omaan puhelimeen jos puhelin vaan ei olisi mallia mummo.

Tässä vielä linkki vanhassa blogissani lymyilevään epäilyttävien E-aineden listaan.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sulka / A feather


Olen ollut töissä. Koska ensisijainen lapsenhoitojärjestely on saaressa, olen vienyt tytön hoitoon ystäväni luo. Vartti (suuntaansa) polkupyöräilyä ihan vaan koska minun ja miehen vuorot menevät puoli tuntia päällekkäin. Onneksi näitä hankalia tapauksia on vain harvoin, olenhan lähinnä kotiäiti ja töissä vaan joskus. Ja silloin kun joku haluaa vaihtaa vuoroja, mitä tapahtuukin näköjään aika usein. Rahahan on aina tervetullutta, mutta tyttöä alkaa olla ikävä! Josta syystä bloggaaminen jäi viime päivinä vähälle -aamupäivällä haluan hengailla tytön kanssa mahdollisimman paljon, päiväuni- eli bloggausaikaan olen jo töissä ja illalla kun tulen kotiin (22.30 noin) ei enää kovin hehkeitä ajatuksia irtoa.

Tässä kuitenkin (päivän myöhässä) panokseni ColorMe Weekly-haasteeseen.
//
 Here's my take on this week's ColorMe Weekly. A day late, but better late than never, right! I'm so tired from all the working that this is all you'll get this time.


Ei hempeitä kukkia tällä kerta.
//
No flowers for once.


ColorMe Weekly #30