Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Joku ehkä saattaa jopa muistaa viime talvisen episodin, kun kattofirman mies julisti  meidän katon olevan auttamatta homeessa. Kaikki pitää uusia, ihan kaikki. Ehkä jopa kattotuolit. Olin ymmärrettävästi aika paniikissa (ja raskaana).

Kaikki alkoi siitä kun huomattiin räystäspellissä repeämä ja pyydettiin kattofirma paikalle arvioimaan mitä sille pitäisi tehdä. Sen jälkeen kun ensimmäinen kattomies oli käynyt antamassa tuomionsa, täällä on käynyt aika monta remonttimiestä tutkimassa ja syynäämässä, ja jokaisella on ollut oma mielipiteensä siitä mikä on vialla ja mitä pitäisi tehdä. (Yksi oli sitä mieltä, ihan sivuhuomiona, että koulujen sisäilmaongelmat ovat kuntien työllistymisstrategia...) Itse rakentamisesta ja remontoinnista mitään ymmärtämättä haluaisi kovasti luottaa ammattilaisen arvioon, mutta millä ihmeellä sitä päättää kuka niistä on se ketä uskoo? Täällä on käynyt myös terveystarkastaja (kahdesti), kuntotarkastaja sekä home-etsijämies jolla oli mukanaan kaikenlaisia teknisiä vempeleitä sekä pieni sympaattinen koira. Kaikki kunnioitus ammattimiehille, mutta minun luottamukseni voitti kyllä se koira.

Lopulta, kun tarpeeksi moni oli sanonut että katto EI ole homeessa tai homehtumassa eikä sitä tarvitse purkaa, massiivisesta kattoremontista luovuttiin. Kattopelleilläkin pitäisi kuulemma käyttöikää olla  vielä vuosikymmeniä jäljellä. Mutta koska katossa oli ilmanvaihto-ongelma ja siitä johtuva kondensiokosteusongelma, sinne päädyttiin asentamaan piippuja ja venttiileitä. Ja nyt on kuulkaa yläpohjassa hyvä imu! Niin hyvä imu että huoneilma siellä vintissä on jopa kuivempaa kuin täällä alhaalla on. Niin hyvä imu, että home-etsijämiehen mukaan siellä voisi kasvaa vaikka tatteja eikä kukaan täällä alhaalla huomaisi mitään, saisi oireita siis. Niin hyvä on imu, että koska alakerrassa ei ollut kunnon korvausilmaräppänöitä, päätti imu ottaa korvausilmaa kellarin tuuletusluukun kautta ja purueristeen läpi. 

Pam. Se ei muuten sitten ole hyvä juttu ollenkaan. Varsinkaan kun pahaksi onneksi kellarin puisissa hyllyissä sattui kasvamaan hometta. Siellä hyllyn alapinnalla piilossa lymyämässä. Niinkuin nyt kellareissa usein on, kuulemma, eikä siinä mitään. Sitä homeista ilmaa ei vaan pitäisi asuinhuoneisiin imeä. Eikä sekään ole hyvä että korvausilma tulee rakenteiden läpi, silloin ulko-ja sisäilman lämpötilaeron takia kosteus voi ajan myötä kondensoitua seinien sisälle. Ja kaikenlisäksi purueristeen pölyä tulee huoneilmaan. Ja huoneisiin tulee alipaine ja happi loppuu. Pahapaha.

Kukapa olisi uskonut että lisäämällä tuuletusta vintissä, saadaan alakertaan aikaiseksi sisäilmaongelma!

Mutta siis, nyt ollaan jo voiton puolella. Se kellarihyllyjen home on testattu laboratoriossa. Kellari on puhdistettu ja myrkytetty ja rempattu vaikka se home ei siellä rakenteissa ollutkaan. Ja kellarin luukku tiivistetty. On asennettu vimmatusti korvausilmaventtiileitä asuinhuoneisiin (ja seinien läpi poratessa on ilahduttavasti huomattu, että ainakin seinät ovat terveet ja kunnossa!). Koneellinen kosteudenpoisto kylppääriin odottaa asentajaa, ettei se hullu imu ime kylppäristä kosteutta lattian läpi yläkertaan. On asuttu varmuuden vuoksi evakossa ja odotettu niitä laboratoriotuloksia ja ilman raikastumista. On siivottu perusteellisesti, vaikka ei kuulemma olisi perussiivousta kummempaa edes tarvinnut. About kaikki talon tekstiilit on pesty (tai odottavat pesua). Saatan olla vähän hysteerinen tämän sisäilma-asian kanssa, mutta kun lapset. Minä en halua hometoksiinipaskiaisia minun lasteni keuhkoihin mellastamaan!

Puuuh.

Ei ole helppoa tämä omakotiasukkaan elämä!

Reikä seinässä.