Kun minä olin lapsi ja asuin tässä talossa, äidillä oli kasvihuone. Se oli tuolla takapihan puolella, siinä mihin isä rakensi autotallin joskus 90-luvulla. Kasvihuone oli tehty vanhoista ikkunoista, sellaisista pieniruutuisista. Talvella pienet ikkunaruudut saivat kauniin jääpitsiverhon, ja jouluna äiti laittoi jokaiseen ikkunaan tuikun, siis jokaiseen ruutuun. Ei aavistustakaan miten se siinä onnistui polttamatta koko kasvihuonetta, mutta lopputulos oli.... ...no kuin sadusta. Siitä asti olen tiennyt että isona minullakin on kasvihuone.
Ja katsokaa! Siihen se nyt on tulossa!! Kauan hellitty unelma.
Ylistetään tätä miestä vähän! Tässä se kaivautuu rautakangella läpi roudan, että vaimo saa tomaatit ajoissa kasvihuoneeseen.
Rahaahan meillä ei edelleenkään ole yhtään mihinkään kasvihuoneeseen laittaa, joten pitää olla luova. Nämä pöllit ovat entisiä jotain leikkivälineen osia, niistä tulee sokkeli. Edelleen on työn alla mistä kaikki muu tarvittava puutavara tulee, toivottavasti ei rautakaupasta.
Tänään haettiin tiiliä kasasta joka näytti olevan jonkun entinen leivinuuni. Mies naputteli tiilet yksitellen puhtaaksi laastista. (Ylistetään vähän lisää!) Näistä tulee kasvihuoneeseen lattia.
Ja sitten on tietysti nämä! Liiterissä vuosikausia odottaneet ikkunat, odottaneet että joku tulisi ja tekisi niistä kasvihuoneen. No, nyt niistä tulee kaksi, minulle ja äidille.
Vielä ei ole tuikkuja ikkunoissa, mutta kevätaurinko, sillä on kuulkaa ihmeellinen voima!
Siitä tulee upea, vanhoissa ikkunoista tehdyssä on oma persoonallisuutensa kaupan kavereihinsa nähden :)
VastaaPoistaNiin tuleekin! <3
VastaaPoista