Eilisen ihanan auringonpaisteen kunniaksi pakattiin eväät reppuun, otettiin kelkka mukaan ja lähdettiin metsään.
Alkumatka meni oikein hienosti ja ajattelin että ollaampa kerrankin reippaita ja mennään se pidempi lenkki. Kun on kelkkakin mukana. Aurinko oli tehnyt metsästä raidallisen.
Puolessa välissä matkaa, ihan keskellä metsää alkoi hirveä kiukuttelu. En halua kävellä. En halua istua kelkassa. EN halua kävellä. Äiti KANNA MINUA. En HALUA olla kelkassa. Itkupotkuraivari. Jne. Näin jo sieluni silmin miten aurinko laskee ja ilta pimenee ja me ollaan edelleen metsässä miettimässä miten voi yhtä aikaa olla kävelemättä ja istumatta. Jos olisi ollut puhelin mukana, olisin voinut laittaa miehelle viestiä että ei tarvi huolestua, tullaan kyllä kunhan saan tämän jäärän ulos täältä metsästä, ehkä huomenna.
Onneksi vastaan tuli kaksi tosi isoa ja kaksi tosi pientä koiraa. Ja orava oli syönyt käpyjä. Ja oli ne eväät. Eikä se aurinkokaan ehtinyt laskea ihan kokonaan.
Tänäänkin oli ihana ilma ja käytiin hiihtämässä. Nähtiin helikopteri ja mummo joka meni rollaattorilla mäkeä alas tosi kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!