Märät kintaat ja muita tuliaisia

Phiuh, taas meni viikonloppu! Eilinen vierähti Tuusulassa keskiaikaisilla kekrimarkkinoilla, ja kyllä olikin kivaa! Markkinat oli vähän niin kuin Hämeenlinnan pikkuversio. Ohjelmasta vastasivat mm. tutut Rohanin porukka ja Harmaasudet, oli keskiaikaista musiikkia, oli sikaa vartaassa ja oli käsityöläisiä jos jonkunlaisia.

Tällä kertaa jäätiin seuraamaan miten sepän käsissä syntyi... ...hm, taisi se olla jonkinlainen koukku.

Nämä markkinat olikin ihan uudenlainen kokemus, sillä tällä kertaa emme olleetkaan enää vain pelkästään sivustakatselijoita ja -ihastelijoita. Tämän uuden keskiaikaharrastusvallankumouksen myötä olen tutustunut (virtuaalisesti tosin..) Tippet-verkkokaupan pitäjään jolta olen saanut paljon apua, neuvoja, henkistä tukea ja kannustusta aloittelevan keskiaikaompelijan urallani.  Markkinoilla tapasimme ensimmäisen kerran "livenä" ja vietimmekin paljon aikaa hänen kojullaan, tutustumassa ja ihastelemassa ja elävöitymässä.

 Ja kuulkaahan, jos kaipaatte keskiaikaompelumateriaaleiksi esim. 100% villa- tai pellavakankaita, lankoja tms. menkää ihmeessä katsomaan: 

Tippet.fi

Minun matkaan tarttui tällä kerralla vihreää ja hienoa ruskeaa villakangasta sekä silkkilankaa samoissa väreissä. Näistä syntyy myöhemmin huppu. 

(Alakuvissa näkyvä vihreä kankaani on muuten ihan samaa tavaraa kuin ylhäällä oikealla punaisen ja oranssin kanssa poseeraava pakka, se vaan ei suostu näyttämään todellista minäänsä kameralle. Sen oikea sävy on jotain noiden kahden väliltä, vihreämpi kuin alakuvissa mutta aavistuksen sinertävämpi kuin yllä. Tai riippuu tietysti siitäkin miten teidän tietokoneenne näyttö sen haluaa näyttää. Riittääkö jos vakuutan että se on sävyltään ihana?)

Tippetin kojun lähistöltä löytyikin sitten sopivasti ne kaikki muut ihanimmat kojut.

Heti naapurissa oli Nanan ja kumppaneiden teltta josta tällä mukaan tarttui neulakintaat sekä aivan j.ä.r.j.e.t.t.ö.m.ä.n upea lautanauhavyö. Uusi vyö ei ole tuossa pönötyskuvassa päällä mutta uusi alusmekkoni ja uudistettu päällysmekkoni näkyvät kuitenkin. Miehelle en ole ehtinyt vielä ommella yhtään mitään uutta, tokihan sitä nyt omistaan pitää aloittaa!

 

Miten noin upea voi ollakaan, tuo vyöni nimittäin! Näiden tekijän nimi ehti jo innostuksen keskellä unohtua vaikka hän olikin niin ihana että tuli vielä takaisin kun oli ehtinyt lähteä sillä aikaa kun kävimme automaatilla. Saa ilmoittautua!!

Kintaista muuten huomaa että ne pääsivät heti tiukkaan sisäänajoon. Tuntia ennen markkinoiden loppumista alkoi tolkuton kaatosade joka toi mukavasti lisähaastetta auton pakkaamiseen ja teltan purkuun. Jäimme Tippetin kojulle auttelemaan (mielellämme!) ja kintaat saivat mukavan alun huopumiselle.

Vielä tämä sokeri tähän pohjalle. Löysimme nimittäin keskiaikakenkiä myyvän suutarin, ihan kotimaisen sellaisen, jolla on vielä verkkokauppakin! Sieltä saa tilattua itselleen ihan oman jalan mittojen mukaan varsin hienot, pätevät ja autenttisen tuntuiset keskiaikakengät. Ja tilataan muuten meidänkin perheeseen kaksin kappalein, heti kun rahatilanne sen sallii. Vaatii nimittäin kukkaro taas jonkunlaisen toipumisperiodin toipuakseen näistä(kin) markkinoista (ja auton huollosta, grrrr..).

Nyt tuli kyllä niin monta nettikauppasuositusta että melkein voisi luulla tätä maksetuksi mainokseksi tai muun sortin blogiyhteistyöksi mutta voin vakuuttaa että niin ei ole! Esittelen näitä ihan puhtaasti siksi että olen niin i.n.n.o.i.s.s.a.n.i!! Eihän minun edes alunperin pitänyt kirjoittaa mitään ostopropagandaa vaan siitä miten ihmeellistä oli päästä mukaan siihen tunnelmaan ja vähän niinkuin varovasti sisään porukkaan. Juttelimme upeiden käsityöläisten kanssa niitä näitä samalla kun vuorottelimme teltankeppinä ettei kaatosade romauta kojun kattoa. Lähtiessämme ohi ajaneet kauppiaat heiluttivat meille autojensa ikkunoista. Ihmeellinen yhteenkuuluvuuden tunne ja se että vihdoin pääsi vähäsen mukaan siihen mitä ollaan kaivattu, samanhenkisten ihmisten joukkoon. Kävelimme autolle varpaat märkinä mutta mieli lämpimänä.