Kirppislöytöjä

Hankkiuduin tuossa taannoin eroon noin kuudesta kassillisesta vauvanvaatteita joita ei tulla enää käyttämään. Ne menivät ystävälleni joka katsoo sieltä ne mitä omilleen haluaa ja loput menevät Venäjälle lähteviin "äitiyspakkauksiin". Tuli siis triplasti hyvä mieli kun sain omiin kaappeihin tilaa, ystävälle hyötyä ja vielä hyväntekeväisyyttäkin tehtyä siinä samalla. Jee! Ja koska vauvanvaaterepertuaariin näin siunaantui tilaa, on ollut lupa hamstrata muutamia oikein erikoisen ihania pikkukuteita kun vastaan on (enimmäkseen) kirppareilla tullut.

Miksi en koskaan löydä mitään kivoja aikuisten vaatteita tollasissa väreissä??

Ja on tässä myös vähän koira haudattuna. Teen samaa mitä eka kierroksellakin. Silloin hamstrasin puklurättejä ja kestovaippoja, tällä kertaa ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja. Silloin olin (varmaankin useimpien ensikertalaisten lailla) kauhuissani koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä on tulossa eikä hajuakaan siitä miten pikkuvauvan kanssa ollaan, ja yritin helpottaa pelkoani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman shoppailemalla sille tarvikkeita. Olin vakuuttunut, että mitä paremmin olen varustepuolella varautunut, sitä helpompaa minun on olla sille ihan mukiinmenevä äiti. (Paitsi ettei mukiinmenevä riittänyt minulle, minun piti olla täydellinen. Ainakin kaksi vuotta siihen meni ennen kuin aloin pikkuhiljaa hyväksyä että olen ihan tavallinen mutta siitä huolimatta omalle likalle maailman paras.)

Ihan vaan muutamia juttuja olen hamstrannut...

Tällä kertaa pelon aiheet ovat erilaiset mutta eivät yhtään sen vähäisemmät.

Mitä jos en muistakaan miten pikkuvauvan kanssa ollaan? Mitä jos isosisko kilahtaa mustasukkaisuuteen? Mitä jos minä kilahdan väsymykseen ja imetykseen ja vaipparalliin? Mitä jos rakkautta ei riitäkään niille molemmille? Tällä kertaa tiedän mitä on tulossa ja millaista pikkuvauvan kanssa on (ja tiedän mitä pelätä), mutta toisaalta en tiedä yhtään mitään siitä mitä on tulossa. Ei minulla ole hajuakaan siitä miten kahden pienen kanssa selviää hengissä kun yhdenkin kanssa välillä palaa pinna.

Oikeesti retro leijonahaalari löytyi äidin kätköistä, maailman söpöin puuvillaneulehaalari 2 eurolla kirpparilta!

Nomutta. Shoppailemalla ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja ja hypistelemällä suloisia pikkuvaatteita olen onnistunut helpottamaan ahdistustani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman. Sen lisäksi että se huutaa ja syö ja kakkaa hyvin paljon, se tulee todennäköisesti olemaan myös hyvin söpö kärpässienipotkuhousuissa ja meille kaikille tosi rakas. Itse asiassa luulen että on hyvin epätodennäköistä että niin ei kävisi.

Okei, tunnustan, noi siniset on kyllä ihan kaupasta. Mut ne on isosiskon valitsemat!

 

Kirppikseltä voi näköjään löytää potkuhousujen ja kivojen kuosien lisäksi myös mielenrauhaa.