tiistai 21. elokuuta 2012

Toipilaan kanssa metsässä

Meidän koira oli viikonlopun Hämeenlinnan reissun ajan hoidossa. Kotimatkalla hoitaja soitti että koira on kipeä, päässä heittää, koira kimpoilee ympäri asuntoa ja törmäilee huonekaluihin eikä meinaa pysyä jaloillaan. Horror tilanne kenelle tahansa, jonkun eläin hoidossa ja kaikki ei menekään mukavasti.

Meillä oli vielä tunnin verran kotimatkaa jäljellä mutta soitin jo ennakoivasti päivystävälle eläinlääkärille ja kerroin tilanteen. No tämä sattui olemaan juuri sellainen usean kunnan päivystävä lehmälääkäri joista aina välillä kuulee. 
"Joo en kyllä pelkän koiran takia ala sinne asti ajamaan. Kuulostaa alkavalta epilepsialta, antakaa sille 10 mg diapamia jos on."

Sanoin että soitan uudestaan kun olen koiran luona. Että jos vaikka tuodaan se itse sinne missä tämä tohtori sattuu silloin olemaan. Onneksi hoitajalla sattui diapamia olemaan varastossa joten kun pääsimme koiran luo se oli jo huomattavasti pirteämpi ja enää vähän horjahteli. Soitin vielä uudestaan lääkärille joka käski seuraamaan tilannetta ja antamaan diapamia kolme kertaa päivässä muutamana päivänä. Sanoin ettei ole enempää diapamia. Tämä sanoi että sitten ei voi minkään. Ja suurinpiirtein katkaisi puhelun kesken lauseeni. Sanoi kyllä että voin vielä soittaa jos otus menee huonompaan kuntoon. Sentään.

//

Our dog became sick last saturday night and I had to call the vet. Since it was weekend my call went to an on call-doctor of a larger area. It was such a nightmare, our poor dog was dizzy on his head, running against furniture and all confused. Barely could stand on his feet. The doctor said that he won't drive that far only because of a dog and told us to give him a diapam. Luckily the dog started to feel better and yesterday he was back being himself again.


Onneksi koira piristyi ja oli eilen taas jo oma itsensä, joten illansuussa lähdimme koko perhe pienelle metsäkävelylle.  //  Last night we went for a little walk in the nearby forest.


Mies ja miehen koira. En tiedä mitä sitten jos sen lehmätohtorin epilepsiaepäily osui oikeaan. Täytyy vaan toivoa että tämä oli vaan joku satunnainen häiriö, jos sillä vaikka, vanhalla koiralla, tuli hoidossa olemisesta liian kova ressi.  //  My poor husband, he really loves that dog (I do too, of course!). Lets just hope this was only something momentary and the dog is not seriously ill.


Rinsessa ei draamasta ollut moksiskaan ja nautti metsäulkoilusta taas täysin siemauksin!   //  Well, our little girl was enjoying the family walk!


"Keppi ottaa tämä tää!"   //   She just had to pick up every stick and pine cone she saw.


Mukkisii ja valimii. Valimit eli vadelmat ei ehtineet kuvaan kun ne olivat nanosekunnissa suussa.   //   Wild berries are the real treasures in our forest!


Joo, on siellä pulu.    //   Yes, there is a pigeon in there.


Pieni vuorikiipeilijä, missään tapauksessa ei saa auttaa! Varovasti koitin hupun reunasta pitää kiinni niin heti tuli sanomista... ...ITE!    //   The little mountain climber! What ever you do, don't try to help! I was immediately banished when I tried to hold her on the hood.




2 kommenttia:

  1. Sun kuvat on niiiin kauniita!

    Koiralle vointeja, toivottavasti se toipuu ennalleen.

    VastaaPoista
  2. Kiiiitos! <3
    Kyllä tuo jo näyttää ihan hyvältä. Toivotaan ettei toistu...

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!