Lapsesta, vaipoista ja periaatteista

Nyt seuraa postaus vaipoista, joten jos ei yhtään kiinnosta niin älä ihmeessä jatka lukemista.

Jos jatkoit, kiitos siitä!

Meillä kestovaippaillaan. Tai siis lapsi kestovaippailee, isi vaihtaa vaippoja vihellellen ja äiti pesee ne vaipat (ja vaihtaa sillon kun isi ei ole kotona, periaatteessa). Ollaan oltu ns. henkeen ja vereen -kestoilijoita, ylpeilin sillä että lapsella ei synnärin jälkeen ole kertavaippaa päällä ollut (paitsi kerran kun oltiin naapurissa leikkimässä ja tuli kakka eikä oltu otettu yhtään vaippaa mukaan kun ei pitänyt mennä muuta kun kävelylle seliseli.) ja hurahdin täysin ihanien ja värikkäiden kestovaippojen maailmaan.

Lapsen kasvaessa olen ottanut rennomman suhtautumisen vähän kaikkeen. Lapsi on saanut jopa herrajumala purkkiruokaa toisinaan, ihan kotonakin! (Ja ihan laiskuussyistä.) Ja kun lähdimme lapsen elämän ensimmäistä kertaa telttailemaan ei tarvinnut montaa kertaa miettiä minkälaisella vaippa-arsenaalilla lähdetään matkaan. Vähän kyllä pelkäsin miten meidän herkkäpeppu reagoi.

(Selostus herkkäpepun peppudilemmasta täällä, tilanteen päivitystä tämän postauksen kommenttiboksissa. Tiivistettynä se menee jotenkin näin: koko lapsen elämä on ollut hirvittävää vaippaihottumataistelua joka pahimmillaan on vaatinut antibioottikuurin. Olen tulkinnut ihottuman johtuvan ruuasta.)

No, hyvinhän se reagoi kertiksiin. Eli peppunahka näytti paremmalta kuin ikinä. Joten kun uutta ihottumaa pukkasi ja kertsipaketti varastossa nökötti, päätettiin kokeilla mitä vaikutusta kertsien käytöllä olisi ihottuman paranemiseen. Sen kokeilun lopputulema on tämä: tällä hetkellä neiti nukkuu yö- ja päiväunet kertsivaipassa, muuten käytetään kestoja. Paitsi jos mennään jonnekin että pitää esim. pidempään istua autossa, silloin laitetaan kertsi. Tätä on nyt about viikon verran pelattu ja kuulkaa pyllynahka kiittää!

Voihan huokaus. Alunperin motiivit kestovaippojen käytölle oli nämä (tärkeysjärjestyksessä tärkeimmästä alkaen.): 1. Lapsen hyvinvointi. Ei hiostavaa muovivaippaa eikä haihtuvia myrkkykemikaaleja iholle. 2. Raha. Kun kestot on kerran ostettu/ommeltu, ei tarvitse jatkuvasti investoida vaippapaketteihin. 3. Luonto. Se roskanmäärä mikä vaipoista tulee on aivan järjetön. 

Eli sen lisäksi että tykkään kestoista käytössä ja niiden väreistä ja ompelustakin ihan älyttömästi, ne ovat olleet todellinen hyvän omantunnon elämäntaparatkaisu. Mutta nyt se hyvä omatunto on keikahtanut ihan päälaelleen. En nimittäin voi olla ajattelematta, että jos emme koskaan olisi kestoilemaan ryhtyneet, olisiko vaippaihottumaongelmia tullut. Olisiko lapsi säästynyt hirveältä kirvelyltä joka sai hänet huutamaan tuskasta pyllyä pestessä, ja venkoilemaan syöttötuolissa kun ei kivulta pysty istumaan? Olisiko vältytty traumatisoivilta allergiaverikokeilta? Olisiko voitu syöttää ihan tavallista ruokaa älyttömän tiukan dieetin sijaan? Miksi ei mieleeni voinut aikaisemmin juolahtaa että kammoamani kertsivaipat voisivatkin olla ratkaisu? Olen ennemminkin ajatellut, että vaippaihottumaa on kestoilusta huolimatta, ja että ongelma olisi kertseillä vielä pahempi. Enkä olisi ikinä voinut kuvitellakaan kirjoittavani edes puolittaista negatiivista sanaa kestoilusta, en edes anteeksipyytävään sävyyn.

Äidin jossittelulle ja huonolle omalletunnolle ei näy loppua ja olo on ristiriitainen.

Kuvassa kotikestoilukombo jolla pissan tulon yleensä huomaa nopeasti ja ehtii kipin kapin vaihtamaan kuivaa ylle.

Tietystikään menneelle ei voi mitään ja merkitystä on sillä mitä nyt ja tulevaisuudessa tapahtuu. Toistaiseksi mennään siis aiemmin kuvailemallani osakestoilulla ja jatketaan ruokavalionlaajennuskokeiluja ja siedätystä. Mutta pitkin hampain ja ne pitkät hampaat irvessä minä niitä kertakäyttöisiä lapselle laitan vaikka järkeni sanoo että se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Kalliita ovat mokomat. Ja kolmesta vaipasta on vessan roskis täynnä. Ja vähänkään pidempään ollut pissavaippa haisee kuvottavalle. Siis paljon kamalammalle kuin mikään kesto ikinä! Mutta yksi asia on kyllä pakko myöntää: salaa mielessäni kiitän lasta joka kerta kun hän onnistuu ajoittamaan kakan kertsivaippaan.

Onneksi löysin kotimaiset ja edes vähän ympäristöystävällisemmät (jos nyt kertsivaipoista voi tuota sanaa edes käyttää) sekä suhteellisen kemikaalittomat Muumi-vaipat että on edes vähän parempi omatunto tästä ratkaisusta.