Don't worry, there's an english short version at the end of this post!
//
Joku ehkä sattuu muistamaan kuinka marmatin vähän aikaa sitten siitä kun en osaa pukeutua niinkuin haluaisin. Joskus kuitenkin käy niin ihmeellisesti että kotoa lähtiessäni huomaan olevani tyytyväinen asukokonaisuuteen ja toisinaan, jos on aikaa, pyydän miestä nappaamaan kuvan. Kun ottaa lapsen kuvaan mukaan saa kätevästi naamioitua sen että mukamas haluaisi itsensä ikuistaa. Koska mukavia äiti-tytär-otoksiahan ei koskaan voi olla liikaa.
Ei vaan mennyt ihan putkeen meidän photoshoot...
Nyt seuraa muotiblogeista tuttu pakollinen asukuvanarraatio (koska viimeisen päälle huippumuotiahan nämä meidän rytkyt ehdottomasti on!): Eilen
minulla oli päällä kirpparilta vastikään löytynyt tunikan(?) tapainen, sen
alla Indiskasta muutama vuosi sitten hankittu trikoopaita ja kaverin
vanhat farkkuleggarit. Karvavuoriset tennarit on hommattu vuosia vuosia
sitten opiskeluaikoina ehkäpä Andiamosta ja kassi on Hämeenlinnan
keskiaikamarkkinoilta parin vuoden takaa, merkiltään Olde. Mätsäävät
aika kivasti yhteen noin niinkuin kokonaisuutena, mun mielestä.
Yllä onkin aika näpsästi kiteytettynä mun vaatefilosofiani. Kirppislöytöjä ja omia vanhoja yhdistettynä täysin mielivaltaisesti, jos joskus joku kokonaisuus onnistuu se on puhtaasti tuurista kiinni. Mistään trendeistä en ymmärrä yhtään mitään ja mun mielestä vaatteen ostolle on aika kevyt motiivi se että joku jossain lehdessä sanoi että se on tän kauden juttu. Ostan jos tuntuu omalta.
Lapsella on kirpparilta löydetyt lilat sammarit ja valkoinen trikoopaita,
facebookin lastenkirppiksen kautta hankitut Name itin ihanat pinkit
tennarit ja miehen emp:ltä
tilaama Amon Amarth-huppari joka näyttää kyllä vähän siltä että se on kohta pieni, tosin johan se on melkein vuoden ollutkin käytössä. Päässä sillä on minun ihan uutena kaupasta
(!), olisko ollut Kappahallista ostamani Hello kitty(!!)-pipo joka ei
edes ollut tarjouksessa (Minut tuntevilla on lupa pyöritellä silmiä tai
vaihtoehtoisesti pudistella päätä, ei molempia!)! Musta huppari ja pipo on muuten tytön ihan ykkössuosikit ja pitäisi laittaa päälle aina kun mennään ulos. Lapsen kokonaisuus mätsää aika kivasti tuohon mun kokonaisuuteen, mun mielestä.
Vielä vähän lastenvaatefilosofiaa: Nuo kaksi mustaa on ehkä melkein ainoat meidän itse kaupasta uutena hankkimat vaatteet, suurin osa on kaverien tai sukulaisten lasten vanhoja. Ja kirpparilta hankittuja. Niinä harvinaisina hetkinä kun pussin pohjalta löytyy ylimääräistä rahaa, tykkään rentoutua kirppareilla shoppaillen. Lapselle onkin vaatteita varastossa varmasti ainakin vuodeksi eteenpäin! Vaatteita en osta merkin perusteella vaan mukavan ja hyvän oloista tarpeeseen tai sitten ihan vaan ulkonäön vuoksi.
Nämä oli muuten siitä harvinaiset kuvat että en kaksoisleuka- ym-kammoisuuksissani samantien deletoinut niitä ne nähtyäni, vaan jopa olin niihin tarpeeksi tyytyväinen julkaistakseni ne. Itse asiassa blogissa on viime aikoina vilkkunut minun oma naama ihan hämmentävän paljon. Liekö merkki itsetunnon tervehtymisestä vai mistä, tai ehkä siitä mistä jo tuossa pukeutumismarmatuspostauksessanikin jo mainitsin: Äitiys ja ikä antaa backuppia.
Ps. Pötköttelin viimeyönä tunnin verran pihalla aurinkotuolissa lampaantaljan ja villavällyjen välissä tähystämässä tähdenlentoja. Saldo: kahdeksan satelliittia, yksitoista tähdenlentoa, ainakin parikymmentä pudonnutta omenaa joista osa naapurin puusta, ja yksi hyvin kylmä nenä. En muista koska viimeksi olisin ollut yhtä zen.
//
As promised, here a short version in english. Yesterday I was suprisingly happy with my outfit, so I asked my husband to take a picture of me and the girl. Our photoshoot did not go quite as planned, though. Kinda nice pictures anyway.
In our clothes is pretty much summarized my clothing-filosophy: a lot of old stuff, something new on rare occasions. If I buy something I usually do it on a flee market. I have no clue of fashion and I think it's a poor reason to buy anything only because someone says it's trendy. If I buy something I buy it because it feels like mine.
Ps. I saw eleven shooting stars last night, it was a good one-hour meditation session.
Very sweet, lovely memories to keep.
VastaaPoistaThanks Nadege! It can be considered a sport, running after a toddler.. =)
VastaaPoistaKivoja kuvia ja vaatteita. Minä aloin ihastella hiuksiasi. Nimimerkillä kauan rastoista haaveillut, mutta ei vieläkään rohjennut :) Tuo olkalaukku on tosi kiva.
VastaaPoistaSun tukka on ihana! Me täällä Majassa ollaan aika alkutaipaleella rastahommissa esikoisen kanssa ja hyviä vinkkejä saa antaa ;-)
VastaaPoistaTiina, kiitos! Kannattaa uskaltaa, hiukset on uusiutuva luonnonvara! =)
VastaaPoistaMarjaana, kiitos, miäkin tykkään. =) Mun rastanhoitovinkit on varmaan semmosia että voin vinkata mitä ei kannata tehdä. Pesen näitä erittäin hienolla suomalaisella siten että sekotan samppoota veteen ja sitten sitä valelen tukkaan, se on kyllä hyvä vinkki jonka sain kampaajalta, helpottaa samppoon levittämistä huomattavasti. =)
Sitten sain myös ohjeeksi pyöritellä pötkylöitä mehiläisvahalla joka(!) ilta, siis vahan kanssa käydä joka pötkö läpi niin ne pysyisi tiiviinä. Varsinkin sillon alussa olis ollut tärkeetä....... mutta kun siihen menee TUNTI arvokasta aikaa ja sattuu käsiin ja inhoan sitä vahaa kun se lopputulos on niin... ...vahaisa! Joten nyt nämä ei meinaa pysyä kasassa ollenkaan ja on täynnä semmoisia lenksuja mitä ei kyllä enää saa suoraksi. Olen torstaina menossa kampaajalle ja se kattoo mitä näille voi tehdä että sais vähän tiviimmäksi... ...ja varmaan antaa huutia kun olen ollut niin laiska pyörittelijä. Mutta joo, kannattaa siis pyöritellä varsinkin alussa niin ovat sitten nätimmät! =)
Miäkin pyhästi lupaan torstain jälkeen pyöritellä ahkerammin! =)