Salaisuuksia ja mustakeltaisia asioita

Juuri kun istuin tässä koneella vellomassa ärtymyksessäni, huomasin että Oi Mutsilaan oli tullut viimeinen paketti Ipanaisen Annin järjestämän Salainen blogiystävä-tempauksen tiimoilta. Molemmat ystävänhemmottelupaketithan on jo aikaa sitten lähetetty ja saatu, mutta vielä oli Anni lähettänyt meille ihanat pikku paketit.

Siispä pinkaisin samantien postilaatikolle katsomaan että josko minunkin pakettini olisi tullut. Ja olihan se! Eipä olisi paremmin voinut ajoitus osua kohdalleen!

Paketissa oli aivan ihana luomulaatuinen Raw Gaian huulirasva ja sitruunalakua. Lisäksi paketista paljastui kirje jossa Anni haastaa meidät tulevan talven ajan hemmottelemaan itseämme kuukausittain, vähän niinkuin blogiystävätempauksen kotiläksynä. Sopiihan se minulle! Kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin ja niinhän se on. (Tosin eiköhän tuo päde ihan jokaiseen perheenjäseneen. Jos yksi voi huonosti, se vaikuttaa kaikkiin.)

Tällä viikolla olen muutenkin pohtinut tuota oman ajan ottamista ja akkujen lataamista. Minulla on asiat varsin mallikkaasti. Käyn töissä, joten pääsen huilaamaan pois kotoa, mutta käyn töissä vain silloin tällöin ettei senkään pitäisi liikoja uuvuttaa. Meitä on kotona kaksi hoitamassa lasta joka vielä kaiken lisäksi nukkuu oikein hyvin, joten senkään puolesta ei ole valittamista. Minulla on kyllä ihan tarpeeksi omaa aikaa istua koneella ja bloggailla ja valokuvata tai halutessani mennä vaikka mihin jos vain saisin aikaiseksi.

Tämän viikon Scavenger Hunt-aiheista (näkyvät vasemmassa sivupalkissa) yksi on "Something Just for Me" ja se on aiheuttanut päänvaivaa. Siis kyllähän minulla omaa aikaa on mutta silti en osaa keksiä mitä tuohon kuvaan ottaisin. Koska olen viimeksi ostanut tai tehnyt jotain Just for Me? Empä muista että olisin aikoihin. Tai ehkä olenkin mutta olen nyt niin aallonpohjassa ettei muistu mieleen. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain!

Mutta toisaalta, mitä sitä liikoja huolestuman. Joskus sitä vaan ihmisellä on matalaliitokausia. Aloitin juuri työt melkein kahden vuoden kotona olon jälkeen, onko ihme jos vähän väsyttää?

//

Takaisin salaiseen blogiystävään!

Minä sain salaiselta ystävältäni ensimmäisessä paketissa suklaata ja inspiroivia puutarhalehtiä (se postaus on vielä vanhassa blogissa kuvattomana joten en turhaan viitsi laittaa linkkiä.). Toisessa paketissa oli lisää puutarhainspiraatiota, dippikastikemausteita sipsiaddiktille sekä iltateetä. Kiitos, Salainen Ystäväni! Nyt kiinnostaisi ihan mahdottomasti tietää, kuka olet!! (Vaikka on minulla epäilys...)

Minä lähetin salaiselle ystävälleni ensimmäisessä paketissa pussukan, chilisuklaata ja konjakki-tryffeli-kahvia. Pussukan ompelin kierrätysmateriaaleista: mustista miesten housuista sekä Marimekon kaivo-verhosta. Maalasin pussukkaan vielä kultavärillä kottaraisen...

Ensimmäisen paketin palaute oli niin häkellyttävää että tuli suorastaan paineita seuraavaa pakettia miettiessä. Päätin sitten kerätä keltaisesta ja mustasta pitävälle, pingviineihin hurahtaneelle graafisen alan sekatyöläiselle paketillisen keltamustia asioita: keltamustia lakuja (mm. samaa mitä postilaatikosta tupsahti tänään, hassua!), luonnoskirjan ja kynän tottakai sekä pingviiniavaimenperän. Kortin askartelin vanhan Navitrolla-kalenterin sivusta jota olen vuosikaudet säästellyt sopivaa käyttökohdetta odottaen. No nyt löytyi täydellinen!

Sopivaa mustakeltaista luonnoskirjaa ei löytynyt kaupasta joten tuunasin kirjan keltaisella kynsilakalla. Pingviinin ompelin taas kierrätysmateriaaleista, kangas on samaa Marimekon kaivo-verhoa kuin pussukan vuorissakin, räpylät ja nokka tekonahkaa vanhasta vyöstä. 

Joko arvasitte kuka salainen ystäväni oli?

Postaukset paketeista löytyvät täältä ja täältä.

Lisää tälläisiä tempauksia!!! Pakettien saaminen oli ihanaa ja omien pakettien suunnittelu, värkkääminen ja kokoaminen se vasta kivaa olikin! Arjen piristystä todellakin!

Kiitokset vielä Annille tempauksen organisoimisesta ja heinäkuun paketista! Tämän postauksen kirjoittamisen aikana jäin jo koukkuun huulirasvaan...