Kissanaamitti

Koska eilen siivosimme koko aamupäivän, ja koska sitten menin illaksi töihin, ja koska tänäänkin olin illan töissä, halusin kompensoida viettämällä lapsen kanssa askarteluaamupäivän. Selasimme askartelukirjaa josta lapsi valitsi suosikiksi naamittii eli pahvisen naamarin. Tehtiin kissa.  --  Since I've been at work the last couple of nights, I wanted to spend a nice arts and crafts morning with my daughter. We decided to make a cat mask.

Kissanaamari ei kyllä sitten pysynyt päässä niin pitkää aikaa että siitä olisi kunnon kuvan saanut. Lattialle lensi.  --  The mask wasn't very popular at first.

Naamari päässä oli kiva kuitenkin peilata.  --  But looking herself in the mirror was fun for a while.

Ompelin kissalle hännänkin mutta siihen mennessä kun häntä tuli valmiiksi lapsi oli löytänyt pensselit ja oli menossa maalaamaan...  --  I made a tail for the cat too, but by the time the tail was finished she had found some paint bruhses and wanted to go paintig.

Taisi tullakin apinan häntä...  --  I think I accidentally made a monkey tail instead of a cat tail...

No on maalaaminenkin kivaa!  --  Oh well, painting is fun too!

Ehkä siitä tulee isona nykytaiteilija?  --  Maybe she grows up to be a contemporary artist?

Upea äiti-tytär-yhteisproduktio.  --   This is a fancy mother-daughter co-production.

Maalaamisen jälkeen lounaaksi oli broileripihviä ja räkä(nenä)leipää joka oli niin hyvää että naamitti sai yllättäen uuden mahdollisuuden. Illalla, kun olin töissä, oli kissavermeet olleet kuulemma päällä koko ajan.  --  After paintig I made some bread with melted cheese on it an it was so good that the cat mask suprisingly had a second change. I was told the cat outfit was very popular later when I was at work.

Suom. huom. Räkänenäleipää eli räkäleipää saadaan kun laitetaan juustovoileipä mikroon. Mitä oikein kuvittelitte!

Ps. Huomasitteko uuden watermarkin kuvien päällä. Luin tarinan lapsesta jonka kuva oli varastettu äidin blogista tms. ja painettu t-paitaan. Joten tästä eteen päin lapsen naaman päällä on kuvissa water mark. Kuvan reunasta sen voi cropata pois. Nyt kokeilin tuollaista kiemuraista fonttia mutta voi olla että kyllästyn siihen aika pian. Mitä sanotte? Ärsyttääkö? Meneekö kuvat pilalle? Minusta vähän menee mutta ei voi mitään. Lapsen etu menee taiteellisten intressien edelle.

Did you notice the new water mark? I heard about the boy who's face ended up in someones t-shirt and decided that it's time to start properly watermarking the images of my girl. What do you think? Too curly?

Pps. Sorry about the absense of english version at the last two posts. Apparently I was too tired to even remember I've promised to be bilingual. The first one was about my girl being sick and not sleeping. The second one was about diapers, more specificly about my disposable versus washable diapers-dilemma.

Lapsesta, vaipoista ja periaatteista

Nyt seuraa postaus vaipoista, joten jos ei yhtään kiinnosta niin älä ihmeessä jatka lukemista.

Jos jatkoit, kiitos siitä!

Meillä kestovaippaillaan. Tai siis lapsi kestovaippailee, isi vaihtaa vaippoja vihellellen ja äiti pesee ne vaipat (ja vaihtaa sillon kun isi ei ole kotona, periaatteessa). Ollaan oltu ns. henkeen ja vereen -kestoilijoita, ylpeilin sillä että lapsella ei synnärin jälkeen ole kertavaippaa päällä ollut (paitsi kerran kun oltiin naapurissa leikkimässä ja tuli kakka eikä oltu otettu yhtään vaippaa mukaan kun ei pitänyt mennä muuta kun kävelylle seliseli.) ja hurahdin täysin ihanien ja värikkäiden kestovaippojen maailmaan.

Lapsen kasvaessa olen ottanut rennomman suhtautumisen vähän kaikkeen. Lapsi on saanut jopa herrajumala purkkiruokaa toisinaan, ihan kotonakin! (Ja ihan laiskuussyistä.) Ja kun lähdimme lapsen elämän ensimmäistä kertaa telttailemaan ei tarvinnut montaa kertaa miettiä minkälaisella vaippa-arsenaalilla lähdetään matkaan. Vähän kyllä pelkäsin miten meidän herkkäpeppu reagoi.

(Selostus herkkäpepun peppudilemmasta täällä, tilanteen päivitystä tämän postauksen kommenttiboksissa. Tiivistettynä se menee jotenkin näin: koko lapsen elämä on ollut hirvittävää vaippaihottumataistelua joka pahimmillaan on vaatinut antibioottikuurin. Olen tulkinnut ihottuman johtuvan ruuasta.)

No, hyvinhän se reagoi kertiksiin. Eli peppunahka näytti paremmalta kuin ikinä. Joten kun uutta ihottumaa pukkasi ja kertsipaketti varastossa nökötti, päätettiin kokeilla mitä vaikutusta kertsien käytöllä olisi ihottuman paranemiseen. Sen kokeilun lopputulema on tämä: tällä hetkellä neiti nukkuu yö- ja päiväunet kertsivaipassa, muuten käytetään kestoja. Paitsi jos mennään jonnekin että pitää esim. pidempään istua autossa, silloin laitetaan kertsi. Tätä on nyt about viikon verran pelattu ja kuulkaa pyllynahka kiittää!

Voihan huokaus. Alunperin motiivit kestovaippojen käytölle oli nämä (tärkeysjärjestyksessä tärkeimmästä alkaen.): 1. Lapsen hyvinvointi. Ei hiostavaa muovivaippaa eikä haihtuvia myrkkykemikaaleja iholle. 2. Raha. Kun kestot on kerran ostettu/ommeltu, ei tarvitse jatkuvasti investoida vaippapaketteihin. 3. Luonto. Se roskanmäärä mikä vaipoista tulee on aivan järjetön. 

Eli sen lisäksi että tykkään kestoista käytössä ja niiden väreistä ja ompelustakin ihan älyttömästi, ne ovat olleet todellinen hyvän omantunnon elämäntaparatkaisu. Mutta nyt se hyvä omatunto on keikahtanut ihan päälaelleen. En nimittäin voi olla ajattelematta, että jos emme koskaan olisi kestoilemaan ryhtyneet, olisiko vaippaihottumaongelmia tullut. Olisiko lapsi säästynyt hirveältä kirvelyltä joka sai hänet huutamaan tuskasta pyllyä pestessä, ja venkoilemaan syöttötuolissa kun ei kivulta pysty istumaan? Olisiko vältytty traumatisoivilta allergiaverikokeilta? Olisiko voitu syöttää ihan tavallista ruokaa älyttömän tiukan dieetin sijaan? Miksi ei mieleeni voinut aikaisemmin juolahtaa että kammoamani kertsivaipat voisivatkin olla ratkaisu? Olen ennemminkin ajatellut, että vaippaihottumaa on kestoilusta huolimatta, ja että ongelma olisi kertseillä vielä pahempi. Enkä olisi ikinä voinut kuvitellakaan kirjoittavani edes puolittaista negatiivista sanaa kestoilusta, en edes anteeksipyytävään sävyyn.

Äidin jossittelulle ja huonolle omalletunnolle ei näy loppua ja olo on ristiriitainen.

Kuvassa kotikestoilukombo jolla pissan tulon yleensä huomaa nopeasti ja ehtii kipin kapin vaihtamaan kuivaa ylle.

Tietystikään menneelle ei voi mitään ja merkitystä on sillä mitä nyt ja tulevaisuudessa tapahtuu. Toistaiseksi mennään siis aiemmin kuvailemallani osakestoilulla ja jatketaan ruokavalionlaajennuskokeiluja ja siedätystä. Mutta pitkin hampain ja ne pitkät hampaat irvessä minä niitä kertakäyttöisiä lapselle laitan vaikka järkeni sanoo että se on lapsen parhaaksi kuitenkin. Kalliita ovat mokomat. Ja kolmesta vaipasta on vessan roskis täynnä. Ja vähänkään pidempään ollut pissavaippa haisee kuvottavalle. Siis paljon kamalammalle kuin mikään kesto ikinä! Mutta yksi asia on kyllä pakko myöntää: salaa mielessäni kiitän lasta joka kerta kun hän onnistuu ajoittamaan kakan kertsivaippaan.

Onneksi löysin kotimaiset ja edes vähän ympäristöystävällisemmät (jos nyt kertsivaipoista voi tuota sanaa edes käyttää) sekä suhteellisen kemikaalittomat Muumi-vaipat että on edes vähän parempi omatunto tästä ratkaisusta.

Maja

Lisää näitä luonnoksia ajalta ennen Canonia. Maja sohvapöydässä -kuinka riemastuttavaa!!

Äitinä oleminen ei aina ole pelkästään helppoa ja kivaa, mutta sitten tulee näitä hetkiä. 

Mitä elämä oli ennen tätä?

//

Sitten vähän ajankohtaisiakin aiheita. Ipanalla on räkätauti ja yskä. Eilen tuli vielä kulmahammas, joten ei nukuttu. Olin ihan rikki, päiväunille yrittäminen päättyi siihen että itkimme molemmat ja luovutimme. Tänään ollaan kylvetty pitkään, juotu kuumaa mehua kainalossa ja luettu paljon viltin alla. Nyt hän nukkuu. Yskii, mutta nukkuu. Huoh.

Ja jotain iloisempaa. Tämä blogi on melkoisen nuori tapaus, mutta syntyi vanhan blogin jälkeläisenä ennalta-arvaamattoman halvauksen murhattua vanhan blogin. Tänään on kulunut päivälleen vuosi siitä kun kirjoitin ensimmäisen, inspiraatiota uhkuvan postaukseni Kotipesään. Olin aikanaan ajatellut, että sitten kun Kotipesä täyttää vuoden, järjestän kyllä arvonnan, meni syteen tai saveen. Ompelen jotain kivaa -ehkä pussukan- ja arvon sen. Suurin pelkoni on että kukaan ei osallistu. Nöyryytys.

Että miten olisi? Ompelisinko jotain ja arpoisin sen teille, vaikkapa bloggaaja-identiteettini Magdaleenan 1-vuotissynttäreiden johdosta? Osallistuisitteko?

High speed bees

Another week gone by and its monday again. I decided to follow Rosie's lead and try to take a photo of a flying bee. It seems I'm not fast or patient enough to wait for the perfect opportunity, the bees are just too fast for me. So here's some bees -not flying.  --  Taas on maanantai! Yritin seurata Rosien esimerkkiä ja ottaa kuvia lentävistä mehiläisistä mutta ei se niin vain onnistunutkaan. En vaan ehdi mukaan pörriäisten vauhtiin. Joten tässäpä teille istuvia mehiläisiä.

I think, with a bit of imagination and good will, this one can be seen as a high speed nature shot. If you look close enough you can see the high speed movement of the bees leg. Right?  --  Onhan tässä kuvassa vähän liikettä, kun oikein tarkkaan katsoo, huomaa miten se ravistelee takajalkaa.

This one is having a lunch brake.  --  Tällä kaverilla on lounastauko.

This is my favourite. I shall call it The but hair of a bee.  --  Tämä on suosikkini, sen nimi olkoon Mehiläisen pyllykarva. (Oikeasti perskarva mutta olen liian kaino kirjoittaakseni sitä tähän ihan noin vain.)

//

These pics are off course taken with my new Canon EOS 1100D. (!!!!!!!)

Linking up with ColorMe Weekly #35 - High speed nature shooting

Dogs and green stuff

Looks like all my scavenger items are green this week! Let's say I did that on purpose to celebrate the last bits of summer!  --  Kuvasin näköjään pelkästään vihreitä kuvia tämän sunnuntain scavenger hunt-haasteeseen. Sovitaan vaikka että tein sen tarkoituksella, kesän viime metrien kunniaksi!

1. School

I'm on photography home school. Well, I don't have a teacher and I'm too exited to even read the manual, but I'm trying to learn by experience. And LOOK, orbs!!!  --  Olen valokuvauskotikoulussa. No en ole oikeasti, eihän minulla ole opettajaa enkä malta edes ohjekirjaa katsoa. Mutta hei katsokaa, valopalloja!

(If you are here only for the scav hunt, you don't know yet that I've got a new SLR camera that I got from my husband. I couldn't be happier! If you are intrested, you can see some camera trainig shots here and here.)

2. Rule of Thirds

This one was going to be "side profile", but figured it works better here. I had to google up the rule of thirds, for I had no idea what it means. But here it is:  --  Tästä piti tulla sivuprofiilikuva mutta se toimiikin paremmin tässä. Piti googlata tämä rule of thirds koska en tajunnut yhtään mitä se tarkoittaa. Mutta siis tätä:

If you divide the image in three parts both diagonally and vertically, the focal point and all the other important stuff should be on the lines or on their cross points. That should make the image more powerful. Cool!  --  Kun kuvan jakaa pysty- ja vaakasuunnassa kolmeen osaan, kaiken tärkeän pitäisi olla viivoilla tai niiden risteyskohdissa. Ja sitten kuva näyttää heti paljon vaikuttavammalta!

3. Side Profile

Here's the "side profile" then. The darling hound is back on his feet again. Notice the cunning use of the rule of thirds!  --  Tästä tuli sitten se sivuprofiilikuva. Koiruus on onneksi taas kunnossa. Huomatkaa rule of thirdsin ovela käyttö!

4. Small

A wee flower! I really really want a macro lens but it seems that they cost more than my camera. Have to do some saving first! And allso coul'd be a good idea to learn how to use the basic settings first. --  No onhan tämä hyvin pieni kukkanen! Haluaisin kyllä makro-objektiivin, mutta pikainen googlaus osoitti että ne maksaa enemmän kuin kamerani.. Täytyy vissiin aloittaa säästäminen! Hyvä idea voisi myös olla, että opettelisi ensin käyttämään tätä kameraa...

5. Motion

Last and most definitely least. Tried to make the old man move but he wasn't too exited about it as you can see. And I think I left the camera on macro settings or something.  --  Sitten vielä viimeisin ja todellakin tällä kertaa vähäisin. Yritin saada vanhan ukon liikkumaan mutta hän ei oikein innostunut ajatuksesta. Ja taisin unohtaa kamerankin makroasetuksille tai jotain.. 

Linking up with Scavenger Hunt Sunday 

Sävy sävyyn

Vieterikeinunkunnostusprojekti etenee. --  The spring swing repair project is proceeding.

Se on pohjamaali!!

Haalarin värille ei ole tekosyytä.  --  The pink paint is primer!! There's no excuse for the color of the overalls.

Poseeraappas nyt nätisti siinä keinun edessä ja hymyile, niin saadaan hauska kuva blogiin siitä miten keinu ja haalari on ihan saman väriset. (Luonnossa ne on oikeasti ihan saman väriset. Tota maalia tarttui tohon olkapäähän eikä se erotu siitä. )   --  Smile for the camera, darling! Mommy needs to take a fun photo for the blog of your matchy matchy colors!

Muinaistulilla

Käytiin katsastamassa muinaistulet Katariinanpuistossa.  --  We went to check out the ancient fire happening at our sea side park.

Tulien syttymistä odotellessa laitettiin piknik nurmikolle.  --  We had a little picnic while waiting for the fires to start.

Oli kuulkaa muuten herkkua!  --  It was really tasty, I must say!

Muinaistulia poltetaan itämeren rannoilla elokuun viimeisenä lauantaina.   --   The ancient fires are burned at the coastline of the baltic sea on the last saturday of august.

Opettelen käyttämään kameraani. Kai se olisi kannettava käyttöopasta mukana että osaisi säätää valotukset sun muut härvelit tilanteeseen sopiviksi. Toistaiseksi mennään automaattikuvauksella ja mutulla.  --  I'm learning to use my camera. Maybe I should carry the manual with me, so I could read up the perfect settings for every situation. Right now I'm going with the fully automatic most of the time.

Kovin myöhään ei voitu tulia ihastella kun väsynein retkeläinen piti saada nukkumaan. On se vaan elämyksellistä lapselle tälläinenkin pieni "yö"seikkailu!  --  We couldn't stay very long, we had to get the little one to bed. But it was such an experience for her, a "night time" adventure!

Yön ninja

Luonnoslaatikosta löytyy vielä vino pino juttuja joissa on vanhalla kameralla napattuja kuvia. Miten olenkin ollut näin tehokas luonnostelija! Ei ollenkaan minun tapaista...  --  These pics are from my old camera.

///

Hän sai valita itselleen uuden kypärämyssyn ja kaulurin. Pinkkejäkin oli tarjolla.  --  She got to choose herself new accessories for autum. She chose black, even though there was all kinds of pink things to choose from.

Huomatkaa Darth Vader kakkuvuoka jota ilman ei voinut poseerata.  --  Notice the Darth Vader cake tray that she just had to take with her in the picture!

Se on isin tyttö!  --  She's daddys girl all the way!

 

My precious

Opettelen käyttämään uutta leluani! Tosin manuaalia en ole vielä saanut luettua kaulahihnan kiinnitystä pidemmälle. Arvatkaa pesinkö tänään pyykkiä tai astioita... no en. Mutta otin 310 uutta kuvaa! -- Guess what I've done today.. learning my new camera!! No dishes or laundry done, but 310 new images. It feels like christmas!

Olen ihan fiiliksissä tästä!!!

///

Ensin pörriäisiä.   --  First some bugs.

Ja kastepisaroita..  --  And some dew...

Pakko saada makro-objektiivi!!!  -- I just have to get me a macro lens!!!

Hmm.. onkohan mulla jotenkin vasemmalta oikealle suuntautuva silmä... Tai sitten sitä vaan on lukkiutunut yhteen tuttuun ja turvalliseen rajaukseen.  --  Hmm, I seem to have a thing about focal point on the left side of the image.. have to work on that.

Muistatteko bokeh-kuvat? Tässä nyt sama kukka bokehimmalla bokehilla, tosin maltillisemmilla väreillä. (Tämä kuva on otettu illalla ja se aikaisempi auringonpaisteessa.)  --  Remember the bokeh-pictures? Here's the same flower with a more bokehlicious bokeh and less aggressive colors.

Vielä loppuun tämä ihana!  --  And here's this cuteness to end with!

Jospa nyt vaikka malttaisi jo vähän tutkia sitä ohjekirjaa...  --  Now might be a good time to start reading the manual!

Ps. Jotakuta kuitenkin kiinnostaa. Se on Canon EOS 1100D.  --  I figured someone must be intrested on the brand and model of my new toy.

Ihmeellinen päivä!

Meillä oli tänään 4-vuotishääpäivä! Aloitetaan ensin parilla hääkuvalla kun en ole yhtään koskaan blogissa julkaissut ja tämä tuntuisi hyvältä tekosyyltä fiilistellä näitä. (Kuvat ovat muuten veljeni ottamia.)

  //

We had our 4th wedding anniversary today. Here's some romantic wedding photos to start with.

Meidän häitä juhlittiin keskiaikateemalla, melkein kaikilla vieraillakin oli keskiaikavaatteet!

Päivä alkoi shoppailureissulla tytön ja mummin kanssa, nyt on tytöllä hienot uudet välikausikengät! Vedenpitävät varsilenkkarit löytyi alle neljälläkympillä, olivat tarjouksessa, ihan mahtava tuuri, löytyi juuri sellaiset mitä etsittiin! (Kirpparilta ei kuulemma saa ostaa lapselle kenkiä ettei jalan asentovirheet siirry käyttäjältä toiselle...)

  //

Before celebrating with my husband, the kid and I went shopping with my mom and found her (my girl) great new shoes, just what we were looking for and on discount!
We had tea and lunch at this cool place.

Iltapäivätee- ja lounastauko Bertalla.

Kun mies pääsi töistä mummi ja pappa ottivat lapsen haltuun ja me pääsimme juhlistamaan hääpäivää. Koska ravintola ei ollut vielä auki kävimme ensin kiertämässä keskustan kolme kirpputoria joista löysin mm. itselleni ihan mahtavan syystakin ja jonkun käsin neuloman mahtavan retroisen villapaidan! Minulla on sitten ihana mies, kun hän on kirpparikiertelystä yhtä innoissaan kuin minäkin!

  //

When my husband came from work my parents took the kid with them and we got to celebrate, just the two of us! We had a dinner at our favourite restaurant and did some flee market exploring while waiting for the restaurant to open. We had so much fun and I found some great new clothes too! I just love my husband for being just as exited about flee markets as I am!

Oli muuten hyvää ruokaakin Amarillossa kun sinne asti päästiin!

Me ei yleensä olla (muistaakseni) hääpäivälahjoja hankittu, ainakaan mitään ihmeellistä. Shoppailureissulla mukaan tarttui kuitenkin miehelle Hobitti-kirja kun se tuntui niin sopivalta. Ja katsokaa mitä minä sain!

  //

We haven't usually bought any wedding anniversary gifts, but this time I found a book that was perfect for him! And look what I got!

Uusi kamera (ja uusi kirppislöytövillapaita)!!

Saatoin jopa tirauttaa 1/4 kyyneleen, niin kovasti häkellyin siitä miten ihana (kamera) mies minulla on!!

  //

I might even have shed half a tear, so overwhelmed I was about the fact that I have such an amazing (camera) husband!!!

///

Että aika ihmeellinen päivä, vai mitä! Sokerina pohjalla illalla löysin Marjaanan majasta tämmöisen!

Tunnustus! Tämän blogin ihka ensimmäinen sellainen! Kiiiiiitos Marjaana, tämä kruunaa muutenkin täydellisen päivän!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat: 
1.  Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2.  Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3.  Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4.  Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
    sen eteenpäin.

Minä olisin kyllä antanut tämän Marjaanalle jos en olisi saanut tätä häneltä! Nyt laitan sen näille viidelle:

Naiselle Nelikymppiselle jonka blogista tykkään kuin hullu puurosta

Höpötöttänälle eli rakkaalle ystävälleni jolla on uunituore blogi

Periaatteen Naiselle joka on suht uusi tuttavuus mutta sitäkin kiinnostavampi

Visuaalisesti vaativalle joka oli aikanaan salainen blogiystäväni ja jonka blogiin olen ihan koukussa

Ja vielä Tunnelmatehtaan Ninalle, joka hänkin on suht uusi tuttavuus mutta näyttää pahasti hengenheimolaiselta

Siinäpä se, melkoinen määrä ihmeellisyyksiä yhdelle päivälle! Nyt menen katsomaan olisiko uuden kamerani akku jo latautunut että pääsen tutkimaan miten se toimii. En kyllä toistaiseksi tajua siitä yhtään mitään!

Ps. Blogiin on putkahdellut uusia lukijoita, TERVETULOA, olette ihania kaikki!!