torstai 20. syyskuuta 2012

Eka kerta

Tänään sen aloitin! Otin kankaan alas narulta ja silitin sen. Sitten imuroin ja moppasin keittiön lattian ennen kuin uskalsin levittää kankaan siihen. Sitten hengitin pari kertaa syvään ja aloin hommiin.


Koska kaava koostuu suorakaiteesta, kolmioista ja muista geometrisistä kuvioista en jaksanut piirtää niitä kaavapaperille vaan käytin leikkaamisen apuna maalarinteippiä ja villalankaa. Enkä ole laiska vaan innovatiivinen!! 
Huomatkaa uudet sakset. Ihmeellistä miten paljon vaikuttaa se että on kunnon kangassakset! (Ei millään pahalla, Fiskars.) Selkä kyllä huusi aikamoista hoosiannaa korkealta ja kovaa tämän operaation päätteksi innovatiivisuudesta ja hyvistä saksista huolimatta.


Huomatkaa myös ekaa kertaa käytössä olleet isopäiset bling blig nuppineulat. Very medieval. Mut noi on oikeesti parempia kun tavalliset, pitkiä, hoikkia ja teräviä. Vähän niin kuin minä. Not.


En muuten ole oikeastaan koskaan ommellut mitään käsin, muutaman pehmolelun umpeen ja that's it. Vihaan käsinompelua. Nytkin aluksi lanka meni solmuun, kangas oli isona myttynä kädessä ja sylissä ja tiellä, kaikki oli painavaa ja liukasta ja jäykkää ja hankalaa.


Mutta sitten neula lämpeni ja kangas pehmeni kädessä ja asettui oikeaan paikkaan sylissä ja homma sujui vaikka ompelujälki ei ehkä vielä kestäkään lähempää tarkastelua. Mut hei tää on aluspuku. Ja keskiajalla saa ollakin "vähän" tikit vinossa. En kyllä ikinä olisi uskonut että a) yhdessä illassa voin saada noin paljon aikaan b) voisin nauttia käsinompelemisesta. Uskomatonta!

//

Jos ketä kiinnostaa niin käytin hihojen kiinnittämiseen tikkipistoa ja kaula-aukon huolitteluun jotain jonka kuvittelisin olevan päärmepisto tai sitten luotospisto tai ehkä ne on sama asia. Vielä yhden kiilan jaksoin ommella kiinni ja huolitellakin, ensin etupistoilla ja sitten katesauma sinne sisäpuolelle. Näin hienoja juttuja opin täältä. Ompeluvahaa en löytänyt mistään tähän hätään joten käytin rastojen pyörittelyyn tarkoitettua mehiläisvahaa. Ihan hyvin se tuntuu toimivan...

Huomenna jatkan! Vielä on jäljellä miljoona metriä kiilojen reunoja, sivusaumat ja hihat ja helman ja hihansuiden huolittelu... piece of cake!




2 kommenttia:

  1. Mäkin haluan olla nuppineula, noilla kriteereillä. Pahus vaan, kun on jäänyt toisesta päästä vähän lyhyeksi ja vielä ne raskauskilotkin tuon toisen määritelmän torpeedoi (eihän se kuopus ole kun kuusi vee). Onneksi oon sitten sitäkin terävämpi ;-)

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!