Makonikoonia ja pahvikukkia

Tänään on ollut sen verran villi päivä että mitään kovin hehkeitä mietelauseita ei tästä naisesta irtoa. (Ei tosin kyllä muutenkaan, mutta nyt on ainakin hyvä syy.) Selvittiin tänään sinne perhekerhoon joka viimeviikolla missattiin puhelimen itsemurhayrityksen takia. (Päätin muuten antaa luurille vielä yhden mahdollisuuden ja se onkin siitä asti toiminut ihan mallikkaasti. Säikähti vissiin kun uhkasin laittaa sen vaihtoon. Ekohipin omatunto pysyy puhtaa(hko)na.) Kerhon jälkeen mentiin vielä uusien ystävien luo leikkimään ja turisemaan. (Tai äidin uuden ystävän jonka poika taisi olla sitä mieltä että kaksi vuotta nuorempi leikkikaveri on aika mälsä juttu kun se vie kaikki lelut ja hajottaa palikkatornit.) Kotona käytiin nukkumassa päikkärit ja lopulta pingottiin vielä vanhojen ystävien luo leikkimään ja viemään synttärilahjaa. Pitkä päivä kostautui illalla ja riehuttu on. Mutta nyt 2/3 perheestä on nukkumassa ja minäkin toivottavasti ihan kohta.

Ennen sitä pari askartelukuvaa männäviikolta että saatte vähän vaihtelua keskiaikahehkutukseen.

Mummilla oli syntymäpäivät joten askarreltiin päheä rusettimakonikoonikortti. (Suom. huom. makarooni...)

Makonikoonit maalattiin sormiväreillä ja liimattiin pohjaan. Hän osoitti paikat, minä pursotin liimaa ja hän asensi makonikoonit. Saumatonta yhteistyötä.

Tämä toinen , 5-vee neidin synttärikortti ei sitten syntynytkään ihan yhtä saumattomasti. Taiteilijoiden näkemykset eivät olleet yhteneväiset ja meistä se pienempi sai raivarin koska yhden värin maalaaminen aina yhden väriselle kartongille on ihan tosi typerää. Joten lopun leikkaa-liimaa-askartelun hoiti isompi taiteilija ihan yksin.

//

Makonikoonin lisäksi toinen riemastuttava sana on krokotiikeli. (Ei mitään tekemistä tiikerien kanssa vaikka niin voisi luulla.)