Virtahepopäivä

Jotain kuulumisia?

Neidillä on tämän syyskauden ensimmäinen flunssa. Aivastelua, räkää ja vähän yskääkin. Ei kuumetta. Vielä. Kivaa.

//

Olimme tiistaina taas kerhossa jossa oli tällä kertaa ohjelmassa muskaria. Jee. Lopussa täti laittoi soimaan jonkun herkän syysbiisin, äidit heiluttelivat läpinäkyvää keltaista kangasta ja lapset hengailivat siellä alla. Vielä vaahteran lehtiä kankaalle lentämään ja tämä äiti oli valmista kamaa, hyvä kun en joutunut silmäkulmia pyyhkimään. Ja Tättähäärä? Muut lapset möykkeröivät ympärillä, tämä makaa selällään lattialla ja katselee niitä lehtiä. *huokaus* On se niin minun tyttö!

//

Tänään meillä oli tarkoitus mennä ilmaiselle zumbamaiselle äiti-lapsi-tanssitunnille Vadelmatarhalle mutta sitten hannasin kun aloin mielessäni miettiä kaikkia niitä piukeita ja hyvän rytmitajun omaavia hauskannäköisiä hipsteriäitejä joita siellä ihan varmasti on paikka pullollaan. Eihän minulla ole edes yhtiäkään ehjiä verkkareita, kaikki ovat kotiäiteilyn reikäiseksi kuluttamia. Eikä rytmitajua. Eikä me sitten kyllä muutenkaan oltaisi voitu lähteä kun lapsi heräsi tuon flunssan kanssa.

//

Leivoin tänään porkkanasämpylöitä jotka unohtuivat uuniin mutta niistä tuli silti ihan hyviä.

 //

Meidän hieno ja kallis automme on nyt läpikoitaisin huollettu, seuraavaksi se katsastetaan ja sitten laitetaan myyntiin. Ja toivotaan että joku meitä rikkaampi ostaa sen pian että me voidaan ostaa tilalle joku halvempi ja saada vähän siitä välistä rahaa elämiseen. Tiedän jo, meille tulee Toyota. Olen helpottunut. Tuo auto ei koskaan tuntunut omalta, se on liian iso ja hieno. Olisihan jo ostovaiheessa pitänyt tietää ettei meille sovi mikään minkä nimessä on sana grand.

//

Mistä johtuu näin epäinspiroitunut olo? Eilen olin pitkästä aikaa täynnä virtaa mutta tänään ei huvita mikään. Blääh. Ja tämä blogi. Toisinaan postauksia ja postausideoita tulee monta päivässä mutta nyt jostain syystä ei inspiroi tämäkään. Ja vähän tyhmältä tuntuu rustata jotain kuulumisia vaan kun ei oikeasti ole mitään asiaa. Silti rustailen että ette ihmettele. Jos siellä nyt joku ihmettelee.

//

Voisin taas ruveta virtahevoksi. Apua voisi olla myös siitä että osaisi illalla käydä ajoissa nukkumaan että ehtisi nukkua vaikka sen 8 tuntia. Vaikka lapsi posottaa usein yhdeksään tai ylikin, se ei paljon auta jos itse kukkuu vielä kolmelta hereillä. Mutta ei ole mitään hyötyä mennä aikaisemmin sänkyyn jos uni ei kuitenkaan tule. Ei sitä voi vaan päättää että nytpä nukahdan. Ongelmansa kullakin, tiedän varsin hyvin että tämä on pieni sellainen eikä oikeastaan edes marisemisen arvoinen. Marisempahan silti.

Enkä edes laita tähän mitään kuvaa kun en jaksa mennä hakemaan kameraa toisesta päästä taloa. Ni.

Hyvää yötä. 

Huomenna päivä parempi?