Lunta, iso kissa ja pieni punainen lintu

Kaikenlaista suurta ja pientä ihmeellistä tapahtuu!

Ensin tärkein: Lapsi oppi tekemään kuperkeikan!! Tuntuu erityisen hämmästyttävältä ihmisestä joka ei itse koskaan sitä oppinut. On hämmentävää kun oma 2-vuotias osaa tehdä jotain jota itse ei osaa. Kohta se varmaan heittää kärrynpyöriä ja laskee derivaattoja. Yhtä aikaa.

On hienoa osata kuperkeikka. Elämässä (tai ainakin ala-asteen liikkatunneilla) pääsee paljon helpommalla kun sen osaa. Ehkä varmaan juuri siksi hän vaatimattomasti sanoo tekevänsä SUPERkeikkoja.

Sitten muihin aiheisiin.

Täällä satoi ensilumi! (Lokakuussa!!!!) Oltiin lapsen kanssa noin kahdessa minuutissa ulkovaatteissa ja pihalla ENKÄ ottanut kameraa mukaan sillä tälläiset tärkeät asiat haluan kokea lapsen kanssa yhdessä enkä kameran linssin läpi katsottuna. Yritin selittää lumisadetta lapselle ja tulimme siihen tulokseen että lumi on maahan valuneita pilviä. Näyttää ainakin samalta.

Kävin myöhemmin nappaamassa muutaman kuvan todistusaineistoksi. Ulkona oli lumisateen värinen valo.

Ulkoilun päätteksi kävimme vielä postilaatikolla ja siellä olikin laskujen sijaan jotain paljon kivempaa. Olen ennenkin maininnut tytön kissakorttikokoelmasta johon kuuluu aarteita mm. Toscanasta ja Jokkemaasta. Tänään kokoelma karttui yhdellä erikoisen hienolla kortilla jonka serkkuni lähetti Etelä-Afrikasta saakka!! Pisteet serkulle muistamisesta, puhuin kokoelmasta hänelle ehkä joskus viime keväänä... täytyy keksiä joku hauska tapa kiittää! Ihan mahtavan iloisia ylläreitä tälläiset arjen keskellä!

(Kestää muuten melkein kuukauden päivät postin matka sieltä etelästä tänne kauas!)

Sitten viimeiseksi vähän surullisempi juttu. Juuri kun tyttö oli nukahtanut päiväunille, mies tuli kotiin ja sanoi että pihalla makaa lintu. Niin makasikin, yksi niistä meidän pihlajan taviokuurnista oli lentänyt ikkunaan. Siinä se kyhjötti, verta leuassa mutta ihan skarpin näköisenä kuitenkin. Ikkunassakin oli pieni veritahra... Soitin veljelleni jonka ohjeilla pyydystimme lintusen pahvilaatikkoon jossa se olisi lämpimässä saanut odottaa lapsen heräämistä ja reissua lintutarhalle. Mutta ei se halunnut tulla pelastetuksi vaan lensi pois. Sinne se jäi pihlajan oksalle istumaan ja katselemaan meitä.

Ja nyt kaikki yhdessä sovitaan että sillä ei ole mitään hätää ja se selviää VARMASTI, eikö niin!