Tuli vaan sellanen olo...

Kun sain rukattua tuon uuden kakkosblogin ulkoasun mieleiseksi, ei Mäntylän vanha ilme tuntunutkaan enää kivalta joten piti muuttaa sekin. Mitäs tykkäätte? Omaan silmään tuntuu ainakin harmoonisemmalta. Joskus pitää vähän uudistua!

 Lupasin kuvia uusista keskiaikakamppeista joten saamanne siis pitää vaikkei nämä kovin hyviä kuvia olekaan. Mutta tänään minulla oli vapaapäivä joten lapsen päikkäreiden aikaan hyppäsimme pihalle ja yritimme saada edes jotain aikaan vaikka valo vähenikin kovaa vauhtia. Tuossa ylhäällä näkyy vasemmassa kuvassa OswaldRin housut ja vaikka niistä ei näykään kun puntit niin uskokaa että niissä oli kova työ! Tarkempaa raporttia tulee tietysti sinne toisen blogin puolelle... Tuossa toisessa kuvassa uutta on tuo huppu josta tuli kyllä tosi kiva, alareunaan on tosin vielä tulossa sininen haarukkanyöri kunhan ehdin. Niin ja kengät on uudet! Ne ovat miehen joululahja ja tilattu Suutari Arto Råbergilta.

Housujen kangas on Tippetistä ja hupun Medeltidsmodesta.

Ja sai Unnakin uutta. Vihreä kangas tilattiin Medeltidsmodesta ja siitä tuli ihana juhlapeplos jonka reunaan mies (Ihana Mies!!) kutoi lautanauhan Puhde-puodin langoista. Mekkopalojen reunoihin on vielä tulossa se haarukkanyöri joka edellisessä postauksessa näkyy. Tuossa juhlalookissa on mukana myös minun joululahja, kupurasoljet tilattiin Hiien Kissalta ja rannespiraalit Vaskikäärmeeltä. (Kolmilehtisolkikin on Hiien Kissalta mutta se on tilattu jo aikaisemmin.) Helminauhan askaroin vielä kiireessä kotoa löytyneistä helmistä mutta ei siinä ole kuin kolme oikeanlaista lasihelmeä, loput on silmänlumetta.

Niin ja Smirre! Se on erään tuttavani ampuma tuosta ihan lähitienoilta, eli on ihan paikallinen "luomukettu". Vaikka on minulla silti vielä vähän ristiriitaisia tunteita tuon suhteen. Unna kyllä rakastaa sitä ja onhan se autenttinen kun mikä ja lämmin ja ihana. Ja tuolla viimeisessä tapahtumassa vilahteli kettua ja sutta sun muuta joka toisella eli kyllä ne kuuluu asiaan ja oli siellä välillä niin kylmäkin että olin tosi onnellinen siitä että Smirre oli mukana. Mutta silti... miksi lampaantaljat tai nahkakengät ei tee yhtään pahaa mutta ketussa on kuitenkin jotain? Ehkä kun se on niin eläimen näköinen jalkoineen ja päineen. Varmaan vähän sama ristiriita kuin siinä, että moni meistä mielellään pistää poskeen kinkkua ja kyljystä mutta kyllä vaan silti pikku nasun teurastaminen ahdistaa. Ristiriitaista. No, on tämä sentään ollut vapaa ja onnellinen, toisin kuin joku häkkinaali.