Istuskelen tässä sohvalla läppäri sylissä. Pidin hetken huilitauon, nojasin päätä sohvan selkänojan yli, katselin kattoon ja yritin keksiä jotain sanottavaa aiheesta "minun". Siinä kun retkotin, ilmestyi hämähäkki näkökenttäni reunalle ja aloitti hankalan näköisen matkan katon poikki. Ensin pitkin laudan pintaa, sitten laudan sivua ylös rakoon, kohta taas alas seuraavan laudan syrjää ja niin edelleen. Tai minusta se ainakin näytti hankalalta mutta ehkä pää alaspäin käveleminen on hämähäkille ihan arkipäivää. Seurasin otuksen menoa aikani kunnes se kai huomasi että tuijotan, otti loppukirin ja piiloutui rakoseen. Tai luuli piiloutuvansa, kyllä minä sen koko ajan näin. Katselimme toisiamme, hämähäkki ja minä, ja odotimme kumpi luovuttaa ensin. Minä luovutin, jatkakoon hämähäkki matkaansa minne ikinä olikaan menossa.
En vieläkään, hämähäkistä huolimatta, ole keksinyt mitään sanottavaa aiheesta minun.
Se oli sinun ja hämähäkin kohtaaminen ;D Otsikolla tietysti "Minun ja hämähäkin...." :)
VastaaPoistaSINUN tarinasi hämähäkistä oli ihana!
VastaaPoista=) <3
VastaaPoista