Olen aivan sippi. Krapula ei ole mutta väsyttääääää. Se kertoo siitä että tulin eilen kotiin neljän heitteillä joka taas kertoo siitä että mahtavat oli bileet. Kurkku on tolkuttoman kipeä mutta se nyt vaan kertoo siitä että tulin istuneeksi aika monta tuntia paljussa skumppalasimuovimuki kädessä. (Ja ehkä vähän siitä että joku saattoi ehkä laulaa ehkä vähän karaokea mutta ei puhuta siitä.)
Se että olen näin sippi kertoo myös selvästikin siitä etten käy tarpeeksi usein ystävien kanssa juhlimassa.
///
Ainiin se uusi hame, se ei koskaan päässyt ovesta ulos. Se kehitti niiden uusien sukkisten kanssa jonkun kemiallisen reaktion myötä niin paljon sähköä että liiiiiimautui sirojen reisieni ympärille, slurps vaan. Ei näyttänytkään enää niin nätiltä se hame. Mutta uskokaa vaan, pitkien kalsareiden kanssa se on tosi kiva!
Niin tosiaan, hyvää uutta vuotta kaikille!!
Olen yrittänyt raapia kokoon jonkunlaista kuvakoostetta viime vuodelta, jotain omia suosikkeja jne mutta niitä on ihan liikaa. Kattokaa nyt vaikka.
Tossa nyt on muutama. Oli aika kiva vuosi. Tämän vuoden haaste voisi olla se, että tohtisin kantaa kameraa mukana jos (KUN) poistun kotoa johonkin. Yrittäisin ottaa kuvia jostain muustakin kun oman perheen jäsenistä ja omalla pihalla kasvavista kasveista.
Mitään uudenvuodenlupauksia en kuitenkaan aio tehdä. Tai sen verran lupaan että saan kuin saankin ommeltua miehelle sen hupun ja ne housut vaikka aika taas salakavalasti hujahti ja tammikuun 18. on melko kohta. Joka tarkoittaa varmaan taas hiljaisempia blogiaikoja kunhan ompelun kanssa vauhtiin pääsen.
Nyt aloitan henkisen valmistautumisen arkeen, miehellä kun on huomenna ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Tämä on ollut merkillinen kolmeviikkoinen kun olen ollut töissä aikalailla melkein koko ajan ja mies lapsen kanssa kotona. Huomasin etten enää automaattisesti ymmärrä kaikkia lapsen sanoja. Ja niillä on ihan omat piirretyt ja muut omat jutut mistä minä en tiedä mitään. Enkä kelpaa lohduttajaksi jos isi on paikalla, se on pahinta. Tältäkö miehestä on tähän saakka tuntunut? Onneksi saan taas palata takaisin kotiäidiksi. Vaikka en kyllä ole ihan varma muistanko enää miten sellainen ollaan. Mitä ihmettä laitan sille lounaaksi huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!