Koko kylän vauva

OI, ne sanoo ja osoittaa vatsaani. 

Milloin on laskettu aika?

Miten olet voinut?

Onko ensimmäinen lapsi?

Koska ajattelit jäädä pois töistä?

Onko tyttö vai poika tulossa?

Tuossa tilassa nainen on kyllä kauneimmillaan, miä oon aina sanonut!

Ai niiin pitkä aika vielä! Miä kyllä mahan perusteella ajattelin että paaaljon pitemmällä ois.

Ai kauhia minkä kokoinen maha! En kyllä haluis nähä tota sit kun se on isoimmillaan!

Hevitiskillä, noin kolmen metrin päässä, spekulaatio minusta ja mahasta jatkuu.

Mikä siinä onkin että kyläkaupantädin maha-asiat on vapaata riistaa? Kuinkahan kauan vielä menee että joku kysyy peräpukamista?

Possuja ja perhosia

Voi pojat, tälläisiä päiviä lisää! Ilmeisesti viikonlopun irtiotto tekee hyvää aikuisten lisäksi myös lapselle. Aamulla minut herätti aivan uskomattoman hyväntuulinen pieni kullanmuru ja sain jo pelkästään aamun aikana kuulla noin 10 kertaa "äiti olet rakas" ja ehkä viisi kertaa "olet paras äitini". Aamutoimien, siivoilujen ja pyykkäämisen jälkeen keksimme että lapsen ikkunassa vieläkin olleet tontut ja porot voisi vaihtaa vähän tuoreempaan taiteeseen joten ryhdyimme tuumasta toimeen.

Askartelu vaatii tiukkaa keskittymistä.

Kävimme löytämässä äidin salaisesta omasta askartelulaatikosta oih miten ihania papereita ja päätimme tehdä niistä perhosia ja possuja. Perhoset minä leikkasin ja hän liimasi, possut hän piirsi ja minä leikkasin. Saumatonta yhteistyötä.

Uudistettu ikkunakollasi.

Yhtä perhosta leikatessa neiti huomasi että hukkapaloista muodostui sydän, josta hän ehdottomasti halusi tehdä isille lahjan. Kävimme ompeluhuoneessa ompelemassa sydänkoristeeseen ripustusnauhan (yhteistyönä sekin, hän istui sylissäni ja oli vastuussa pakkinappulasta) ja siitä tulikin upea!

Sydänkoristeessa lukee ihan selvästi rakas isi.

Ompeluhuoneen lattialta löytyi sitten ihanaa kangasta josta tulisi nukelle upea mekko, ja toista josta piti saada huivi, joten ryhdyttiinkin vaateompelupuuhiin. Minä viimeistelin asukokonaisuuden koristenauhoilla  samalla kun neiti tutkaili teiniaikojeni korurasiaa. "Äti en voi USKOA miten hienoja aarteita täältä löytyi!!"

Liisa on menossa häihin, siksi sen piti saada uudet muodikkaat juhlavaatteet.

 Lopputuloksena meillä oli kolme perhosta, kaksi possua, sydänkoriste, nuken mekko ja huivi. Ei huono saldo yhdelle aamupäivälle! Vielä ehdittiin sopivasti siivota jäljetkin ennen kuin isi tuli kotiin.

Kissapossu ja lieskahäntäpossu.

Kaiken lisäksi minulla oli tänään töissä työparina nuori poika, jonka mielestä näytän paljon nuoremmalta mitä olen, hiukseni ovat upeat ja puhelimeni tosi hieno. Ah!

Talvi-ilta

Viikonlopuksi aikamatkailimme taas keskiaikaan. Olin melkein perumassa koko reissua koska olisin vaan halunnut käpertyä kotiin peiton alle, mutta onneksi en perunut ja käpertynyt. Sillä samantien kun saitille päästiin ja sain lainavaatteet päälle (omat ei mahdu...) muuttui olo taas hyväksi ja onnelliseksi ja seesteiseksi ja vaikka mitä. 

Tällä kertaa innostuin räpsimään kuvia (toivottavasti en ihan hirveän pahasti pilannut kenenkään tunnelmaa...). Kuvia oli yhteensä monta sataa mutta muokkasin tähän nyt muutaman joissa ei pahasti näy kenenkään naamat.

Valon vähyys haastoi minut opettelemaan kameran säätöjä, sillä seurauksella että suurin osa kameran näytöllä ihan hyviltä näyttäneistä kuvista olivatkin ylivalottuneita, rakeisia ja harmaita. Siksi mustavalkoisuus, se antaa paljon anteeksi.

Tällä kertaa ohjelmassa oli mm. kalligrafiaa. (Ja oluenmaistelua, jousiammuntaa, matsausta, käsitöitä, musiikkia, tanssia, laulua, pidot, hovi, saunomista...)

Semmosta... ihanaa oloa viikonlopun ajan, nyt jaksaa taas vähän matkaa.

Kirppislöytöjä

Hankkiuduin tuossa taannoin eroon noin kuudesta kassillisesta vauvanvaatteita joita ei tulla enää käyttämään. Ne menivät ystävälleni joka katsoo sieltä ne mitä omilleen haluaa ja loput menevät Venäjälle lähteviin "äitiyspakkauksiin". Tuli siis triplasti hyvä mieli kun sain omiin kaappeihin tilaa, ystävälle hyötyä ja vielä hyväntekeväisyyttäkin tehtyä siinä samalla. Jee! Ja koska vauvanvaaterepertuaariin näin siunaantui tilaa, on ollut lupa hamstrata muutamia oikein erikoisen ihania pikkukuteita kun vastaan on (enimmäkseen) kirppareilla tullut.

Miksi en koskaan löydä mitään kivoja aikuisten vaatteita tollasissa väreissä??

Ja on tässä myös vähän koira haudattuna. Teen samaa mitä eka kierroksellakin. Silloin hamstrasin puklurättejä ja kestovaippoja, tällä kertaa ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja. Silloin olin (varmaankin useimpien ensikertalaisten lailla) kauhuissani koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä on tulossa eikä hajuakaan siitä miten pikkuvauvan kanssa ollaan, ja yritin helpottaa pelkoani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman shoppailemalla sille tarvikkeita. Olin vakuuttunut, että mitä paremmin olen varustepuolella varautunut, sitä helpompaa minun on olla sille ihan mukiinmenevä äiti. (Paitsi ettei mukiinmenevä riittänyt minulle, minun piti olla täydellinen. Ainakin kaksi vuotta siihen meni ennen kuin aloin pikkuhiljaa hyväksyä että olen ihan tavallinen mutta siitä huolimatta omalle likalle maailman paras.)

Ihan vaan muutamia juttuja olen hamstrannut...

Tällä kertaa pelon aiheet ovat erilaiset mutta eivät yhtään sen vähäisemmät.

Mitä jos en muistakaan miten pikkuvauvan kanssa ollaan? Mitä jos isosisko kilahtaa mustasukkaisuuteen? Mitä jos minä kilahdan väsymykseen ja imetykseen ja vaipparalliin? Mitä jos rakkautta ei riitäkään niille molemmille? Tällä kertaa tiedän mitä on tulossa ja millaista pikkuvauvan kanssa on (ja tiedän mitä pelätä), mutta toisaalta en tiedä yhtään mitään siitä mitä on tulossa. Ei minulla ole hajuakaan siitä miten kahden pienen kanssa selviää hengissä kun yhdenkin kanssa välillä palaa pinna.

Oikeesti retro leijonahaalari löytyi äidin kätköistä, maailman söpöin puuvillaneulehaalari 2 eurolla kirpparilta!

Nomutta. Shoppailemalla ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja ja hypistelemällä suloisia pikkuvaatteita olen onnistunut helpottamaan ahdistustani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman. Sen lisäksi että se huutaa ja syö ja kakkaa hyvin paljon, se tulee todennäköisesti olemaan myös hyvin söpö kärpässienipotkuhousuissa ja meille kaikille tosi rakas. Itse asiassa luulen että on hyvin epätodennäköistä että niin ei kävisi.

Okei, tunnustan, noi siniset on kyllä ihan kaupasta. Mut ne on isosiskon valitsemat!

 

Kirppikseltä voi näköjään löytää potkuhousujen ja kivojen kuosien lisäksi myös mielenrauhaa.

 

 

Parempi päivä... ja toinenkin!

Noniin. Sanokaa mitä sanotte, mutta oli ihan oikea ratkaisu potea sairaslomaa ihan rauhassa ja laittaa lapsi päiväkotiin. 

Eilen nukuin pitkään. Söin aamupalaa ja luin blogeja. Jumppasin raskausjumppaohjeilla pitkään ja rauhallisesti. Kävin suihkussakin, pitkään ja rauhallisesti. Söin terveellisesti. Kävin välillä lukemassa viime postauksen fb-jakoon putkahdelleita rohkaisevia kommentteja (vertaistuki on maailman parasta!). Lapsen kummi ilmoitti hakevansa lapsen päikystä (että saan levätä vähän lisää jos tahdon) ja palautti vasta illalla. Tyttö vietti hauskan päivän kummilassa ja minä miehen kainalossa sohvalla poppareita syöden. Iltaan mennessä meillä oli jo ehtinyt tulla toisiamme ikävä, lapsella ja minulla siis. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kumpi on isompi, toi jumppapallo vai toi maha?

Tänään jaksoin ihan uudella vimmalla siivota ja pestä pyykkiäkin. Äiti oli täällä, syötiin salaattia, juotiin teetä, ihasteltiin pikkuruisia vauvanvaatteita ja parannettiin maailmaa. Ja yllätettiin lapsi hakemalla se etuajassa tarhasta yhdessä. Voi sitä riemun määrää, äiti JA mummi!!

Huomenna vielä yksi tälläinen päivä. Sitten onkin tiedossa yksi työpäivä, viikonlopun keskiaikatapahtuma ja paluu arkeen.

Päivä

Päivä alkoi tosi hyvin. Mies oli aamulla lähtenyt töihin mutta neiti nukkui pitkään ja tuli herättämään halein ja pusuin. Aamupalaksi syötiin neidin pyynnöstä taas tarjottimelle katettu piknik sohvalla (Oonko vähän maailman paras äiti!) ja katsottiin kolmatta kertaa afrikka-ohjelmaa kun se on vaan niin hyvä ja siinä on se prinsessakaljurotta ja hiekkamyrsky. (Tiesittekö muuten että seeprat ja lehmät on sukua toisilleen kun ne on molemmat mustavalkoisia? Hyvin päätelty minusta.)

Laitoin kuumaa kaakaotakin!

Meillä oli suuria suunnitelmia päivän varalle ja takkakin syttyi mukinoimatta ja meillä oli tosi kivaa. Mutta sitten minulle iski taas huono olo ja jouduin sohvalle huilimaan. Mutta ei se mitään, minä olin vauva jota hän sain hoitaa ja meillä oli tosi kiva leikki. Sitten kasattiin maailman korkein leegotorni, pestiin vähän pyykkiä ja vielä askarreltiin pahvilaatikosta linnakin! Maailman paras äiti, eikö!

Kerrankin osasin sytyttää!

Kaiken tämän jälkeen ajattelin että josko hän hetken sen linnansa kanssa voisi yksin leikkiä ja minä ihan vieressä voisin sohvalla neuloa (hänelle lapasta) ja samalla huilata. No niin hän leikkikin, ehkä minuutin. Ja sitten alkoi vaatia jotain ja hakata autoa lattiaan. Minä kielsin. Hän jatkoi hakkaamista. Minä kielsin uudestaan. Jne. Kunnes sanoin että jos hakkaaminen ei lopu, auto lähtee täksi päiväksi vinttiin jäähylle. Hän mietti hetken, katsoi minua -ja jatkoi hakkaamista. Siispä auto lähti vintille. No siitähän helvetti repesi! Mutta koko sen puolituntisen raivarin ajan (kun mm. keittiön roskis levitettiin keittiön lattialle) pysyin ihan rauhallisena ja mielessäni taputtelin itseäni olkapäälle kun kerrankin en antanut periksi. Oppiipahan ainakin. Ja rauhoittuikin lopulta ja söi ruuankin kuin pieni enkeli ja meillä oli hetken aikaa taas ihan kivaa kunnes...

Tyyntä myrskyn edellä. (Joo, toi on se linna.)

...häntä ei nukuttanutkaan mutta minua todellakin olisi nukuttanut. Ja niin huolella saimme sukset ristiin että kun mies kolmen tunnin päästä tuli kotiin ja kysyi oliko rankka päivä, minä aloin itkeä. Oli joo aika rankka. Ja siinä lapsen kuullen itkin ja raportoin miehelle kaikki edesottamukset tahallaan lattialle kaadetusta vesilasista mahani lyömiseen. Maailman paras äiti indeed.

Lapanen ehti edistyä ainakin 5 riviä.

No, sitten ne lähtivät lenkille ja minä sain ne päikkärini. Kaupasta ne toivat jätskiä ja mies askarteli meille jätskiannokset kermavaahtoineen, nompparelleineen kaikkineen. Syötiin jätskiä ja katsottiin leijonaohjelmaa, kuunneltiin youtubesta lastenlauluja ja halailtiin ja kutiteltiin sohvalla. Sitten neiti kävi nukkumaan kuin pieni enkeli ja mies katsoi minun seurana viimeisen Poirotin kun en uskaltanut yksin. Kohta syön ehkä vähän lisää jätskiä.

Huomenna lapsi menee päiväkotiin kun päivä kerran on varattu, vaikka minä olenkin kotona sairaslomalla. Se on varmaan ihan hyvä ratkaisu meille molemmille.

Jääkukkia

Kävin mielenvirkistykseksi pihalla kameran kanssa leikkimässä. Pakkanen ja aurinko on aika ihastuttava yhdistelmä.

Tämä on ollut kumma talvi kun hyasintit kukoistivat piharuukuissa vielä joulukuun lopussakin. Ja nyt ne jäätyivät.

Ihana, sininen valo!

Glitterimyrsky vesipullossa

Magdaleena raportoi sohvan pohjalta, hyvää iltaa. Työkaverit komensivat sairaslomalle joten tein työtä käskettyä. Ehkä ne olivat ihan oikeassa, tiskin takana lattialla, jalat hyllyllä makaava myyjä ei ole kauhean hyödyllinen myyjä. Nyt sitten viikon verran huilataan. Ajattelin että jaksan ihan hyvin vähän siivoilla ja sellasta täällä kotona, mutta niin se vaan sängynpetaus oli lopulta liian rankkaa. Joten fine, röhnötän sohvalla ja syön suklaata.

Kuravettä pullossa?

Käytiin eilen pyörähtämässä kaupungilla (koska työterveys on siellä). Odotellessa hengattiin tytön kanssa paikallisessa lastenkirppis/kahvilassa ja, no, kopioin fb-päivitykseni tähän koska olen laiska.

...leikkipaikalla oli jo toinen tyttö leikkimässä. Neiti meni tytön luo ja kysyi "Miten sujuu?" "No miä nukutan tät vauvaa" "No, voisinko auttaa?" kysyi hän. Oih, äiti on niin ylpeä!! Nyt ne on leikkineet sovussa jo monta minuuttia!

Lopulta ne leikkivät sovussa yli puoli tuntia ja minä kävin välillä tuijottamassa että voikotääollatotta! Sain shoppaillakin rauhassa, raivari tuli vasta kun piti lähteä. Ja sekin meni oikeastaan ohi ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa ja tuon jälkeen käytiin vielä syömässäkin ja edelleen meni hienosti, uskomatonta.

Ei vaan vettä, kimalleliimaa, glitteriä ja paljetteja.

Juu, meillä on aika voimakastahtoinen ja vauhdikas neiti. Uhmaraivareiden lisäksi välillä vauhti ja kierrokset yltyy niin hurjiksi että sitä ei kukaan pysäytä, ei me eikä neiti itse. Ja useinmiten juurikin sellaisissa tilanteissa joissa aikuinen ei ole ihan vieressä valvomassa tai touhussa mukana, niin kuin nyt muiden lasten kanssa leikkiessä. Ja välillä hän kyllä kotonakin kiihdyttää itsensä ihan mielenkiintoisiin sfääreihin... Joten tänään askarreltiin meillekin ihan oma calming bottle (kuvissa). Jostain syystä meidän versio ei vaan näytä ollenkaan noin hienolta vaan lähinnä kuravelliltä... Kauheesti me siitä kuitenkin tykätään, harmi vaan ettei pahimman vauhdin tai kiukun yllättäessä mitkään bottlet voisi vähempää kiinnostaa. 

(Äiti kyllä olis tarvinnut askerteluvaiheessa ihan oman calming bottlen kun glitterit otti jalat alleen vasta imuroidussa kämpässä...)

Se on glitterimyrsky eli calming bottle eli rauhoittumisputeli.

Tänään käytiin tytön elämän ensimmäistä kertaa elokuvissa, katsomassa Onneli ja Anneli. Ihan yllättävän hyvin se meni, se oli pitkä elokuva mutta vasta ihan lopussa keskittyminen alkoi totaalisesti herpaantua. Ja leffakin oli ihan kiva. Seuraavaksi ehkä joku vähän lyhyempi, vaikka joku piirretty. 

(Huomatkaa kynsilakat.)

Tänään on meidän sänkyyn tehty massiivinen pölypunkin häätö. Runkopatjat ja petauspatja kävivät saunomassa, vanhat peitot ja tyynyt vaihtuivat uusiin, petauspatja sai päälleen pölypunkki-invaasiota ehkäisevän patjansuojan ja lakanatkin on ihan puhtoiset. 

Meidän sänky on nyt anti-allergeeninen ja hygieeninen, pölypunkkien pesiytymistä ehkäisevä, tutkitusti haitta-aineeton, kuohkea ja hengittävä ja kaiken lisäksi ympäristöystävällisesti valmistettu. Suorastaan houkuttaa ajatus mennä sinne nukkumaan eikä tapansa mukaan sammua tähän sohvalle läppärin siniseen valoon. 

Joten, öitä!

Tosi hyvä flow

Joskus viime keväänä innostuin Flow-kosmetiikan palashampoosta ja kasvosaippuasta ja lupasin että niistä on tulossa postaus. No, viime kevät ja kesä sitten meni niinkuin meni ja se, niinkuin moni muukin postaus, jäi suunnittelun tasolle. (Oikeasti, nyt voin jo myöntää että olin aivan totaalisen loppuunpalanut. Rikkipuhki. Silloin sitä vähätteli ja ajatus tuntui hoopolta mutta näin jälkikäteen ajateltuna sitähän se varmasti oli. Sikäli mikäli mitään viime kesästä muistan.)

Nojokatapauksessa. Palashampooni vetelee viimeisiään ja piti tilata uusi, joten tässähän on mainio paikka blogata aiheesta kun on uudet kauniit paketitkin valokuvattavaksi. Ja nyt voin jo todeta että Flow-kosmetiikkarakkauteni on pysyvää sorttia eikä enää pelkkää hetken huumaa.

Kaikki lähti oivalluksesta, että varsinkin ihon hoidossa vähemmän on enemmän. Naamani on aina ollut yhtä suurta kuivaa mutta rasvaista sekä näppyläistä ongelmaa. Tai oli, kunnes oivalsin että mitä enemmän monimutkaista ja kilomerinpitkän aineosaluettelon omaavaa kosmetiikkaa iholleni tuuppasin, sitä huonommin se voi. Sen sijaan että olisin hoitanut ihoni luontaisia ominaisuuksia, tein ihostani kosmetiikkariippuvaisen luomalla sille yhä uusia ongelmia. 

Nykyään pesen kasvoni suihkussa käydessäni Flown savi-merilevä kavosaippualla. Kosteutukseen käytän ihan ruokakaupan kookosöljyä, mutta vain jos tuntuu kuivalta, en mitenkään automaattisesti. Nyt pakkasella tuntuu todellakin kuivalta, mutta kesällä ei niinkään joka päivä. Työpäivinä aamulla riittää vesipesu, ehkä kuiviin kohtiin sipaisu öljyä ja päälle Flown meikkipuuteria, ei muuta. Ja tiedättekö mitä! Ennen ihoni oli toivottoman kiiltävä ja rasvainen jo parin tunnin kuluttua meikkaamisesta, nykyään se on ihan tyytyväinen ja tasainen koko päivän. Ja näppylöitäkin on enää vain pari hassua silloin tällöin.

Tosin nyt kun talvi ja pakkanen vihdoin tulivat, huomasin että pelkkä kookosöljy yksinään ei tahdo riittää. Se kun on lopulta aika kevyttä tavaraa (ja juuri siksi niin ihanaa muina vuodenaikoina). Kuivimpia kohtia, ainakin poskien punaisia läikkiä varten tilasin nyt  Flown Hamppu hoitovoidetta. Saa nähdä miten sen kanssa käy!

Vartalon ihonhoidossa pätee sama yksinkertainen linja kuin kasvoillekin: pesuun yhden keskiaikaseuralaisen tekemää suolasaippuaa ja kosteutukseen sitä samaa kookosöljyä mitä naamallekin. Ihanaa, vaikka ei Flowta tällä kertaa.

Viimeiseksi tähän selostukseen näköjään jäivät hiukset, vaikka niistä koko innostus aikanaan alkoikin. Nimittäin rastojen pesuun Flown palashampoo on ihan ylivoimainen! Ennen tukan pesu oli tuskastuttava operaatio mutta nykyään ah niin helppoa. Sen kun vaan hieroo shampoopalalla tasaisesti joka puolelta päänahkaa pötkylöiden välistä, vaahdottaa ja huuhtelee huolella. Tadaa! Ennen käytin toisinaan hoitoaineena ihan etikka-vesiseosta mutta nyt piparmintun tuoksun ja talvipäänahkaa hoitavan nokkosen houkuttelemana tilasin Flown Nokkos-hiushuuhdetta. Niin ja shampoona on tähän asti ollut  Teepuu, mutta tällä kertaa vaihtelun vuoksi päätin kokeilla rasvoittuvien hiusten shampoota. Ei sillä että hiukseni mitenkään erityisen rasvoittuvat olisivat (itse asiassa mitä harvemmin pesee, sitä hitaammin ne rasvoittuvat. Paras tapa hankkia itselleen rasvoittuvat hiukset on pestä niitä päivittäin.), mutta en halua löystyttää rastoja liian kosteuttavalla tai hoitavalla shampoolla.

Ja ei, tämä ei ole sponsoroitu postaus, kaikki tuotteet olen tilannut ihan omalla rahalla. Olen vain niin innoissani koko paketista. Sillä sen lisäksi että nämä oikeasti toimivat, ne ovat myös pienen suomalaisen yrityksen valmistamaa, edullista ja riittoisaa kosmetiikkaa ja kaiken lisäksi luomua. Inci-listassa ei ole yhtään mitään ylimääräistä eikä turhaa pakkausjätettäkään synny kun kaikki mikä suinkin voi on pala-muodossa. Ja lisäksi saan tilattua kaiken kätevästi samasta paikasta ilman sen ihmeempää päänvaivaa. Ihan mahtavaa!

Edit.
Parin viikon käytön jälkeen voin kertoa että kaikki tilaamani uudet jutut toimivat loistavasti. Rasvoittuvien hiusten shampoo oli vielä teepuutakin parempi. Pesun jälkeen hiukset ovat suorastaan narskuvan puhtaat ja hiushuuhde tasapainottaa mukavasti niin ettei päänahka kuitenkaan kuivu liikaa. Ja pötkylät tuoksuvat pesun ja huuhtelun jälkeen ihanasti piparmintulta (jopa niin selkeästi että lapsikin kommentoi ihanaa tuoksua joka oli sama kuin joulun punavalkoisissa karkkikepeissä.). Tuoksu kyllä sitten hälvenee hiusten kuivuessa. Hamppuvoidekin toimii juuri niinkuin sen pitikin. Käytän sitä kasvojen kuivimmissa paikoissa kookosöljyn alla, ihosta tuli taas pehmoinen ja talvikuivuudesta johtunut hilseily katosi! Ystävä kommentoi että ihoni hehkuu, ja se jos mikä on kivaa.

 

Aamiainen kahdelle

Huomenta!

Aurinko ja vapaapäivä!

Tänään otetaan rauhallisesti. Kohta lähdetään kaupungille viettämään tyttöjen päivää ja ostamaan mulle uusia rillejä. Mulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kolmivuotias olisi paras mahdollinen makutuomari!

Villasukat, omenoita ja muuta jänskää

Onnea on anopin tekemät pitkävartiset villasukat sekä valtava lammasvillapaita jonka sisään mahtuu mahakin. Ja takka. Siis ei takka villapaidan sisällä... vaikka voisi kyllä olla aika kiva!

***

Lapsi halusi eilen maistaa avokaadoa ja omenaa, ja tänään omenaa kolmesti! Voitto!

***

Löysin vintistä vanhat Saara-kirjat. Löytyy mm. kuollut vaari, isän uusi vaimo ja vauva, äidin uusi poikaystävä, äitiä uimarannalla vikittelevä gigolo sekä pikkuveikan puuroraivarit. Hyviä keskusteluja! 70-luvun lastenkirjallisuus on parhautta!

***

Uhkailu, kiristys ja lahjonta. Silloin joskus ennen sitä vähän huvittuneena ajatteli että tuo on hyväkin vitsi. Mutta että eihän niitä tietysti oikeasti kukaan käytä! Eipä. Jos ei vitkuttelu lopu niin auto menee vintille. Jos et nyt jo ala siivota niitä leluja pois lattialta ne menee roskikseen. Ja uusin: Jos puet ulkovaatteet nätisti päälle, saat karkin! Toimii muuten kaikista parhaiten eikä tarvinnut yhtään tapella. Ja hei yhden pienen karkin vaan.

***

Minua ei päästetty tänään lenkille mukaan koska töissä meinasin pyörtyä ja oksensin (taas kerran). Huoh. Ei tää tällästä viime kerralla ollut!

Siivoaminen ei ole kivaa!

Minä ja mies ollaan maailman laiskimpia siivoojia. Ei vaan jaksa. Ennen meillä imuroitiin niin harvoin että hävettää, ja olisitte nähneet miten mustaa lattianpesuvesi oli tuossa joulun alla kun kerrankin moppasin. Yäk. Ja sitten niitä lapsen leluja ja meidän kaikkien vaatteita ja muuta rompetta oli ympäriinsä pitkin lattioita ja röykkiöinä kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Sitten mies, jolla aina on ollut vähän nuha koko ajan, alkoi olla jatkuvasti kipeänä. Mieskin jo vähän huolestui ja minä kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot lemmikkiallergiasta hometalon kautta nenäsyöpään. Työterveyslääkäri kuitenkin löysi allergiatesteistä vastauksen, erikoisen voimakkaan huonepölyallergian.

Kivoilla välineillä on kivempi siivota.

Joten oli vaan pakko ryhdistäytyä. Olen etsinyt inspiraatiota mm. pinterestistä, uusista ihanista siivousvälineistä, miehen hemmottelusta ja sisustuksen uudistamisesta. Kaikki on sallittua kunhan koti pysyy mahdollisimman vähäpölyisenä ja mies terveenä! Koska onhan se ihan hirveän epäreilua, että omassa kodissaan, jossa pitäisi rentoutua ja levätä ja nauttia elämästä, tulee kipeäksi. 

Kodinuudistusprojektia on nyt kestänyt useamman kuukauden jo, ja mitä enemmän aiheesta opiskelen, sitä enemmän ymmärrän miten kauhea pölypesä meidän kotimme oli ja on edelleen. Paljon on jo muutettu, paljon on vielä tekemistä. (Ja vinkkejä saa antaa!)

Minulla on kaksi ohjenuoraa joita yritän noudattaa. Toinen on säännöllinen siivoaminen, mahdollisimman usein ettei kerralla tarvitse siivota niin paljon. Pyyhin pyyhin pyyhin kostealla ja kuskaan tavaroita omille paikoilleen. Toinen ohjenuora on sitten se, että yritän tehdä kodista sellaisen että se olisi mahdollisimman helppo siivota. Tottakai myös pölyallergikon kotona voisi olla kirjoja ja muita esineitä avohyllyssä, kunhan ne vaan muistaa siivota tarpeeksi usein. Minä tiedän ettei kuitenkaan siivota, joten avonainen kirjahylly sai lähteä ja tilalle tuli lasiovellinen vastaava. (-50% Ikeasta, hurraa!) Allergikon kodissa voi ihan hyvin olla matot lattialla ja kangasverhot ikkunoissa kunhan ne muistaa pöllyttää ja tuulettaa ja pestä tarpeeksi usein. Minä tiedän etten kuitenkaan pöllytä, tuuleta ja pese, joten matot ja verhot saivat lähtöpassit. Ja joka kerta kun siivoan ja löydän jonkun uuden paikan mistä siivoaminen on erityisen hankalaa, yritän keksiä siihen paremman ratkaisun. Pikkuhiljaa.

Lapsikin sai oman kivan rätin.

Ja tavaran (etenkin irtotavaran) määrää olen kovasti yrittänyt vähentää (vaikka shoppailupostauksen perusteella vaikuttaa kyllä ihan päinvastaiselta...). Annoin mm. monta kassillista vaatteita ystävän mukaan kun hän oli täällä. Eilen lähti paperinkeräykseen kaksi metrin korkuista hyvin pölyistä pinoa 80-luvulta peräisin olevia mummon vanhoja puutarha- ja käsityölehtiä joita olen vaalinut ja säästellyt mutta ikupäivänä en ole niitä avannut. Tänään siivosin noin puolet hattuhyllyn, lapaslaatikon ja kenkätelineen sisällöstä vinttiin. Pikkuhiljaa.

Säilytyskalusteiden määrää on lisätty ja etsitty tavaroille niiden oikeita paikkoja ettei kaiken tarvitse lojua pitkin poikin. Yläkerrassa olisi tilaa vielä ainakin yhdelle vaatekaapille. Pikkuhiljaa.

Pinterestistä opiskelin että pölypunkit ovat allergikolle erityisen paha juttu, joten irrotimme sohvasta kaiken mikä irti lähti istuintyynyjä myöten, pöllytimme, tuuletimme ja laitoimme ne tunniksi kuumaan saunaan. (Yö kunnon pakkasessa olisi ajanut saman asian, harmi kun sellaista ei ole ollut tarjolla). Saunomisen jälkeen sirottelin tyynyille ruokasoodaa, annoin vaikuttaa pari tuntia ja imuroin pois, kyllä oli kuulkaa raikkaat sohvat sen jälkeen! Tosin tuon tein joulun alla, kohta alkaisi olla jo aika tehdä se uudestaan.

Eipä enää pölyynny kirjat!

Sänkyyn tilasin uudet, allergiaystävälliset peitot ja tyynyt ikuvanhojen tilalle sekä petarinsuojan jonka pitäisi ehkäistä pölypunkkien pesiytymistä petariin. Niitä tässä vielä odotellaan, ja kunhan ne saapuvat, runkopatjakin pääsee saunaan ja petauspatja pesulaan. Lakanat pitäisi kuulemma vaihtaa kerran viikossa, koska pesussa kuolevat vain aikuiset pölypunkit, viikon päästä kuoriutuvat uudet munat ja ollaan taas lähtöpisteessä. Kuka oikeasti jaksaa vaihtaa petivaatteet kerran viikossa???

Pinterestistä opin myös, että vaikka kodissa ei olisi hometta rakenteissa, allergikon nenää rasittavia homeitiöitä täällä silti leijailee. Niitä tulee mm. kosteiden tilojen kaakelien saumoista, tiskipöydällä muhivista ylläreistä sekä reheviltä kukkaikkunalaudoilta. Siispä hommasimme kunnon kylppärinpesuainetta ja näppärän kaakelinvälipesimen ja mies kuurasi kylppärin ja saunan lattiasta kattoon. Ja minä kuurasin vessan. Mies pitää tiskipöydän siistinä ja minä teen edelleen surutyötä kukkaikkunani kanssa.

Siistiin kotiin voi ostaa kukkiakin.

Ja kaiken tämän lisäksi olen buustannut miehen vastustuskykyä vitamiineilla (mm. pycnogenol ja immolina) sekä hunajalla. Hommasin sille sarvikuono-nenähuuhtelukannun josta ei kuulemma ole mitään hyötyä. Saunaan laitoin kulhollisen suolakimpaleita koska silloin sauna kuulemma toimii vähän niinkuin suolahuone ja helpottaa oloa. Vaikea sanoa onko auttanut... Erityisen nuhaisina aikoina makkarissa on tuikkulyhdyssä eukalyptystippoja (en enää muista miksi juuri eukalyptus, mutta se kuulemma auttaa) ja myös suolahöyryhengitystä on kokeiltu (auttaa mutta vain hetkellisesti).

Onko tuosta kaikesta sitten ollut mitään hyötyä? Mies on edelleen nuhainen, varsinkin erityisen pölyisten paikkojen siivoamisen jälkeen. Mutta allergialääkettä ei tarvitse enää ottaa päivittäin. Eikä se enää makaa koko iltaa puolikuolleena tuossa sohvalla viltin alla, vaan jaksoi mm. maalata ne katot ja aloittaa laihdutus- ja kuntokuurin (mikä tietysti parantaa oloa entisestään). Mutta kyllä tässä vielä töitä pitää tehdä. Pikkuhiljaa. Ja siivoaminen nyt ei lopu ikinä.

Onko siellä muita allergikkoja? Onko antaa hyviä vinkkejä?