Päivä

Päivä alkoi tosi hyvin. Mies oli aamulla lähtenyt töihin mutta neiti nukkui pitkään ja tuli herättämään halein ja pusuin. Aamupalaksi syötiin neidin pyynnöstä taas tarjottimelle katettu piknik sohvalla (Oonko vähän maailman paras äiti!) ja katsottiin kolmatta kertaa afrikka-ohjelmaa kun se on vaan niin hyvä ja siinä on se prinsessakaljurotta ja hiekkamyrsky. (Tiesittekö muuten että seeprat ja lehmät on sukua toisilleen kun ne on molemmat mustavalkoisia? Hyvin päätelty minusta.)

Laitoin kuumaa kaakaotakin!

Meillä oli suuria suunnitelmia päivän varalle ja takkakin syttyi mukinoimatta ja meillä oli tosi kivaa. Mutta sitten minulle iski taas huono olo ja jouduin sohvalle huilimaan. Mutta ei se mitään, minä olin vauva jota hän sain hoitaa ja meillä oli tosi kiva leikki. Sitten kasattiin maailman korkein leegotorni, pestiin vähän pyykkiä ja vielä askarreltiin pahvilaatikosta linnakin! Maailman paras äiti, eikö!

Kerrankin osasin sytyttää!

Kaiken tämän jälkeen ajattelin että josko hän hetken sen linnansa kanssa voisi yksin leikkiä ja minä ihan vieressä voisin sohvalla neuloa (hänelle lapasta) ja samalla huilata. No niin hän leikkikin, ehkä minuutin. Ja sitten alkoi vaatia jotain ja hakata autoa lattiaan. Minä kielsin. Hän jatkoi hakkaamista. Minä kielsin uudestaan. Jne. Kunnes sanoin että jos hakkaaminen ei lopu, auto lähtee täksi päiväksi vinttiin jäähylle. Hän mietti hetken, katsoi minua -ja jatkoi hakkaamista. Siispä auto lähti vintille. No siitähän helvetti repesi! Mutta koko sen puolituntisen raivarin ajan (kun mm. keittiön roskis levitettiin keittiön lattialle) pysyin ihan rauhallisena ja mielessäni taputtelin itseäni olkapäälle kun kerrankin en antanut periksi. Oppiipahan ainakin. Ja rauhoittuikin lopulta ja söi ruuankin kuin pieni enkeli ja meillä oli hetken aikaa taas ihan kivaa kunnes...

Tyyntä myrskyn edellä. (Joo, toi on se linna.)

...häntä ei nukuttanutkaan mutta minua todellakin olisi nukuttanut. Ja niin huolella saimme sukset ristiin että kun mies kolmen tunnin päästä tuli kotiin ja kysyi oliko rankka päivä, minä aloin itkeä. Oli joo aika rankka. Ja siinä lapsen kuullen itkin ja raportoin miehelle kaikki edesottamukset tahallaan lattialle kaadetusta vesilasista mahani lyömiseen. Maailman paras äiti indeed.

Lapanen ehti edistyä ainakin 5 riviä.

No, sitten ne lähtivät lenkille ja minä sain ne päikkärini. Kaupasta ne toivat jätskiä ja mies askarteli meille jätskiannokset kermavaahtoineen, nompparelleineen kaikkineen. Syötiin jätskiä ja katsottiin leijonaohjelmaa, kuunneltiin youtubesta lastenlauluja ja halailtiin ja kutiteltiin sohvalla. Sitten neiti kävi nukkumaan kuin pieni enkeli ja mies katsoi minun seurana viimeisen Poirotin kun en uskaltanut yksin. Kohta syön ehkä vähän lisää jätskiä.

Huomenna lapsi menee päiväkotiin kun päivä kerran on varattu, vaikka minä olenkin kotona sairaslomalla. Se on varmaan ihan hyvä ratkaisu meille molemmille.