maanantai 21. tammikuuta 2013

Kotona taas

Ja ihanaa oli! Ihan mahtavia ihmisiä joista osa jo annanpäiviltä tai entuudestaa tuttuja, suurin osa uusia. Käsittämättömän hyvää ruokaa, tällä kertaa livemusiikkia ja tanssia (ei kyllä tanssittu), hiilipiirrustuspikakurssi (piirsin pitkästä aikaa, siitä lisää myöhemmin!), ihania ihmisiä, upeita pukuja, melkein koomaan asti syömistä, laulua, hauskoja tarinoita, vertaishörhöilyä, saunareissu 30 asteen pakkasessa, keittiötalkoilua... ...mainitsinko jo syömisen? Ihan mahtava tapahtuma siis kaikenkaikkiaan.

Kaikki uudet ja vanhat vaatteet ja varusteet toimivat mallikkaasti. Kuvia tulee jahka niitä otetaan... ...mutta nyt jo perinteeksi muodostunut reissun ainoa kuva jonka otin tällä kertaa tänään kun tulimme kotiin.


Automatkan aikana voi, jos vain valoa riittää, saada aikaan tälläisen hullun sykkyrän. Pienen suoristeluoperaation jälkeen selvisi että siinä on 4,8 metriä haarukkanyöriä (kolmessa tunnissa) joka on tulossa uutta hovipukuani reunustamaan, kunhan ensin toivun tästä ja saan haarukoitua puuttuvat metrit. Lanka on ihanaa kasvivärjättyä villaa Puhde-puodista.

//

Tässä iltapuhteena innostuin vielä askaroimaan tälläisen.



2 kommenttia:

  1. Vau, kuulostaa kivalta! Meillä 90-luvun alun Suomen SCA:laisilla harvalla oli "aidoista" matskuista tehdyt vaatteet ja muut vermeet. Ihan peruspuuvillaa. Ja inspiraationlähteenä oli enemmänkin fantasiateollisuuden kuvasto kuin aidot keskiaikaiset lähteet. Mutta hauskaa oli. Kerran tosin yhdellä kesäleirillä iski loppuvaiheessa pienoinen ruokamyrkytysepidemia... :o Mun keskiaikanimi oli Maria jonkuntytär, en muista enää kenen. :D

    VastaaPoista
  2. Olen ymmärtänyt että tuolloin keskiaikatietous esim pukujen suhteen perustui yhteen ainoaan kirjastosta löytyneeseen kirjaan ja sitten lähinnä käsityksiin ja mielikuviin. Aika paljon on muuttunut netin myötä, nyt on niin helppo googlettaa vastaus mihin vaan ongelmaan ja nälkä kasvaa syödessä kun näkee muiden upeita juttuja.. =)
    Ruokamyrkytysepidemia kuulostaa pelottavalta!

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!