Saksalaiset sukujuureni näkyvät meillä lähinnä juhlapyhinä. Jouluna syödään makkaraa ja hapankaalia ja pääsiäisenä meillä on koivu. Se on vähän niin kuin joulukuusi mutta ei kuitenkaan, se on pääsiäiskoivu.
Koivu koristellaan munilla ja tipuilla ja noita-akoilla ja muulla pääsisäishenkisellä tavaralla, tosin meidän omaan ei ole ehtinyt vielä kertyä paljon muuta kuin niitä munia.
Tänä vuonna saatiin vihdoin aikaiseksi koristella munankuoria (siis niitä tyhjäksi puhallettuja). Viimeksi olen niitä lapsena tehnyt enkä nytkään olisi saanut aikaiseksi ellei mies olisi ottanut munien tyhjentämisen asiakseen.
Tunnollisena perinteenvaalijana olisin tietysti hakenut koivun hyvissä ajoin sisälle että siinä olisi nyt ihania hiirenkorvia (koska siinähän se pointti on) mutta kun ei muista niin ei muista. Olkoon minimalistinen koivu.
Ankanmunan sain joskus lapsena ja olen sitä siitä saakka vaalinut mutta en kuitenkaan ole raatsinut käydä maalaamaan. Nyt se oli mennyt vähän rikki niin vihdoin raatsin. Varmaan tässä nyt joku logiikka oli.
Mieskin maalasi oman munan.
Voi miten kauniita, ja hauska kuulla saksalaisista pääsiäisperinteistä. Esikonen opiskelee kieltä ja koitin siltä lypsää muttei suostunut kertoamaan!
VastaaPoista(Sulla on paljon enemmän munia kun mulla, epistä!!!)
Ihanaa pääsiäistä Mäntylään!
Kiitos! =)
VastaaPoistaOletko varma että esikoinen on kuunnellut saksan tunnilla?
(Osa noista munista on mun lapsuudesta, äiti antoi.)
Ihanaa pääsiäistä sinullekin!! <3