Satukuvia ja kuulumisia

Lupasin kertoa miten kävi. No, ekana iltana hän nukahti reilussa puolessa tunnissa suhteellisen vähäisellä protestoinnilla. Sitten alkoikin minulla iltavuoroputki. Olen saanut raportteja tunnin kestäneestä, kirkumisella höystetystä taistelusta sekä puolen tunnin leppoisasta väännöstä jonka aikana mm. leegot otettiin kaapista. "Minä olen hejännyt!" Niimpä niin, mutta ensin pitäis kyllä nukkua yön yli. Eli vaihtelevasti on mennyt iltahulinat uudessa sängyssä, onneksi kuitenkin yöt menee edelleen heräämättä.

No on tästä koitunut minullekin uusia haasteita.

a) Päiväunet on peruttu. Sitä päikkäreiden poisjättämistä oli ehditty muutenkin spekuloida ja nyt siitä nukahtamisesta tuntui tulevan ylivoimaisen vaikeaa. Ei sitten väkisin. Olis vaan kiva huilata hetki ennen kun lähtee töihin. Toisaalta on aika mukavaa että voi suunnitella päivän menoja ilman että täytyy ottaa päiväuniaika huomioon.

b) Aamulla herätään. Tänään 7.20, eilen taisi olla jopa yli kahdeksan. Huoh. Toisaalta tänään sain silloin 7.20 kainaloon maailman suloisimman unitukan. Sain varastettua itselleni puolisen tuntia semi-unta ja samalla tankattiin päivän hellyysvarastot täyteen. Voisiko päivää paremmin aloittaa kuin nenuttelemalla peiton alla? (No ehkä nenuttelemalla peiton alla siinä vaikka yhdeksän aikaan..)

Ja sitäpaitsi kun aamulla herätään, olen iltaisin väsynyt. Eli nukahdan. Jee!

Muutakin uutta kuuluu. Tänään kun minä olin töissä, neiti ja isi menivät ekaa kertaa sirkuskouluun! Sitä kovasti pohdittiin että onko tuo kuitenkin vielä liian pieni, mutta nyt näyttää siltä että valinta osui enemmän kuin nappiin. Tunnin jälkeen ne tulivat minua kaupalle moikkaamaan, ja lapsi juoksi posket hehkuen - ei vaan kyllä se hehkui koko tyttö -  kertomaan mitä kaikkea siellä oli tehty! Ja kuulkaa naama intoa ja ylpeyttä loistaen hän näytti miten oli oppinut hyppäämään tasajalkaa. Siis kaksi jalkaa yhtä aikaa ilmassa! Hop!

Sen lisäksi että siellä oppii hyppäämään, sirkuskoulussa pääsee opettelemaan sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa, odottamaan vuoroaan, jonottamaan, kuuntelemaan ohjeita vieraalta aikuiselta sekä tekemään temppuja muiden(kin kuin äidin ja isin) nähden. Tärkeitä taitoja lapselle joka ei ole päiväkodissa eikä tällä hetkellä edes kerhossa. 

Näyttää siltä että tuo ei (luojan kiitos!) ole perinnyt minulta juuri mitään, mitä tulee liikkumiseen, motoriikkaan ja muuhun sellaiseen. Neiti rakastaa temppuilla ja riekkua ja tanssia, tekee superkeikkoja ja hiihtää ja sillä on parempi rytmitaju kuin minulla! Joten sirkuskoulussa hän pääsee tekemään juuri sitä mistä tykkää ja vielä kehittämään niitä taitojaan, tekee hyvää itsetunnollekin. Olen niin iloinen nyt tästä jutusta!!

Lisäksi se sirkuskoulu on kolmen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Mahtavaa!

Pienen Linnun satu-aiheisen valokuvakilpailun innoittamana innostuin askartelemaan photoscapella satuisia kuvia. En kyllä tiedä tohdinko laittaa mitään näistä sinne kisaan mukaan mutta oli kiva askaroida vaihteeksi tuollaista erilaista jännää. (Osallistuin siihen kerran enkä saanut yhtään ääntä, en ole vielä ihan toipunut siitä..)