Hei vaan pitkästä aikaa, blogimaailman ystävät! Olen ollut kiireinen tämän reaalimaailman parissa... kuuden päivän iltavuoroputki vei veronsa. Ja tiedättekö, sängynvaihtokarkelot tai kenties poskihammas tai mikälie on kiihdyttänyt uhmaiän aivan uudelle tasolle. Ei mitään logiikkaa raivareissa. Uuvuttaa. Mutta tämähän(kin) on vain vaihe, vai mitä!
Toisaalta on ihan mahtavaa seurata tuon neidin menoa. Sängynvaihtokarkelot tai poskihammas tai mikälie on tuonut esiin aivan uudenlaisen nuoren neidon, hurmaavan ison tytön joka ajattelee, keskustelee, rakastaa palavasti ja osoittaa sen myös. Oppii koko ajan uutta niin että me olemme ihan päästämme pyörällä. Missä välissä tämä pääsi tapahtumaan? Meidän vauva ei ole enää tippaakaan vauva!
Nojokatapauksessa. Rankka viikko on nyt nollattu ihan mahtavalla viikonlopulla. Miehellä oli tänään synttärit jota vähän juhlistimme jo eilen illalla viettämällä laatuaikaa kahden kesken sipsien ja viikinkidokkareiden parissa. Aamulla mies sai kahvia, jäätelökakkua ja lahjoja sänkyyn ja koko päivänä ei olla tehty paljon muuta kuin vietetty lisää sitä laatuaikaa. Perheenä. Kaikki kolme yhtä aikaa paikalla. Luksusta.
Luksusta meille mutta myös lapselle. Pienestä syntyy pienen ilot, mutta varsinkin nyt kun olen ollut paljon töissä sen huomaa miten valtava riemu syntyy ihan vaan siitä että me olemme molemmat paikalla (ja läsnä). Koko perhe kylpyhuoneen lattialla läträämässä. Koko perhe peiton alla piilossa. Koko perhe mäkeä laskemassa. ONNI.
Tai itse asiassa siellä mäenlaskupuuhissa oli puoli sukua mukana, kaikki vauvasta vaariin (kirjaimellisesti) laskemassa ja heittäytymässä ja nauramassa kuin pikkulapset. Ja eniten nauraa räkätti tuo pienin, vuoron perää isin tai äidin tai mummin tai papan tai äidin JA isin kyydissä pulkassa. Ja yksinkin!
Ohjelmantäyteinen päivä takana siis mutta en muista koska viimeksi olisin tuntenut oloni näin... ...levänneeksi. Naurettu on koko vuoden edestä ja niinhän sitä sanotaan että nauru pidentää ikää. Ei niiden pellavien pituudella niin väliä.
Ihanaa uutta viikkoa, ihmiset!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!