Voi hyvää päivää mikä päivä. Yks kiukuttelee, toinen kiukuttelee, kolmas vähän lisää ja ensimmäistä alkaa kahta kauheammin v*tuttaa toisten kiukuttelu. Ja iltaa kohti tahti senkun kiihtyy. Pitäis kokonaan hypätä yli tälläsistä päivistä.
Luin vähän aikaa sitten määritelmän, että uhmaikäisellä on "korvat koristeena". Huikeaa, niiiiin tiedän mitä se tarkoittaa. Ja tiedän että tuo osaa olla maailman ihanin ja fiksuin ja hurmaavin ja huomaavaisin, ja silti pitää temppuilla ja kiukutella. Riiviö.
Ja poikanekin tänään, kitisi ja natisi ja venkuloi. On ääärimmäisen raivostuttavaa pitää sylissä tyyppiä joka ei pysy sekuntiakaan paikallaan.
Ja tästä kaikesta voi päätellä että minä se vasta itse aurinko olen ollut........... ihan varmasti en ole kiukutellut yhtään! Ja jos v*tuttaakin niin se on ihan varmasti kaikkien muiden vika!
Varsinkin miehen, joka veisti itseään puukolla sormeen, kahdesti.
Ja lapsen, joka astui koirankakkaan ja käveli suoraan vauvan viltille.
Ja koiran joka kakkasi nurmikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!