Niin, kaikki (no ainakin melkein kaikki) muut ovat viikon mittaisella keskiaikaseuran telttaleirillä. Meidänkin piti siellä olla, miehellä lomakin sitä varten, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen että se olisi ollut liian raskasta. Tuleehan noita kesiä vielä, nautiskellaan nyt tästä pienestä ihmisestä näin, kohta se ei ole enää pieni. Harmittaa silti, kai saa?
Onneksi Loviisan muinaismarkkinat sattuivat juuri tähän rakoon, käytiin siellä lääkitsemässä ikävää. Oli niin mukavaa että tänään mentiin vielä uudestaankin.
Mukavat, tunnelmalliset markkinat, ihania iloisia ihmisiä.
Ja äidin mieltä hykerrytti kun ihmiset ihastelivat meidän suloisia lapsia. Ja olihan ne taas, mahdottoman suloisia molemmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!