Voi tätä äitiyden autuutta. Vankkumattomia periaatteita -ja niistä luopumista. Olin niin pyhästi päättänyt että teknologia ei minun lastani kasvata. Ei piirrettyjä lapsen vahtina, ei tietsikkapelejä korvaamassa oikeaa leikkiä, ei missään tapauksessa!
(Olin pyhästi päättänyt monta muutakin asiaa...)
Ensin huomasin että aamuisin voi keplotella itselleen pikkukakkosen verran lisää unta. Tai rauhallista aamuteenjuomisaikaa. Tai iltapäiväteenjuomisaikaa. Sitten totesin että imettäminen on huomattavasti helpompaa kun laittaa isommalle piirretyn pyörimään. Tai kun se saa pelata mun puhelimella jotain. Jne.
Ja sitten ostin Tytölle ihan oman tabletin (Paniikissa, kun en muuten keksinyt miten the junamatkasta selvitään.) Tabletti sopii loistavasti kahteen asiaan: se viihdyttää lasta pitemmällä matkalla kun autossa istuminen on tyyyyylsää, ja sillä voi kiristää. (Kun syöt ruuan nätisti niin saat pelata vähän aikaa. Juu, siinä toinen vankkumaton periaate josta on luovuttu jo aikoja sitten...)
Tabletille ompelin suojapussin josta ei tullut mikään kaunistus, mutta ajaa asiansa oikein hyvin. Sen lisäksi että se suojaa tablettia kolhuilta, reunus estää lasta vahingossa painamasta näytön reunassa olevaa päävalikon kuvaketta. Ja siinä on hello kitty. (Jota meille ei muuten ikinä hankita missään muodossa. Paitsi joskus.)
Hyviä sovelluksia saa muuten ehdottaa, Kapun Metsä ja Pikku Kakkonen alkaa olla jo aika nähty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!