Viime postauksessa jo pääsinkin hehkuttamaan vähän sitä että tänään minulla oli ihan kokonainen vapaa aamupäivä. Joka kyllä jatkui vähän iltapäivänkin puolelle ennen kuin piti lähteä paiskimaan töitä.
Tein juuri sen virheen mitä ei koskaan pitäisi tehdä jos on näin harvinaislaatuinen tilaisuus. Suunnittelin. Ajattelin ehtiväni vaikka mitä. Nukuin ihanasti pitkään mutta koko aamupäivän keskityin vapaana olemiseen ihan puolivillaisesti kun stressasin bussin lähtemistä ja kaikkea mitä vielä pitäisi mahduttaa ohjelmaan. Kun pitäisi ehtiä syödäkin jotain.
Sitten rentouduin ja päätin että teen mitä teen.
Ompelin vähän. Surffailin blogeissa. Hoidin muutaman kela-asian ja soitin pamiin. Söin lounaaksi salaattia.
Sitten menin ulos kameran kanssa ja yritin pyydystää valoa. Ihan oikeasti nämä kuvat on otettu kahdelta iltapäivällä, se on todellakin marraskuu. Vaikka on tässä pimeässä harmaudessa jotain aika kaunistakin ja monenlaisia sävyjä kun tarkkaan katsoo.
Aika ihanaa oli hakea lapsi kotiin, kolme päivää iltavuoroa ja siihen perään lapsi kahdeksi päiväksi mummilaan. Ehti tulla ikävä. Nyt jaksaa kummasti olla taas loistoäiti kun sai vähän levätä ja ikävöidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!