Se kevyt sunnuntaikävely

Noniin, kuvaraportti vaellukselta! Keskiaikahenkinen vaellus siis, Pyhtäältä, tai oikeastaan Tesjoelta, Pernajaan. Yksityiskohdat voi tsekata täältä.

Lähdettiin siis viemään markkinakutsua Pyhtään kirkolta Pernajan kirkolle, Olof Magnuksenpojan jalanjäljissä. Kirkolla vielä hymyilytti leveästi vaikka helle vähän hirvittikin...

Noin neljännen lähtöpissan ja vielä viimeisten juomapullontäyttöjen jälkeen lähdettiin ensimmäiselle etapille mutta ei pidetty turhaan kiirettä. Pitihän nyt maisemiakin ihailla!

800 metrin kävely autoille ja automatka moottoritietyömaan ohi Tesjoelle oli jo ponnistus sinänsä ja hetikohta Tesjoen Marketilla oli hyvä pitää ensimmäinen tauko. Maito on paras palautusjuoma (ja jätskissä on maitoa!).

 Matkalla jaettiin markkinajulistetta ja vilkutettiin ohiajaville autoille. Matkan edetessä kuvia ja kuulumisia päivitettiin Kesä-Heikin facebook-sivulle jonne kirjattiin myös vastaantulijoiden reaktioita jotka oli pääasiassa ilahtuneita ja positiivisia ja pitivät vaellustunnelman korkealla.

Kenkävalikoimaa löytyi karjalanpiirakkakengistä moderniin vaelluskenkään ja sporttisandaalista reinotossuun.

  

Loviisassa väki väheni ja jäljelle jäänyt nelikko oli ehtinyt tulla nälkäisiksi... Ei kuitenkaan syöty Pirjon grillillä vaan keskiaikaisesti Hesessä!

Kuinka monta Poukkalaista tarvitaan kiinnittämään yksi juliste? Vastaus: neljä, yksi pitää kiinni, toinen laittaa nastoja, kolmas katsoo vierestä ja neljäs ottaa valokuvan. Mutta kuka hullu oikeasti kävelee 20 kilsaa tollasissa kengissä?

Loviisan jälkeen helle alkoi jo tuntua melko kuumalta ja heseruoka huonolta idealta...

...mutta tulihan se loppusuoran merkki lopulta vastaan! Tässä vaiheessa käveltyjä kilometrejä oli takana reilu kuutisentoista.

Miten se viimeinen pätkä tuntuikin pitkältä!  Seura oli kuitenkin maailman parasta ja jutut tässä vaiheessa, kuten arvata saattaa, jo melko levottomia (Tiesitkö muuten että viiriäiset sanoo ti-TAU, paino viimeisellä tavulla..?). Facebook-sivulla voi käydä kuuntelemassa mitä me laulettiin mennessämme sellaisella vimmalla että varmasti kuului Porvooseen saakka.

Mutta perille päästiin ja markkinakutsukin tuli toimitettua määränpäähän, paikallisen bussipysäkin seinään. Olisihan sen voinut sinne tietysti helpomminkin viedä mutta se ei olisi ollut ollenkaan yhtä hauskaa!

Ihan komea kirkko niillä siellä Pernajassa on, kannattaa käydä katsomassa! Kävellen menee joku kuus-seitsemän tuntia...