keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Maikki, Pirja ja uudet kottarit

Käytiin puutarhamyymälässä hakemassa hevonkakkaa kasvimaalle ja intouduin shoppailemaan! Nyt on yksi haave toteutettuna kun mukaan tarttuivat ompputytöt Maikki ja Pirja.


 Lapsenkin puutarhanhoitovälineistö karttui (taas) kun rautakaupasta haettiin ihan omat kottikärryt! (Kiitos mummi!)


Ajattelin että kun nyt kerran otin kuvia tuosta puunistutushommasta niin voisin tehdä pienen "kuinka omenapuu istutetaan"-tutoriaalin. (Minun sisälläni asuu näköjään vieläkin pieni opastava puutarhamyyjä...)

1. Osta aina kaksi. (Paitsi ei ole pakko jos naapurillakin on.) Parivaljakon pitäisi olla eri lajia mutta samaan aikaan kukkivia, se lukee kyllä lapussa, nämä meidän tytöt ovat kesäomenia. Tämä siksi että pölytyskaverista ei ole paljon iloa jos se kukkii kaksi viikkoa myöhemmin.

Valitse lajike käyttötarkoituksen mukaan. Meidän omat ovat varhain kypsyviä ja runsassatoisia syömäomenoita. Pirjan lapussa lukee että sen omenat ovat keskikoisia tai pienehköjä, makeahkoja ja miellyttävän aromikkaita. Maikin omput taas suurehkoja, mehukkaita ja aromikkaita. Molemmissa lukee herkkuomena, hyvä. Kiva meille, kiva lapselle. Lisäksi Maikin lapussa lukee että se on hyvä pölyttäjä. 

2. Valitse taimet joissa on selkeä latva ja suuret oksakulmat. Jos oksa kasvaa liian tiukassa kulmassa runkoon nähden se ratkeaa helpommin tuulessa sitten isona. 

3. Ota selvää kuinka suureksi puut kasvavat aikuisena ja valitse kasvupaikka niin että latvukselle jää riittävästi tilaa. Nämä meidän omat ovat hillittykasvuisia mutta jätin niiden väliin silti nelisen metriä.

4. Kaiva kunnon kuoppa. Meidän pihan hiekkamaa on tosi köyhää, joten puille kaivettiin kunnon laakeat kuopat jotka ensin täytettiin multaisemmalla joutomaalla, ja vasta sitten kaivettiin istutuskuoppa johon kumpainenkin sai säkillisen kaupan puutarhamultaa. Tuollaisessa tiiviissä ja köyhässä maassa kannattaa kaivaa laakea kuoppa, pieneen suoraseinäiseen poteroon juuret jäävät helposti kiertämään koska eivät halua kasvaa pois kunnon mullan luota. Isoksi kasvettuaan sellainen puu sitten voi huonosti ja kaatuu helposti.

5. Istuta puu aina samaan syvyyteen missä se on tähänkin saakka kasvanut, eli jätä vanha mullan pinta näkyviin, muuten tyvi mätänee. Näin keväällä kun istuttaa, kannattaa puun ympärille kasata valli joka pitää kasteluveden siellä missä sen halutaankin olevan. (Syksyllä päinvastoin, istuta pienelle kummulle että liika märkyys valuu pois eikä jää seisomaan ja pahimmassa tapauksessa jäätymään puun juurelle.)

6. Ei tarvi leikata, paitsi jos on niitä huonoja oksakulmia tai sisäänpäin kasvavia tai vaurioituneita oksia. Leikkaaminen on puulle stressaavaa, samoin juurtuminen. Siksi ensimmäisenä kesänä kannattaa antaa puun keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja juurtua kunnolla. Leikata ehtii myöhemminkin. Samoin raakileiden kanssa, ne kannattaisi ekana kesänä nyppiä pois jos niitä tulee, hedelmien tekeminenkin vie vaan voimia juurtumiselta. (Tosi tylsää, I know!!)

Takavasemmalla Maikki ja etualalla Pirja, muistaakseni.

Pidemmälle me ei sillä kertaa päästy, mutta tulossa on vielä kunnon tukikepit, jonkunlaiset suoja-aitaukset estämään koiran kuseskelua sekä kate tai maanpeitekasvi tuohon paljaan mullan pinnalle.


 Kottaritkin tuli valmiiksi ja ovat olleet kovassa käytössä, maansiirtohommissa ja kastematokuljetuksessa.


tiistai 7. toukokuuta 2013

Magdaleena ja puutarhanhoidon zen

Meinasin aloittaa siitä kun muutimme tänne kohta kolme vuotta sitten, mutta empä aloitakaan.

Oli se sievä...

Aloitankin vanhasta kodista. Se oli rivitalonpätkä johon kuului pikkuinen, aurinkoinen ja lämmin pihan palanen. Pihaa rakennettiin, hoidettiin ja puunattiin antaumuksella ja se oli puutarhaosaston myyjän ja puistotyöntekijämiehen silmäterä ja ylpeyden aihe. Se oli upea! Ja hyvin helposti hallittavissa, pieni kun oli. Sitten muutimme tänne ja jouduin hyvästelemään pienen paratiisini.

Jonain päivänä tuossa aurinkoisessa kohdassa on kasvihuone joka on tehty vanhoista ikkunoista ja siinä on kivijalka vanhoista tiilistä...

No ei se mitään, tilalle sain vaikka kuinka hurjan paljon ihanaa ja potentiaalista paratiisin puutarhaa johon voisi toteuttaa vaikka mitä hienoa ja uutta ja upeaa! Suunnitelmia syntyi ja kaikki olisi pitänyt saada ja aloittaa hetihetinyt. Sitten tulivat vastaan sellaiset tylsät elämän realiteetit kuin hyvin pienet tulot yhdistettynä omakotiasumisen kuluihin, vauva-aika ja pikkulapsiaika ja väsymys ja ajankäytön haasteet. Ja motivaatio ja priorisointi. Ja väsymys ja laiskuuskin. Ja elämän rajallisuus jne.

Jonain päivänä tuossa on lasten kokoinen puutarhapöytä ja penkit mehukestejä varten!

Pihasta ei tullutkaan hetihetinyt upeaa hortonomirouvan ja puistomiehen taidonnäytettä vaan lähinnä projekti. Kokoelma eriasteisia työn tai suunnittelun vaiheessa olevia osasia, puupinoja ja maakasoja ja tilapäisratkaisuja kruunattuna värikkäillä muovileluilla. Kaikenlaista on ehditty toteuttaakin mutta sen sijaan että olisin nähnyt kaiken sen mitä meillä jo on, laskin mielessäni kaikkea sitä mikä meiltä vielä puuttuu, näin vain keskeneräisyyden. Ja ahdistuin siitä että meidän pihamme pitäisi olla hienompi. Että meiltä varmasti odotetaan sitä hienoa ja upeaa.

Jonain päivänä tuossa hiekkalaatikon vieressä on keinu!

Mutta tänä kesänä olen päättänyt että kaikki on toisin! Tänä kesänä aion painaa villaisella omat ja muiden odotukset ja nauttia kaikesta tästä ja keskittyä hetkeen ja helliä haaveitani ilman ahdistusta siitä että ne eivät ehkä toteudukkaan heti. Ei elämä siitä paremmaksi muutu että koko ajan pyristelee ja haluaisi jotain uutta ja parempaa ja ahdistuu ja unohtaa elää nyt.



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Muistikortilta

Kuluneella viikolla ollaan ehditty vaikka ja mitä. On matkustettu paikallisbussilla (keskiaikavaatteissa) kaupunkiin, on jaettu flyereita torilla (keskiaikavaatteissa), käyty kuuntelemassa luentoa kirjastolla (keskiaikavaatteissa) ja käyty juhlimassa nelivuotiaan synttäreitä (jep, arvasit oikein, keskiaikavaatteissa). Kesä-Heikki pitää niin kiireisenä ettei edes vaatteita ehdi vaihtaa.


Keskiaikahörhöilyistä ei ole kuvia mutta muistikortilta löytyi muuta. Juhlittiin meillä vappuakin ja ihan tavallisissa vaatteissa. Oli ilmapallot ja serpentiinit ja saippuakuplat ja vappuviuhka. Mies paistoi munkkeja ja minä ruuvasin seinään sammutuspeitteen. Tehtiin grilliruokaa uunissa koska ulkona oli niin pirun kylmä ja juotiin miehen tekemää simaa. Kivaa oli vaikka oltiinkin niin väsyneitä että vapuksi varatut skumpat juotiin vasta toissapäivänä saunassa.


Torstaina käytiin akkain kanssa pääkaupungissa shoppailemassa Kesä-Heikkijuttuja. Ikeassa ja Biltemassa lähti tuliaisten ostelu vähän lapasesta, leikkiastioiden ja -vihannesten lisäksi mukaan tarttui ihanat minikokoiset puutarhavälineet. Neiti sai oman kasvimaan johon käytiin heti hakemassa parit orvokit.


 Ja isäni näyttelynavajaisiakin on ehditty juhlia. Kotiin tultua olisi tullut ihania ilta-aurinkokuvia jos oltaisiin oltu kymmenen minuuttia nopeampia, mutta koska ei oltu, tuli harmaita kuvia.


Minäkin sain orvokkeja. Oliko teillä yhtä kiva viikko?


torstai 2. toukokuuta 2013

Huhtikuu


Huhtikuun kohokohtia oli eläinmuseo ja snadistadi, herneenversot, ensimmäinen pääjalkainen, sauvakävely ja pitkät lenkit, leikkiruoka ja se kun kaikki se lumi oli yhtäkkiä sulanut.

Tervetuloa, oi ihana toukokuu!


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Toiset kolme kuvaa

Blogissa on ollut hiljaista mutta se ei tarkoita sitä ettenkö olisi tietokoneella istunut. 
Olen puuhaillut tälläistä:


Tätä pikkuflyeriä jaetaan toreilla ja turuilla. Nämä kaksi isompaa pääsivät nettisivulle.


Ja lapsille:


Semmosia. Mitäs sanotte?


torstai 25. huhtikuuta 2013

Kolme kuvaa

Minulla ei ole yhtään uutta otosta kamerassa mutta haluaisin yrittää mielikuvitella teille kolme kuvaa eiliseltä.

Ensimmäinen kuva.
Oltiin perheen kanssa pihatöissä, lapsi leikki tyytyväisenä hiekkalaatikolla. Tasaisin väliajoin laatikolta kuului täysin palkein huudettu: ÄLÄ TULE HYVÄ KAKKU.. HUONO KAKKU!!
Ja mustarastas. Se on jo monta päivää pitänyt konserttia lähipuissa laulaen kovempaa ja kauniimmin kuin kaikki muut yhteensä. Mustarastaan ääni on kevään ääni.
Me tehtiin miehen kanssa yhteistyötä. Pari vuotta sitten kasattu lehtikompostikasa oli muuttunut muhevaksi kastematomullaksi, mies lapioi kottikärryt täyteen ja minä kärräsin omatekemää multaa uudelle perunamaalle. Kello oli jo ilta ja aurinko värjäsi ilman kullan väriseksi ja teki pitkiä raitoja nurmikolle. Ensi kesänä saadaan oman maan perunaa!

Toinen kuva.
Aurinko oli jo mennyt liiterin katon taakse piiloon. Oltiin menossa sisään mutta päivän kuuma puheenaihe, fasaani, pyrähti naapurin pihalle. Menimme ihan hiljaa naapurin aidan viereen, minä, mies ja lapsi miehen sylissä. Katselimme kuinka fasaani yritti ratkaista ongelman. Se olisi  halunnut aidan yli meidän puolelle juuri siitä kohtaa missä seisoimme eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Fasaani tepasteli rinta röyheänä edes takaisin ja punnitsi vaihtoehtoja. Välillä se töräytteli meille tai lihaville harakoille jotka myös tulivat uteliaina seuraamaan esitystä. Fasaanin sulkapuku oli saman värinen kuin ilta-aurinko, kultainen ja kuparinen ja punainen ja oranssi ja keltainen.

Kolmas kuva.
Olin käynyt suihkussa ja kokeillut niitä uusia saippuoita. (Avasin molemmat koska en osannut päättää kumpaa kokeilisin ensin.) En yleensä ikinä raaski hankkia itselleni mitään tuollaista ylellisen luksusta joten oli ihan erityistä hemmotella itseään noin herkullisilla tuoksuilla. Ihan kevyt sitrustuoksu jäi vielä ihollekin loppu-illaksi.
Lapsi oli niin väsynyt että nukahti iltasadun ja unilaulun jälkeen samantien.
Minä keitin itselleni iltateetä, sitä sitruuna-inkivääriä. Kävin sohvalle ja minulla oli siinä sitä keltaiselta tuoksuvaa teetä, suloisen kitkerää tummaa suklaata jossa oli sitruunan värinen rusetti, ja myytinmurtajat. Täydellinen yhdistelmä!


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Minulle on postia!

Blogiparka on ollut nyt tietoisesti vähän hunningolla. Olen ollut kovasti töissä ja kaikki tietokoneelle liiennyt vapaa-aika on kulunut aika tiiviisti Kesä-Heikkihommeleiden parissa. Nyt oli kuitenkin ihan pakko laittaa blogihiljaisuus tauolle sillä postilaatikkoon oli pötkähtänyt jotain ihanaa!

Osallistuin taas Ipanaisen Annin järjestämään Sinulle on postia-tempaukseen jossa salaiselle ystävälle lähetetään hemmottelupaketti ja jollaisen myös itse saa. Minun salaisen ystäväni paketti tuli tänään! Olipa ihana yllätys työpäivän päätteeksi!


Koko postilaatikko tuoksui pirteän sitruksiselta ja syylliseksi paljastuivat Lushin herkulliset saippuat. Tykkään erityisesti tuosta joka lupaa tuoda esiin sisäisen taiteilijasieluni. Eikä tuo sexy peelkään varmasti pahaa tee! Nämä menevät kyllä kokeiluun mahdollisimman pian!


Saippuoiden lisäksi paketista löytyi Clipperin sitruuna-inkivääriteetä joka ei vaan voi olla pahaa, sekä tummaa reilun kaupan luomusuklaata, täydellistä! Ah ihanuutta, pakko herkutella heti kun lapsi on saatu nukkumaan.


Paapiin korttikin on hurmaava ja kruunasi kokonaisuuden! Ai että kun tulinkin hyvälle mielelle!! Kiitos KIITOS Salainen Ystäväni päivän piristyksestä!!!

Minun oman Salaisen Ystäväni paketista puuttuu vielä yksi maaginen komponentti jonka saapumista odottelen ja jännään ehdinkö ajoissa... äh, on ärsyttävää olla aina myöhässä joka paikasta!

//

Tässä vielä kaikki tempaukseen osallistuvat blogit: