sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Keväällä voi!


Silloin kun aurinko lämmittää ja lumi sulaa, ei voi istua sisällä vaan pitää mennä ulos!
(Jos jaksaa.)




Polkupyörälenkin päälle on hyvä valmistaa mutakakkua välipalaksi, jos siis sattuu olemaan leikkinälkä.



Ja jos iskee oikea nälkä, voi syödä pihalla. Keväällä voi!



"Oih, kun sinä olet nyt nätti! ISIIIIIIII, tule ottamaan äitistä valokuva!!!!"



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kippis!


Lauantai, kevät, aurinko, se että jääpalat ovat jäätyneet pakastimessa...





Monta loistavaa syytä nostaa malja!




Aurinkoista viikonloppua!


Mistä voi ostaa uuden pään?


Noniin, päätin ryhdistäytyä bloggaajana ja napsin vähän tunnelmakuvia eiliseltä. Eipä näissä kuvissa paljon muita ansioita olekaan, ainakaan kuvanlaadullisia sellaisia.

Teeleipiä tulossa...

Kettuessu markkinoilta, valtavasti riemua neljällä eurolla.

Yritän keksiä tekemistä ja keskittyä olennaiseen, olla ajattelematta kattoa. Kattoasia etenee nyt niin että ensimmäisen kattofirman tarjousta ei hyväksytty vaikka olisivatkin päässeet aloittamaan heti. Liikaa epäilyttäviä seikkoja. Ensi viikolla tulee terveystarkastaja(!) tutkimaan voiko täällä asua, niin että minä saan mielenrauhan siksi kunnes löydetään kattofirma ja remontti pääsee alkamaan. Nyt näyttää siltä että ensin tulee vauva ja kesä, sitten vasta remontti.


Uunissa paistuvia pitää vahtia.

Ei ole helppoa olla ajattelematta asiaa kun on pää ohjelmoitu näin kuin minulla. Pelkään pahinta, ja kun ajatusmylly lähtee käyntiin sitä ei pysäytä mikään. Osaan vakuuttaa itseni vaikka mistä ja löytää todisteita pelkoani tukemaan. Hyvin pian ihan kaikki viittaa siihen että vain kaikkein hirvein skenaario on mahdollinen. Sitten tulee kauhu, tiedättekö, sellainen kauhu että oksettaa. Minua on neuvottu, että pitäisi kirjoittaa ylös kaikki pelot mitä vuosien varrella ehtii pelätä, ja toteutuivatko ne. Ja koska suurin osa ei ole toteutunut voi siitä laskea todennäköisyyden ja sen perusteella ymmärtää että suurin osa peloistani on turhia vaikka ne kuinka todellisilta tuntuvatkin.

Mutta nyt kävikin niin että olin oikeassa. Katossa on jotain vialla. Jos kerran olin oikessa siinä, miksi muka muut pelkoni olisivat pääni keksimiä?

Kummin pojan vanha polkupyörä.

Uudessa kypärässä on vilkkuvalot niskassa!

Kummi oli hukannut avaimen...

Eilen iltasella kauhu meinasi taas ottaa vallan joten painelimme koko perhe pihalle entraamaan tytön uutta polkupyörää. Uusi satula, apupyörät, työntöaisa ja äidille muuta ajateltavaa. Enää puuttuu uusi pirikello hajonneen tilalle ja äidille uusi, paremmin toimiva pää.




Tänään mennään taas polkupyöräilemään ja illalla keskiaikaseuralaisten kanssa ulos. Ja jos oikein intoudun, saatan siivota vessan!


torstai 20. maaliskuuta 2014

Oxford dipper ja kakka


Eilen oli niin tuhannen kurja olo, että pyysin äidin tänne flunssaista lasta hoitamaan ja lähdin itse uimaan. Ja kyllä kuulkaa kannatti!

Eihän sitä oikein urheiluksi voi sanoa meikäläisen liikkumistahdilla, mutta kyllä nautin siitä tunteesta kun joku muu kantoi mahaa vähän aikaa ja lantiokin sai kellua vapaasti!

Meidän uimahallissa on koko altaan pituudelta seinä yhtä suurta ikkunaa josta aurinko tuntuu aina paistavan sisään. Turkoosin mulskahtelevan veden läpi aurinko teki aaltoja altaan pohjaan. Valohoitoa! Keskityin aurinkoon ja siihen etten jännittäisi niskoja liikaa ja vakoilin salaa viereisellä radalla uivan tyypin tatuointeja ja kylmäaltaassa kelluvaa motoristin näköistä partaukkoa.

Altaan päässä oli nostokurjen näköinen laite jonka nokassa keikkui tuoli. Laitteen kyljessä luki oxford dipper 140. Näin sieluni silmin miten kuukausi tästä vielä eteenpäin uimavalvoja ei päästä minua ja jättimahaani enää itse altaaseen vaan köyttää minut oxford dipperiin ja dippailee minua veteen..............

Pesuhuoneessa juttelin niitä näitä jonkun naisen kanssa jolla on neljä lasta ja olin samaa mieltä hänen kanssaan siitä että kesävauva on ehdottomasti helpompi kuin talvivauva.

Kotiin tultua oli noin sata kertaa parempi olo! Kiitos äidille joka vielä imuroikin ennen lähtöään!

Vai pitäisikö siteerata Marjaanan esikoista? Kakka!!! (Tshihihiihiiihihii!)



tiistai 18. maaliskuuta 2014

Voi itku, sanoi remonttimies kun kosteita kattopäreitä kaiveli.


Juuh, on Magdaleena hengissä ja yhtenä kappaleenakin vielä. Nyt vaan on niin paljon kaikkea että ei jaksu riitä blogin päivittämiseen asti.


Katto vuotaa, remontti edessä tässä kivasti puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaa. Pitäisi osata päättää kattofirma, mistä tietää onko se luotettava? Pitäisi jotenkin osata elää päivän kerrallaan ja olla murehtimatta kaikesta mahdollisesta mitä tämä voi tuoda tullessaan.


Mitä jos kosteus on tehnyt liikaa tuhojaan? Mitä jos löytyy hirveyksiä? Mitä jos projekti paisuu ja rahat loppuu? Mitä jos kattofirma kusee homman? Mitä jos mitäjos mitäjos?? Päivän valossa arkisten juttujen keskellä on helppo luottaa tulevaan ja uskoa että kyllä se elämä kantaa, tuli mitä tuli. Että katto-ongelma on nyt huomattu ja se korjataan ja sitten on taas kaikki hyvin. Mutta mitä silloin pitää tehdä kun keskellä yötä iskee paniikki ja kauhu?


Huomisesta murehtiminen vie vain ilon tästäkin päivästä, sanoi äiti. I know.


Kaiken lisäksi lantio ja lonkat vihoittelee niin pahasti että kauppareissua enempää en juurikaan pysty kävelemään, saati että lähtisin täältä ihmisten ilmoille saamaan jotain muuta ajateltavaa. Perjantain kipitys bussipysäkille, yksi ylämäki ja yhdet pitkät rappuset teki sen että olin sohvapotilaana vielä lauantainkin. Yhtään ei tunnu siltä että seinät kaatuu päälle, ei ollenkaan.


Ja sitten tässä pitäisi suunnitella hoitopöytäratkaisuja ja pestä pikkuvaatteita ja miettiä mitä vielä pieneltä puuttuu ja pakata sairaalakassi (mitä sinne edes laitetaan?) ja valmentautua positiiviseen synnytyskokemukseen. Ja iloita tulevasta elämän ihmeestä.


Kevätkin teki oharit.


Onneksi on kolmevuotias joka saa valtavasti iloa granaattiomenan pampuloista ja yhdessä tehdystä hedelmäsalaatista ja lumisateesta ja narsisseista ja kynsilakasta ja vauvanvaatteiden ripustamisesta pyykkinarulle. Saa hetkeksi itsekin suljettua silmät ja korvat tuolta isolta mustalta möröltä joka istuu vintin rappusilla ja huutelee kosteusvauriorakennusvirhehomeoirehometalohomehomehome.


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Pitää itsensä kiireisenä


Projekti etenee.



Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?


Kappale, yksityiskohta, sauma kerrallaan, välissä syvään hengitys. Koko ajan vähän monimutkaisempaa kuin mitä oikeasti osaisi.



Ihan kivaa kun on haastetta. Tuleepahan tehtyä välillä jotain muutakin kuin shoppailtua vauvatarvikkeita netistä tai suunniteltua mitä vauvatarvikkeita on vielä hankkimatta. (Oikeesti, kuka piilottais mun verkkopankkitunnukset??)


Ohje ja kaava, jonka suurennettua versiota saatan etäisesti noudattaa, on täältä.



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Erilainen laskiainen


Viime vuonna laskiaista vietettiin ihan parhaassa pulkkamäessä, mutta tällä kertaa ei ole mäestä eikä kohta enää lumestakaan tietoakaan. (Tai itse asiassa nyt kun katsoin ikkunasta niin nythän siellä sitä sitten sataa!) Onneksi Kaakko 135 järjesti hauskan laskiaisriehan Meriniemessä, mäkeä ei ollut mutta kaikkea muuta kivaa kyllä.




Aluksi kyllä tuntui että eihän täältä saa mitään irti, toimintapisteisiin ei ollut kunnon opasteita, joka paikkaan oli sadan kilometrin jono, paloauto ja maskotit pelottavia, kaikki vähän sekavaa ja ilmakin harmaa.

Hernarin voimalla jaksaa jonottaa.


Käytiin kuitenkin rohkeasti jonottamaan poniratsastukseen koska lapselle ratsastusta oli luvattu. Tunti siinä jonossa suurinpiirtein vierähti mutta odottaminen taisi olla ongelma lähinnä aikuisille, lapset kyllä viihdyttivät itseään (ja toisiaan). Pahiten kiukutteli ja kitisi meidän takana jonottaneen perheen isä.


Ja pääsihän sinne hepankin selkään lopulta!



Pakolliset pullat ja koiravaljakkoajelua...



Eikä se paloautokaan lopulta ollut niin pelottava kun asiaa tarkemmin pohti. Itse asiassa paloauton penkillä istuminen oli kivointa kaikesta, ohitti sen poninkin!