Juuh, on Magdaleena hengissä ja yhtenä kappaleenakin vielä. Nyt vaan on niin paljon kaikkea että ei jaksu riitä blogin päivittämiseen asti.
Katto vuotaa, remontti edessä tässä kivasti puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaa. Pitäisi osata päättää kattofirma, mistä tietää onko se luotettava? Pitäisi jotenkin osata elää päivän kerrallaan ja olla murehtimatta kaikesta mahdollisesta mitä tämä voi tuoda tullessaan.
Mitä jos kosteus on tehnyt liikaa tuhojaan? Mitä jos löytyy hirveyksiä? Mitä jos projekti paisuu ja rahat loppuu? Mitä jos kattofirma kusee homman? Mitä jos mitäjos mitäjos?? Päivän valossa arkisten juttujen keskellä on helppo luottaa tulevaan ja uskoa että kyllä se elämä kantaa, tuli mitä tuli. Että katto-ongelma on nyt huomattu ja se korjataan ja sitten on taas kaikki hyvin. Mutta mitä silloin pitää tehdä kun keskellä yötä iskee paniikki ja kauhu?
Huomisesta murehtiminen vie vain ilon tästäkin päivästä, sanoi äiti. I know.
Kaiken lisäksi lantio ja lonkat vihoittelee niin pahasti että kauppareissua enempää en juurikaan pysty kävelemään, saati että lähtisin täältä ihmisten ilmoille saamaan jotain muuta ajateltavaa. Perjantain kipitys bussipysäkille, yksi ylämäki ja yhdet pitkät rappuset teki sen että olin sohvapotilaana vielä lauantainkin. Yhtään ei tunnu siltä että seinät kaatuu päälle, ei ollenkaan.
Ja sitten tässä pitäisi suunnitella hoitopöytäratkaisuja ja pestä pikkuvaatteita ja miettiä mitä vielä pieneltä puuttuu ja pakata sairaalakassi (mitä sinne edes laitetaan?) ja valmentautua positiiviseen synnytyskokemukseen. Ja iloita tulevasta elämän ihmeestä.
Kevätkin teki oharit.
Onneksi on kolmevuotias joka saa valtavasti iloa granaattiomenan pampuloista ja yhdessä tehdystä hedelmäsalaatista ja lumisateesta ja narsisseista ja kynsilakasta ja vauvanvaatteiden ripustamisesta pyykkinarulle. Saa hetkeksi itsekin suljettua silmät ja korvat tuolta isolta mustalta möröltä joka istuu vintin rappusilla ja huutelee kosteusvauriorakennusvirhehomeoirehometalohomehomehome.
Voi Magdaleena mä niin tiedän tunteen. Lähetän lämpimiä ajatuksia ja haleja roppakaupalla.
VastaaPoistaKattofirmoja kannattaa googlata - keskustelupalstoilla on usein yllättäviäkin ketjuja siitä, kuka on luotettava ja kuka ei.
Sitten se päivä kerrallaan eläminen... näin ison asian kanssa se on pirun vaikeaa. Ja vaikka päivisin onnistuisikin, niin yöllä, suden hetkellä iskee Ne Ajatuksen. Tiedän!
Toivon kaikkea hyvää ja parasta, parempaa oloa, hyviä unia, mahdollisimman vähän supistuksia, lonkkakipuja ja pahoja ajatuksia. <3
Voihan räkä...
VastaaPoistaTunnistan noissa ajatusketjuissa oman tapani ajatella ja huolehtia ja murehtia. Ei ole helppoa sellaisen pään kanssa, tiedän. Teettää työtä uskoa ja luottaa tulevaan ja siihen, että kaikki järjestyy, mutta se on ainoa keino estää päälaen irtoaminen. Nimimerkillä "Ei Tullut Liikaa Nukuttua Viime Yönä".
Tsemppiä !
Voi ei!! Paljon haleja ja tsemppiä ja jaksamista!! Meilläkin on käynyt yhdessä kodissa kosteusvahinko ja se tunne on.... just tuollainen mörkö. Olihan se paska juttu ja meillä ainakin remontti venyiiii, asuttiin evakossa tuo aika ja tavaraakin siinä vahingossa meni, tosin se tavara oli se viimeinen asia jota minä silloin murehdin, murehdin enemmän terveyttä, jaksamista ja sitä, että miten vakuutus korvaa vai korvaako jne... voi kökkö!! Nyt meillä on just töissä katosta tullut vesi niin, että toisen toimistohuoneen katto kupruilee ja mietinkin et mitenköhän tämä sitten tästä, mutta tietenkään en stressaa sillälailla, kun tämä ei ole minun "juttu"... silti mietittyttää, että kauankohan tuokin on piillyt tuolla ja onko sillä yhteyttä minun koko alku vuoden jatkuneeseen vuotavaan nenään (aiemmassa kosteusvahingossa siis paljastui mittava homevaurio ja muutimmekin sieltä pois ja vaihdoimme valitettavasti melkein kaiken uuteen...)
VastaaPoistaJa sitten se positiivinen tsemppiosuus! Ei mun pitänyt tänne tulla sua masentamaan!! Sulla on perhe kunnossa ja lisää tulossa <3!! Kassiin kannattaa muuten laittaa ne imetysliivit ja liivinsuojia! Nimim. ekan synnytyksen jälkeen kaikissa kuvissa tissien kohdalla isot märät läntit :D :D Minä tykkään myös ottaa omat villasukat ja omat alushousut, sekä omat siteet!! Hyiii niitä sairaalan verkkopöksyjä ja "vauvanvaippasiteitä" joita täällä ainakin tarjotaan.
Hammasharja, tahna, kasvovoide, käsivoide, deodorantti? Ja se neuvolakortti ja muut semmoset tiedot jos itsestä/vauvasta on jotain :)
Ja se tärkein, eli sun omat ja vauvan kotiinlähtövaatteet. Varsinkin jos se synnytys alkaa vesien menolla :D niin voi ihan puhtaat vaatteet kotiinpäin mentäessä olla kivat ;)
Itse asiassa olen nyt nukkunut pari yötä murehtimatta! Hämmentävää. Ilmeisesti ahdistavien ajatusten ulos kirjoittaminen auttoi.
VastaaPoistaSeuraavaksi tänne tulee tutkimaan joku ympäristökeskuksen tyyppi niin sitten on tietoa eikä vaan epämääräistä pelkoa. Kattofirmoista olen saanut suosituksia tutuilta joilla on niistä kokemusta, lisäksi minulla on ihmisiä jotka pääsevät oikeasti tutkimaan onko joku firma luotettava vai ei. Ihmiset! <3
Kiitos tsempeistä ihanat! Päivä kerrallaan...
Nunju olen yrittänyt miettiä mitä hittoa mulla siellä valtavassa (siis matkalaukku) sairaalakassissa viimeksi oli, valokuvien perusteella ainakin oma tyyny... =D
Kauheesti ainakin omia vaatteita mut sit lopulta tykkäsin niistä sairaalan rytkyistä, ihan jo siks että ne voi sit jättää sinne pesuun. Mut sitä kylpytakkia inhosin!
Tekemistä ja syömistä ainakin, toi neiti nukkui paljon ja mulla oli tyyyylsää, ja nälkä oli ihan koko ajan! =D