sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Humputtelemassa kertakaikkiaan!


Melkein puolille päivin nukkumista, aamupala sänkyyn, pitkä suihku, uudet vaatteet, korkkarit, vähän silmämeikkiä...


Lapsi mummilassa, hyvää ruokaa, lasi (alkoholitonta) valkkaria...



Pubin irkkuilta, kaakaota kermavaahdolla, ihan parhaassa seurassa...




...ja Greenrose Faire!






Tällä reseptillä on Magdaleenakin taas elävien kirjoissa!



torstai 13. helmikuuta 2014

Kitinää, terapiaompelua ja iloisia asioita


Onnistuin pudottamaan itseni umpsukkeliin aallonpohjaan. Ajattelin että sairasloman alku helpottaisi oloa mutta vielä mitä! Tunnen itseni säälittäväksi marisijaksi ja vertaan koko ajan viime raskauteen jossa jaksoin painaa töitä hulluna sinne virallisen äitiysloman alkuun asti. Nyt vaan valitan ja voivottelen. Silloin raskaana olemisessa täydellisesti onnistuminen oli minulle kunnia-asia ja vähättelinkin vaivoja mitä oli. Nyt en meinaa jaksaa pienintäkään vastoinkäymistä. Blääh.

Enkä sitäpaitsi ollut ollenkaan ehtinyt varautua siihen että en oikeasti mene töihin ainakaan pariin vuoteen. Ikävöin työkavereita jo nyt!

Omaa aikaa.

Maanantaina lapsi lähti mummilaan yökylään ja minulla oli melkein kokonainen tiistaipäivä käytettävänä huilaamiseen. Ensin meinasin panikoitua yksinoloon mutta sitten mietin mikä minua ainakin ennen muinoin ilahdutti. Tykkäsin ompelemisesta, mitä en ole kertakaikkiaan jaksanut tehdä piiiitkään aikaan. Joten päätin ommella jotain helppoa ja nopeaa ihan terapiamielessä.

Laskuja maksettu!

Siitä tuli laskujen ja muiden papereiden organisointilokerikko!
 
Oma tasku maksetuille ja maksamattomille laskuille sekä muille papereille.


Yksikään sauma ei ole ihan suorassa, käsin kirjottu teksti on vähän mykkyräistä ja taskuihin meinasi unohtua ommella pohjat, mutta kyllä tulin iloiseksi että sain noin hienon lokerikon aikaan kun vaan jaksoin aloittaa!

Tämä lokero on vielä ihan tyhjä...

Koko päivä siihen meni mutta olo oli heti vähän parempi. Tosin monta iltaa on siitä huolimatta mennyt ihan nukkumiseksi. Ehkä olen vain väsyksissä?

Kauppalapputasku.

Muita iloisia asioita, ihan terapiamielessä:

Lievää paniikkia aiheuttanut yläkäyrän yläpuolelle hypännyt sf-mitta olikin katsojan silmässä, lääkärin mittaamana samainen asettui kauniisti keskikäyrän päälle. Ihan tavallisen kokoinen maha.

Lauantaina mennään keskiaikaseuran porukan kanssa baariin kuuntelemaan Greenrose fairea! Baari-illan kunniaksi ostin henkkamaukalta paidan jossa en näytä vuorelta enkä teltalta, ja sen kaveriksi trendilörppätrikoohuivin.

Mun uudet rillit on edelleen ihanat!

Tytön kanssa oli tänään oikein hyvä päivä eikä tapeltu kertaakaan. Neidillä oli tänään neuvola joka meni upeasti. Hän on maailman iloisin uudesta isojen lasten turvaistuimesta josta näkee kunnolla autosta ulos, ja pukeminenkin on vähän helpompaa uusien ihanien keväisten vaatteiden ansiosta. (Nollakelin kauppareissulla voi pukeutumisen puolesta ihan hyvin leikkiä kevättä.)

Huomenna on perjantai, miehellä lyhyt työpäivä ja kälyn synttärit. Jee!



Karhu


Aarg, en saa niitä tytön ottamia valokuvia ulos sieltä kamerasta. Piuha on kadonnut maailmalle ja ennen ihan hyvin toiminut muistikortin lukija ei nyt haluakaan toimia. Tai ehkä vika on käyttäjässä...

Saatte sen sijaan ihastella tätä.

Aurinkoa nuuhkiva karhu

Syyttäkää vaan hormooneita mutta meinaan pillahtaa itkuun joka kerta kun kuvaa katson. Tämä karhu on vielä talviunilla mutta jospa se kevät ja aurinko sieltä vielä tulee?

***

Eilen käyty lääkärissä ja pikkutyypillä kaikki hyvin. (Vaikka sainkin kokea kauhunhetkiä kun lääkäri ei saanut sydänääniä kuulumaan. Onneksi pontevat kuperkeikat antavat osviittaa siitä että kaveri on hyvin vahvasti elossa.) Mamma vaan ei meinaa jaksaa. No, nyt helpottaa, sain sairaslomaa äitiysloman alkuun asti! Turha sitä on itseään rääkätä ja olla muitten jaloissa siellä kun mitään ei kuitenkaan pysty tekemään.



tiistai 11. helmikuuta 2014

Tuokioita


Sairaslomalla taas. Nyt ei jaksa muuta kuin irtokuvia.

Pikkutyypin uusi harrastus.

Peuhu.

Uusista kevätkengistä kuva!

Siivouskukka.

Terapiakäsityö.

Heti kun jaksan, näytän teille mikä tuosta käsityöstä tuli ja minkälaisia kuvia 3-vuotias on ottanut.



lauantai 8. helmikuuta 2014

Vadelmatarhalla tuulettumassa


Meidän pienessä kaupungissa ei ole mitenkään kauheasti tapahtumia tai viihdykettä tai ihmeellisiä menomestoja, mutta ainakin yksi mahtava paikka täältä löytyy. Nimittäin ihan älyttömän kiva lastenkirppis/life style-kauppa/kahvila/eko-kampaamo Vadelmatarha. Siistiltä ja valoisalta kirppikseltä löytyy aina vaikka mitä ihanaa ostettavaa ja lapsi viihtyy niiden leikkipaikalla ihan tosi hyvin sillä aikaa kun äippä shoppailee ja hörppää kupin kahvia.


Kirppiskamat on tosi kivasti lajiteltu esille, helpottaa shoppailua.

Siellä järjestetään myös kaikenlaista kivaa häppeninkiä ja tänään houkuttelin yhden kaverin mukaan viettämään leidien hemmottelupäivää. Hemmotteluosuus meni meiltä vähän ohi mutta olihan siellä paljon kaikkea kivaa hypisteltävää. Pakko kuitenkin tunnustaa että tykkään Vadelmatarhasta tavallisena päivänä enemmän, kun tupa ei ole ihan ääriään myöten täynnä äitejä. Kivaa meillä oli silti, oli tosi virkistävää nähdä kaveriakin pitkästä aikaa. Ja shoppailla minikokoisia verkkareita... ...taas, ja ostinpa itsellenikin housut, oikein kunnon hippihousut!

Siellä myydään Flowtakin!

Ja vaikka mitä muita ihanuuksia.

Ja mahtava henkilökunta saa aina olon tuntumaan tervetulleelta.


***

Ollaan pitkään ihmetelty missä meidän yks uunivuoka on. Tänään mies löysi sen kellarista. Arvatkaa mitä siellä oli.

Joulukinkku.



maanantai 3. helmikuuta 2014

Ärsyttää.


Tänään ärsyttää.


Ärsyttää se ettei jaksa mitään.
Ärsyttää sotku.
Ärsyttää se että väsymystäni herkuttelen ja huomenna on neuvola ja se täti pääsee taas paasaamaan painonnoususta. Tai en tiedä pääseekö kun en ole käynyt vaa'assa. Ärsyttää koko vaaka.
Ärsyttää kun supistaa koko ajan. Ei pysty lenkillekään kun supistaa ja lonkkiin sattuu.
Ärsyttää närästys.

Ärsyttää koira kun se haahuilee kämpässä ja sen kynnet sanoo raaps raaps.
Ärsyttää mies joka ei ole leikannut koiran kynsiä.

Ärsyttää äidit jotka sanoo että ei mitään hoitolaukkua tartte, käsilaukussa kulkee vauvan vaipat ihan hyvin.
Ärsyttää nekin äidit jotka sanoo ettei mitään sairaalakassia tartte. Tai ne jotka pakkas sen siinä just ennen lähtöä.
Ärsyttää liian taitavat käsityöbloggarit. Ja liian täydelliset sisustusbloggarit. Ja täydellisten kakkujen leipojat. Ja tavoitepainoonsa päässet.

Ärsyttää se että ärsyttää.



lauantai 1. helmikuuta 2014

Helmiä ja puutaheinää


Huooh. Aamuvuoropäivien illat menee työpäivästä toipuessa, samoin iltavuoropäiviä seuraavat aamut. Vapaapäivät menee muuten vaan huiliessa. Tänään oli sellainen, vapaapäivä, jonka suurimmaksi saavutukseksi voi laskea kauppaan kävelyn (josta ostettiin sipsejä). 

Helmiä tiimarista.

Muistin just että ne aamulla koneeseen laittamani pyykit taitaa olla siellä vieläkin...

Neiti osaa pujotella tosi hienosti sen aikaa kun jaksaa keskittyä.

Mitäs muuta? Valitsin neidille uuden turvaistuimen mutta en ole vielä saanut aikaiseksi tilata sitä. Olen kuluttanut huomattavan määrän aikaa uuden hoitolaukun etsimiseen ja tulin lopulta siihen tulokseen että parempi tehdä itse että saa sellaisen kun haluaa. (Eri asia sitten saako sitä ikinä tehtyä ja voiko se oikeasti onnistua.)

Rannekoru Mummille. Ihan ite tehty.

Olen shoppaillut lisää kirppisvaatteita lapsille (lapsILLE!!!) ja itselleni. Kävin kaverin luona kahvilla ja ostin hillittömän kassillisen tiimarin poistomyyntikamaa (siltä kaverilta siis).

Ja kaulakoru isille, tilaustyö äitiltä.

Sain ne uudet rillit vihdoin ja olen käyttänyt suhteellisen paljon aikaa ihastelemalla niitä peilistä. Ne saavat minut tuntemaan itseni ihan nätiksi.

Jep, asiaa on paljon ja aivan yhtä syvällistä kuin nuo muovihelmet.