Kotoisaa - Cosy

Viikonloppuna otimme kunnon urakan ja siivosimme ja levitimme mattoja pitkin kylmiä lattioita. Ja mies innostui purkamaan ärsyttävän kiinteän kirjahyllyn että saatiin siirrettyä sohva - ja voi pojat että piristyi koko oleminen kun vähän muuttaa järjestystä ja siivoaa ja sisustaa. On niin kotoisaa että! Sen kunniaksi piti räpsiä muutamia kotoisia kuvia.  

We cleaned the house on the weekend and did some rearranging of the furniture. Plus we added lots of carpets on our cold floors. Now it's so cosy and nice in here that I just had to take some cosy pictures.

Nyt ollaan sitten oikein trendikkäitä näiden räsymattojemme kanssa!

Ad a purring cat, candle light and a fire in the fireplace and it gets almost too cosy!

//

Vähän niin kuin bonuksena ystävämme taviskuurnat löysivät makuuhuoneen ikkunan takana kasvavan pihlajan!

And look who found the rowan berries behind our bedroom window!

Linking up with ColorMe Weekly #47

Arvoisat asiakkaat...

...olkaa hyvät ja laittakaa ne viivakoodit niihin banaaneihin pitkittäin ja se palikka niiden ostosten väliin!!

Joo, aloitin työt lähikaupassa taas eilen. Oli tosi kivaa, poikittaisista viivakoodeista huolimatta. Töissä on pakko olla henkisesti ryhdikäs. Kotona on liian helppo laahustaa. Laahustaminen ei pitemmän päälle ole hyväksi.

Yksi vakioasiakas kysyi missä olen ollut, se tuntui mukavalta. Toinen ei tuntunut edes huomanneen että olin melkein pari kuukautta pois, hän vaikutti muutenkin vähän poissaolevalta, toivottavasti kaikki on hyvin. Kolmas ei tullut ollenkaan, se vasta huolestuttavaa olikin.

Hymylehden kannessa näkyi olevan joku kohuvauva. Mitähän se vauva on tehnyt aiheuttaakseen kohun? 

Iltapäivälehtien lööpeissä huudettiin vitamiinisotaa. Huolenaihehan se tietysti on sekin.

 Maitokaapissa oli edelleen valkaisevaa kahvimaitoa. Miksi? Eikö tavallinen maito valkaise kahvia tarpeeksi?

 

Oli mukavaa tulla töistä kotiin, sauna oli päällä, lapsi jo nukkumassa. Mies ja tyttö olivat saunoneet koko illan, paistaneet välillä lettuja ja jatkaneet saunomista. Tänään ollaan siivottu. Kohta menen äänestämään ja sitten taas töihin.

Vietelkäähän mukava sunnuntainloppu!

(Kuvat ovat viimeviikkoiselta metsäkävelyltä, ajalta ennen kun pilvet valuivat maahan lumena.)

Lunta, iso kissa ja pieni punainen lintu

Kaikenlaista suurta ja pientä ihmeellistä tapahtuu!

Ensin tärkein: Lapsi oppi tekemään kuperkeikan!! Tuntuu erityisen hämmästyttävältä ihmisestä joka ei itse koskaan sitä oppinut. On hämmentävää kun oma 2-vuotias osaa tehdä jotain jota itse ei osaa. Kohta se varmaan heittää kärrynpyöriä ja laskee derivaattoja. Yhtä aikaa.

On hienoa osata kuperkeikka. Elämässä (tai ainakin ala-asteen liikkatunneilla) pääsee paljon helpommalla kun sen osaa. Ehkä varmaan juuri siksi hän vaatimattomasti sanoo tekevänsä SUPERkeikkoja.

Sitten muihin aiheisiin.

Täällä satoi ensilumi! (Lokakuussa!!!!) Oltiin lapsen kanssa noin kahdessa minuutissa ulkovaatteissa ja pihalla ENKÄ ottanut kameraa mukaan sillä tälläiset tärkeät asiat haluan kokea lapsen kanssa yhdessä enkä kameran linssin läpi katsottuna. Yritin selittää lumisadetta lapselle ja tulimme siihen tulokseen että lumi on maahan valuneita pilviä. Näyttää ainakin samalta.

Kävin myöhemmin nappaamassa muutaman kuvan todistusaineistoksi. Ulkona oli lumisateen värinen valo.

Ulkoilun päätteksi kävimme vielä postilaatikolla ja siellä olikin laskujen sijaan jotain paljon kivempaa. Olen ennenkin maininnut tytön kissakorttikokoelmasta johon kuuluu aarteita mm. Toscanasta ja Jokkemaasta. Tänään kokoelma karttui yhdellä erikoisen hienolla kortilla jonka serkkuni lähetti Etelä-Afrikasta saakka!! Pisteet serkulle muistamisesta, puhuin kokoelmasta hänelle ehkä joskus viime keväänä... täytyy keksiä joku hauska tapa kiittää! Ihan mahtavan iloisia ylläreitä tälläiset arjen keskellä!

(Kestää muuten melkein kuukauden päivät postin matka sieltä etelästä tänne kauas!)

Sitten viimeiseksi vähän surullisempi juttu. Juuri kun tyttö oli nukahtanut päiväunille, mies tuli kotiin ja sanoi että pihalla makaa lintu. Niin makasikin, yksi niistä meidän pihlajan taviokuurnista oli lentänyt ikkunaan. Siinä se kyhjötti, verta leuassa mutta ihan skarpin näköisenä kuitenkin. Ikkunassakin oli pieni veritahra... Soitin veljelleni jonka ohjeilla pyydystimme lintusen pahvilaatikkoon jossa se olisi lämpimässä saanut odottaa lapsen heräämistä ja reissua lintutarhalle. Mutta ei se halunnut tulla pelastetuksi vaan lensi pois. Sinne se jäi pihlajan oksalle istumaan ja katselemaan meitä.

Ja nyt kaikki yhdessä sovitaan että sillä ei ole mitään hätää ja se selviää VARMASTI, eikö niin!

Jäätävää

Tänään kun herättiin oli piha vielä ihan kuurassa ja mittarissa -4. Ja aurinko paistoi! (Paistaa muuten edelleen..) Joten ei muuta kun lämpimästi päälle ja ulos! Ja kamerakin pääsi mukaan.

Neiti löysi ämpäristä aarteen.

Ihmeellinen lautanen!

Avaruusräkäleipää ja muita herkkuja

Katseltiin tänään tytön kanssa Neppajymykerhon jaksoja Areenasta ja innostuimme avaruusaamupalasta niin paljon että päätimme tehdä välipalaksi avaruusleipiä. Ja koska meillä ei ollut tarpeeksi suuria juustoviipaleita että niistä olisi saanut piparimuotilla yhtenäisiä kuvioita, laitoimme leivät mikroon ennen muotittamista joten niistä tuli avaruusräkäleipiä. (Räkäleipä on minun ja isäni aikanaan lanseeraama termi lämpimille juustovoileiville, toki tämä ei ole ensimmäinen kerta kun ne blogissa esiintyvät, ovat sen verran mahtava juttu!)

Tässä välipalassa on vielä sellainenkin mahtava puoli että äiti saa syödä reunat!

//

Piparimuoteista innostuneena mies päätti vielä iltapalalla hemmotella tyttöä letuilla ja jatkoi samalla teemalla. Eläinpiparimuotit ovat nooan arkki-setistä joka minulla on tallella lapsuudesta, niillä on hauskaa hämmentää ihmisiä joulun aikaan kun noista ei aina ihan tiedä mitä ne esittää...

Norsu, sika, kenguru, aasi ja kirahvi. Valas-kamelin mies jätti jostain syystä kokonaan pois. Outo.

//

Ei-syötävä loppuhuipennus:

Meidän pihan lintuvieraat ovat piipahdelleet blogissakin aina silloin tällöin, varsinkin sen takia että miedän pienin ornitologi on niistä niin innoissaan. Tämä syksy vaikuttaa olevan erityisen otollinen pihlajanmarjasyksy, tilhet ovat tulleet valtavina parvina ja parina päivänä on nähty joukko nostalgisia punatulkkujakin. Tänään sinne punatulkkujen joukkoon ilmestyi ainakin kolme tooosi eksoottisen näköistä melkein kauttaaltaan punaista lintua! Pikainen puhelu isälleni ja selvisi että kaverit olivat taviokuurnia jotka asuvat ja pesivät Lapissa mutta syksyllä niitä näkee Etelä-Suomessa asti mutustamassa pihlajanmarjoja. Aika tavallinen otus siis tähän aikaan vuodesta (höh!) mutta itse en ollut kuullutkaan moisista otuksista enkä tiennyt Suomessa noin hienoja lintuja olevankaan. Siistiä!!

(Otin niistä kuvankin mutta eihän siitä mitään tullut. Ostoslistalleni (sille sitten-kun-voitan-lotossa-listalle) meni välittömästi makro-objektiivin lisäksi myös tele-objektiivi!)

Oletteko muuten huomanneet että pihlajanmarjat houkuttelevat pihlajanmarjan värisiä lintuja? Ensin tilhet, sitten punatulkut ja nyt nämä! Jännä!

Heipä hei ja hyvää iltaa!

Ja ihanaa kun olette käyneet täällä kuikkimassa (ja nauramassa letuille!) vaikka en olekaan huudellut mitään pitkään aikaan! Kivaahan tätä blogia on kirjoitella ja kuvia laittaa ihan huvikseenkin mutta vielä kivempaa on ajatella että joku näitä juttujani lukeekin. Ja katsoo niitä kuvia. Pus, olette ihania! Välillä huvittelen kuvittelemalla keitä te oikein olette... minkä näköisiä ja makuisia tyyppejä siellä ruutujen toisella puolella luuraa...

Nyt joudun sen puoleen tuottamaan teille pettymyksen sillä tulin vaan kertomaan että hengissä ollaan. Viikonloppuna oli vähän draamaa mutta ei siitä sen enempää. Keskitytään mielummin mukaviin asioihin! Ja katsellaan kuvia joiden piti tulla sunnuntain Scavenger hunt-haasteeseen joka sitten jäi.

Mukavia asioita no.1

Sämpylät. Ja pullat! Ollaan toissapostauksen kommenttilootasta innostuneina kokeiltu neidin kanssa taas yhdessä leipomista ja sehän sujuu jo oikein hyvin! Ja kivaa on varsinkin lapsella. Ja äidilläkin kun jaksaa ajatella että sotkuahan se vaan on! Ja olihan ne hyviäkin, varsinkin pullat... mmmm.....

Mukavia asioita no.2

Kynttilät. Heivattiin ruokahuoneesta kattolamppukin vintille että saatiin kynttilät paraatipaikalle. Kuka sitä nyt syödessä sähkövaloa kaipaa?  Ja takkatuli. Ei tarvi turhanpäiten laittaa pattereita päälle kuluttamaan kallista sähköä kun voi polttaa tulta takoissa. Kynttilät + takkatuli = lämmin tunnelma. Lämmin sanan jokaisessa merkityksessä! Lämpimät varpaat ja lämmin sielu. Jokaisen murjottajan pitäisi saada annos kynttilänvaloa ja takkatulen lämpöä ainakin kolmesti viikossa, mieluiten noin klo 18-20. Vähintään.

Mukavia asioita no.3

 Pääsin taas töihin! Syyskuun loppuun päättynyt ilta- ja viikonloppupestini lähikaupassa jatkuu taas, ainakin vuoden loppuun! Ihanaa, voin edelleen olla kotiäiti mutta rahallisesti huokaista hieman helpotuksesta! Raha on vain rahaa mutta rahattomuus on perseestä!

Bonus

Aurinkoiset syyspäivät. Laulava ja naurava lapsi joka ei ole enää flunssainen. Kaivinkoneet. Rakkaus. Ihanat ystävät. Ruska. Tilhet pihlajassa. Pikkukakkosen alkutunnarin kala. Se että saa nukkua pimeyden ja aamupakkasen ohi. Hevisaurus. Fazerin päärynäinen uutuussuklaa jonka ostin päivällä, ehdin jo unohtaa ja löysin keittiöstä äsken. (Tai äsken ja äsken, johan siitä on puolet syöty.)

Ps. Ettei mene liian hempeilyksi: meillä on keittiössä ainakin sata miljoonaa pientä banaanikärpästä jotka yrittävät päärynäsuklaan perässä muuttoa tänne olkkarin puolelle. Parempi syödä suklaa äkkiä pois!

Do you see what I see?

Ei ihan Jeesus eikä edes Neitsyt Maria mutta aika päheet siitä huolimatta!!!